Heippa tulevat mammat!
Sellaista olen tässä pohtinut, että vaikuttaakohan äidin masennus ja alakuloisuus miten tulevan vauvan henkiseen vointiin? Itse olen ollut viime aikoina ihan hirveän masentunut ja itkuinen, eikä olo ole ollut hetkeen onnellinen ollenkaan. Raskaus viidennellä kuulla. Tietysti kaiken pitäisi olla hyvin, ihana vauva tulossa jne, ja kaikki hehkuttavat niin paljon sitä onnea että itse oksennan kohta. En kehtaa edes sanoa kellekään todellisista mielialoistani, tunnen olevani huono äiti jo valmiiksi kun en osaa olla nyt maailman onnellisin ja hehkuttaa sitä kaikille... muut äidit ja odottajat tuntuvat olevan niin onnensa huipulla, miksi minä en! Nämä kaikki muutokset vaan ovat pistäneet pään ihan myllerrykseen kai, vaikka vauva on toivottu ja sitä tullaan rakastamaan.
Mutta huoleni on siis se, että jos mieli ei tästä kohoa, niin onko odotettavissa myös huonotuulinen ja itkuinen vauva? Vaikuttaako äidin mielialat tulevaan lapseen miten paljon? Kiitokset vastaajille.
Sellaista olen tässä pohtinut, että vaikuttaakohan äidin masennus ja alakuloisuus miten tulevan vauvan henkiseen vointiin? Itse olen ollut viime aikoina ihan hirveän masentunut ja itkuinen, eikä olo ole ollut hetkeen onnellinen ollenkaan. Raskaus viidennellä kuulla. Tietysti kaiken pitäisi olla hyvin, ihana vauva tulossa jne, ja kaikki hehkuttavat niin paljon sitä onnea että itse oksennan kohta. En kehtaa edes sanoa kellekään todellisista mielialoistani, tunnen olevani huono äiti jo valmiiksi kun en osaa olla nyt maailman onnellisin ja hehkuttaa sitä kaikille... muut äidit ja odottajat tuntuvat olevan niin onnensa huipulla, miksi minä en! Nämä kaikki muutokset vaan ovat pistäneet pään ihan myllerrykseen kai, vaikka vauva on toivottu ja sitä tullaan rakastamaan.
Mutta huoleni on siis se, että jos mieli ei tästä kohoa, niin onko odotettavissa myös huonotuulinen ja itkuinen vauva? Vaikuttaako äidin mielialat tulevaan lapseen miten paljon? Kiitokset vastaajille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toivottavasti ei, sillä oon itsekin aika ajoin erittäin masentunut, jopa niin että en jaksa muuta kuin nukkua nukkua ja nukkua.
Tosin että mä kyllä puhun tunteistani neuvolassa ym..
Toki Vauva varmasti elää sielä masussa mamman tunteiden myötä... Mutta että sitten synnyttyään.. Hmm.. No tietty jso äiti silloin on vielä masentunut.
Toivotaan parasta ja koitetaan olla vain niin hyviä kuin ollaan, Rakkautta riittää =)
Valoisaa mieltä.
sen verran sanoa että ette ole yksin. vaikka jokainen odottava äiti on pinnaltapäin onnellinen, totuus on että suurimman osan sisällä myllertää "kiellettyjä tunteita"!
mulla on raskaus aikana vaihdellut tunteet vitutuksesta epätoivoon ja taas toisin päin.. en ole oikeastaan ollenkaan pystynyt nauttimaan raskaudesta koska kokoaika on kulunut murehtiessa kaiken näköistä.. olen viikolla 39 3 laskettuaika on siis lähellä, ja nyt takaraivossa on koko ajan ajatus että mihin hemmettiin olen ryhtynyt ja etten sittenkään ole valmis jne jne.. mutta se on ihan normaalia, se on juuri sitä henkistä valmistautumista äidiksi. se on ihan kukku juttua et raskaana pitäis hehkua ja olla ikionnellinen, jokainen käsittelee raskauden omalla erityisellä tavallaan!!!!!
eri asia on sitten kun lapsi syntyy..jos silloin olet täysin sulkeutunut, et pysty täyttämään lapsesi henkisiä tarpeita. mutta sitten täytyy olla jo tosi sairas..jokaisella ihmis kuin eläinkin naisella on luonnostaan tuleva äidin vaisto kun sitä vaistoa kuuntelee niin sillä pärjäät ihan miten päin vain..
ikävien tunteiden ilmaisu on tärkeää myös raskaus aikana muuten ne voi jäädä kytemään.. turha siis esittää yli iloista super mammaa jos oikeasti on ihan p*ska fiilis!
se on totta että vaikka kaikki hehkuttelee, niin sisimmissään voi miettii vaikka mitä. reheellisesti en itse ole ääneen kenenkään kanssa puhunut niistä "huonoista" puolista (mitä olen tehnyt, kannattiko, musta tulee huono äiti jne) koska tuntuu että lapsi kuulee mitä "pahaa" siitä puhun. hullua, tiedän:). Uskon silti et se hehkutus ja ilo tulee kun vauveli plupsahtaa ulos.
Sama vika täälläkin siis että olen masentunut ja kauhean itkuherkkä. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä vaikka kuinka yrittäisi selittää. Mulle on joka raskauden jälkeen iskenyt oikein paha masennus ja siitä yli pääseminen on vienyt pitkän ajan. Muutenkin altistun masennukseen aika äkkiä. Lapset eivät ole olleet itkuisia kun syntyivät mutta rintaruokinta oli pakko lopettaa kun minun olotilani vaikutti vauvaan. Jos olin kiukkunen ja annoin maitoa niin sit vasta lapsi huusi. Jos annoin rintamaidon sijasta nan maitoa niin sit se ei huutanut. Jos rskauden aikana on masentunut niin en usko että se vaikuttaa lapseen ja itselläni on viides tulossa ja kauhea masennus jo nytten. Onnea odotukseen.
ekassa raskaudessa lähes koko odotusajan, sillä mulla oli niin valtavan paha olo 24/7. Fyysiset ja psyykkiset oireet saivat mut inhoamaan raskautta ja valitettavasti myös vauvaa..
Mutta kun lapsi syntyi, se oli heti "mun". Ei jälkeäkään mistään inhoista. Hirvittävän väsynyt toki olin edelleen, mutta kun vaan baby bluesista selvisin (luulin jo masennuksen saaneen otteen musta), niin alkoi elämä helpottaa.
Ja vielä vauvan olotilasta. Meidän vauva on ainakin erittäin iloinen ja nauravainen 6kk, jolla on aina naama hymynvirneessä;)). Eli ei näy äidin odotusajan mielentilat (mielenvikaisuustilat;) vauvassa!
Stressi saattaa kyllä aikaistaa synnytystä, joten sellaista seurausta siitä liiasta huolehtimisesta saattaa olla.
Onnea teille odotukseen!!!