Onko kellään mitään oikeita, hyviä vinkkejä miten tähän elämään saisi mielenrauhaa? Olen jotenkin niin väsynyt itseeni ja siihen millainen olen. Kärsin eräänlaisesta sosiaalisesta fobiasta mutten ole koskaan hakenut apua siihen koska sitä ei aina ilmene eikä minulla ole fyysisiä oireita, vain ajatukset pään sisällä. Eilen huonekalukaupassa esim. häpesin itseäni ja olemustani ja halusin lähteä äkkiä, mielestäni eräs nainenkin tuijotti minua. Vaikka tiedän, että olen ihan tavallisen näköinen tallukka. Usein tämä "ihmispelko" halitsee elämää, nyt olen alkanut kiinnittämään siihen myös paljon huomiota. Huonekalukaupan pihalla kesti vähän aikaa ennen kuin uskalsin nousta autosta ulos ja koko ajan kun kuljin kaupassa vastenmielinen tunne oli läsnä.
Millä keinoin itsetuntoa voisi kohottaa ja tuntea itsensä itsevarmaksi ja hyväksi ja mielenkiintoiseksi ihmiseksi. Kaikki ongelmat kulkevat kuin käsi kädessä; yllä mainittu, ujous, tunnen itseni rumaksi ja kelpaamattomaksi, kaikki. Miten tästä väsyttävästä oravanpyörästä pääsee pois? Pitäisikö sosiaalisten tilanteiden pelosta mennä puhumaan jollekin vaikkei minulla ole fyysisiä oireita ja joissain tilanteissa oloni ei edes ole aina yhtä ahdstunut? Ja ennen kaikkea miten itsestään voi oppia pitämään, sisältä ja ulkoa?
Millä keinoin itsetuntoa voisi kohottaa ja tuntea itsensä itsevarmaksi ja hyväksi ja mielenkiintoiseksi ihmiseksi. Kaikki ongelmat kulkevat kuin käsi kädessä; yllä mainittu, ujous, tunnen itseni rumaksi ja kelpaamattomaksi, kaikki. Miten tästä väsyttävästä oravanpyörästä pääsee pois? Pitäisikö sosiaalisten tilanteiden pelosta mennä puhumaan jollekin vaikkei minulla ole fyysisiä oireita ja joissain tilanteissa oloni ei edes ole aina yhtä ahdstunut? Ja ennen kaikkea miten itsestään voi oppia pitämään, sisältä ja ulkoa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
..kuin kaikki muutkin.Aseenteella vaan ihmisten ilmoille.He kohtelee just silleen kuin annat heidän kohdella.Itse olen saanut tästä paljon apua.
Kirjoituksesi kuulosti tutulta. Itselläni myöskään ei ole oikeestaan mitään fyysisiä oireita, mutta tiettyä sos. fobiaa myös. Itsetunnon puutteesta (tai eniten itse arvostuksen puutteesta) kärsin myös. Se tarvitsetko terapiaa yms. voit loppujenlopuksi vain itse päättää ja tietää mutta se ettei ole fyysisiä oireita ei ole mikään este. Ihan yksin ei kuitenkaan kannata jäädä miettimään näitä asioita jos ne paljon vaivaa ja haittaa elämää.
Voi kun osaisin sanoa miten oravanpyörästä pääsee pois, kun itsekkin siellä viellä olen :/ kaikki kuitenkin lähtee siitä varmaan miten puhut itsellesi. Koittaa olla enemmän myötätuntoinen itseään kohtaan eikä arvostella itseään. Helpommin sanottu kuin tehty!
Olen viime aikoina miettinyt jollekin psykologille puhumista mutta en haluaisi tuhlata kenenkään lääkäriä enkä myöskään maksaa "turhasta".
