Tuossa oli juttua alla murteista mutta haluaisin ulkomailla elavana ja lasta suomen kielelle opettavana kysella kuinka moni teista puhuu vauvallenne/lapsellenne selvaa ns kirjakielta vai vaan puhekielta, vai molempia?
Vauvani on vasta 9kk mutta puhun suomea koko ajan, suht kirjakielta mutta myos puhekielta sekaisin(esim kato, eika katso)...
En ole vieraillut suomessa miesmuistiin enka edes tieda miten siella nykyaan puhutaan. Ennen kaikki oli ihan puhekielta vaan, vanhat kayttivat enemman kirjakielta. Sittemmin oli kai "muotia" puhua virallisemmin, ja "oikeammin". Miestakin yritan opettaa suomen kielelle, mutten haluaisi pilata hommaa ihan alussa. Siis antakaa vinkkia mika olisi siella sellaista jokapaivaista, etenkin Helsingin seudulla. Kiitos paljon!
Vauvani on vasta 9kk mutta puhun suomea koko ajan, suht kirjakielta mutta myos puhekielta sekaisin(esim kato, eika katso)...
En ole vieraillut suomessa miesmuistiin enka edes tieda miten siella nykyaan puhutaan. Ennen kaikki oli ihan puhekielta vaan, vanhat kayttivat enemman kirjakielta. Sittemmin oli kai "muotia" puhua virallisemmin, ja "oikeammin". Miestakin yritan opettaa suomen kielelle, mutten haluaisi pilata hommaa ihan alussa. Siis antakaa vinkkia mika olisi siella sellaista jokapaivaista, etenkin Helsingin seudulla. Kiitos paljon!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Murteet ja slangit elää. Kirjakieli ei muutu. Kannattaa toki opettaa kirjakieltä, mikäli uskot/haluat lapsen joskus hyötyvän siitä, että hän puhuu skandinaavian pienimpään kielialueeseen kuuluvaa kieltä.
mieluummin elävää kieltä. Kirjakieltä hän kuulee kun luet hänelle ja puhuttuna tietenkin kun puhut hänelle.
Hanki netin kautta äänikirjoja ja laulu"kasetteja"
Sellaisen kuin sympaali(Annitannin) guuglaat....löydät kivaa
kyllä kirjakieltäkin voi puhua, kun siihen totuttautuu.
Niin, olen todistanut ehkä maailman hauskinta tapahtumaa, jossa äiti (joka ei itsekään osaa puhua kirjakieltä) puhuu lapsilleen omien sanojensa mukaan vain "hyvää suomea". Hän ei aina muistanut miten sana lausuttiin, puhuminen oli kankeaa, luonnotonta ja takeltelevaa. Ja tuntui täysin absurdilta, kun hän puhui kaikille muille ihmisille normaalilla eteläsuomalaisella puhekielellä (mä, sä, teeksä, otatsä). Omaltaan kysyi, "Tahtoisitko sinä "Antti" ottaa vähän hyvää mehua? Haluaisitko sinä "Antti" juoman lisäksi vielä vähän keksiä? Samaan hengenvetoon kysyi omaltani "Otatko säkin vähä mehua?" Mitä hyötyä tästä on lapselle?
Täytyy myöntää, että vähän hymyilytti jälkeenpäin. Meillä puhutaan sanoilla ja sillä kielellä, jonka me olemme itseemme imeneet matkan varrella. Kuten sanottu, kieli elää ja on rikas. Kirjakielen tyttäreni ja muut lapseni saavat jättää kouluaineisiin ja käytettäväksi muissa virallisissa yhteyksissä. Kotona sitä ei tarvita...
kirjakielen puhuttu versio. Pieniä paikallismurteellisuuksia voi olla yleiskielessäkin. Esim persoonapronominit ovat eri puolella Suomea erilaiset. Länsimurteissa mä ja sä tai mää ja sää, itämurteissa mie ja sie tai minä ja sinä. Voi käyttää sitten niitä pronomineja jotka ovat kotoisimpia. Kuuntele suomalaisia radiolähetyksiä, niin kuulet suomen kielen puhekieltä.
Ps Täällä Helsingin seudulla sanotaan mä ja sä.
puhuvat lapselleen kirjakieltä, ovat jotenkin mielestään fiksumpia ja muiden yläpuolella. No, ehkä eivät KAIKKI, mutta he, joita tunnen ja puhuvat noin lapselleen. Mielestäni typerää pröystäilyä, koska kukaan ei puhu siten. Ei kirjakieli edes istu lapsen suuhun.
Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja pääkaupunkiseudulta ja kahden lapsen äiti. En siis voi olla vastaamatta minäkin tähän kysymykseen :)
Kirjakieltä ei kuulu puhua. Kirjakieli on kirjoitettua kieltä ja sen puhujat ovat outoja. En suosittele kenellekään.
Erittäin hyvää (ei kaksoispassiiveja, ei alan lukemaan -muotoja jne.) puhuttua suomea nimitetään yleiskieleksi. Sellaista kuulee uutisissa. Siihen voi tietysti halutessaan pyrkiä, mutta vain, jos se luontevasti sujuu.
En näe mitään pahaa mä ja sä -muodoissa. Kaksoispassiiveja sun muita vältän, koska toivon lasteni näin pääsevän keittiön kautta hyville äidinkielennumeroille. Tavallinen tallaaja tuskin huomaa eroa.
Kieli on elävä organismi. Kielen rikkautta on jatkuva vaihtelu ja muutos. Varsinkin lapsille on tyypillistä leikkiä kielellä, ja samaa suosittelisin myös äideille ja isille: leikkisää, rentoa, uteliasta suhtautumista kieleen. Ja tietysti mahdollisimman paljon niitä erilaisia kielinäytteitä: radio, tv, kirjat, ihmiset, lehdet...
puhuttaissa, luonnollisesti.
Ei tulisi mieleenkään alkaa väkisin puhumaan kirjakieltä. MUTTA luemme paljon kirjoja ääneen, sieltä se kirjakielikin tulee. Näin myös minun kanssani on pienenä toimittu, ja olen saanut pysyvän innostuksen kieleen ja kirjallisuuteen.
Meillä ei ole mitään varsinaista murretta kummankaan vanhemman puheessa, mutta joitakin murresanoja käytämme molemmat yleisesti. Lisäksi tietysti oman nuoruuden ajan slangista on jäänyt käyttökieleen joitakin sanoja. Muuten aika perussuomea puhutaan. Kirjakieli ei ole kovin luontevaa ja lapsen suusta se kuulostaa todella pikkuvanhalta.
Se, mihin itse kiinnitän huomiota on että sanoissa päätteet on paikallaan ja ne kyllä kaikilla on aina olleetkin, sillä särähtää korvaan jos sana on perusmuodossa vaikka lopussa kuuluisi olla joku pääte.
Toinen huomiota kiinnittävä seikka on se että muistetaan että Ä,Ö ja Y on eri kirjaimia kuin A,O ja U. Eli murkuillekkin huomautan heti kun alkaa pisteet kadota kun ollaan kavereiden kanssa enemmän. Itsekkin kuitenkin korvallaan poimivat sellaisen puhetavan esim telkasta tai radiosta ja ärsyyntyvät siitä.