Ups, mitenkäs se viesti nyt tuolla lailla lähti ihan keskeneräisenä. Tarkoitin siis, etten haluaisi tuhlata kenenkään AIKAA enkä maksaa "turhasta". Pelkään, että jos menen jollekin puhumaan niin vastapuoli ei pidä ongelmaa minään koska juuri niitä oireita ei ole ja joka ikinen kerta kun menen kauppaan en tunne itseäni ahdistuneeksi. Mutta onnettomaksi asia minut silti tekee. Tunnen, etten voi nauttia elämästä enkä elää täyttä elämää.
se ettei aina ahdista ei myöskään ole mikään este menemästä juttelemaan jollekkin. mullakin on niin että jossain tilanteessa on helpompaa ja toisissa ei. toki näitä juttuja pystyy itsekkin keilailemaan,lukea kirjoja yms. mutta jos tilanne on tarpeeksi tukossa suosittelen.
eli mietit, mitä kaikkein eniten haluat tehdä, ja tee sitä. Hanki onnistumisen elämyksiä. Opettele vaikka tekemään tosi namia ruokaa. Onnistuminen jossakin, missä todella haluat onnistua, antaa paremman olon ja itseluottamuskin kasvaa.
Sosiaalisten tilanteiden pelkoon tehoaa vain tulilinjalle hakeutuminen. Esiintymispelkoon tehoaa esiintymisrutiinin hankkiminen. Ei tarvitse ison porukan eteen mennä heti, voit harjoitella esiintymistä vaikka kissa, tai videokamera yleisönä :)
kaluliikkeessä vaikuttaa jotenkin sosiaaliselta tai olla sosiaalinen. Eihän siellä tarvitse mitenkään sosiaalinen olla kunhan ei myyjää vetäisi turpaan. Eihän ne ihmiset siellä sulle mitään puhu tai ole tutustumassa suhun, korkeintaan myyjä koittaa saada sulta rahat pois. Hakeudu nyt ensin oikeasti sosiaaliseen tilanteeseen ja ala sitten vasta miettimään ja analysoimaan sosiaalista olemustasi.
Ei minun tarvitsekaan huonekaluliikkeessä tai kaupungilla olla sosiaalinen, kyse ei olekaan ollenkaan siitä!
Hyvän tai pahan, iloisen tai surullisen, epäreilun tai reilun, onnistuneen tai epäonnisen, hyvän tai huonon, sinä omistat elämäsi. Tämä tarkoittaa sitä , että et voi enää yhtään pitempään väistellä vastuuta mikä sinulle on elämästäsi. Jos olet levoton, olet vastuussa. Jos olet surullinen, olet vastuussa. Jos olet köyhä, olet vastuussa. Sinä olet ajajan paikalla joka ikinen päivä elämässäsi. Rakasta itseäsi niin elät täysillä. Löydä autenttinen itsesi niin saat äärettömän vahvan energiapläjäyksen itsellesi. Sitä ei löydetä taskulampun ja kissojen ja koirien kanssa; sillä se on sinussa jo nyt. Sinun pitää löytää se minuus milloin olet kaikkein täydellisimmilläsi, iloisimmillasi ja onnellisimmillasi. Älä välitä kaikista näistä Korppi-83:n jutuista, tämän palstan tasohan on aika heikko.
No kun se ei pehammin aua löytämään mitään kun joku kertoo, että omistan elämäni. Kaikkihan sen elämänsä omistavat vaikka se menisi päin helvettiä.
En tarkoita että siitä pitäisi ottaa joku hirvittävä taakka itselleen. Se on oikeastaan suuri helpotus. Sinä et ole maailman napa jolla on kaikki maailman murheet. Ainut henkilö jota kontrolloit on sinä itse. Jos kerrot jonkun ongelman jollekkin toiselle, se on sitten hänen ongelmansa. Maailmassa on 6 miljardia ihmistä. Olet pelkkä kärpäsen paska tässä maailmassa, niinkuin minäkin.
sinä Setä...ootkos kateellinen Korpille....
kuuluu pitää! Ei ketään toistakaan henkilöä jaksa tosissaan arvostaa, jos ei itselleenkään osaa olla lempeä ja hyväksyvä.
Miten oppia pitämään omasta itsestään? Myöntämällä sen, että on hyvä tyyppi. Yksinkertaisesti. Hekumalla ja piristämällä itseään erilaisilla ajatuksilla (esim. haaveilla, mitä kaikkea tulevaisuudessa voikaan tapahtua =)).
Hekumalla... siis kehumalla :D