Mikä käytäntö on nykyään koskien kokeiden ja kurssin arvosanoja? Lasketaanko kylmästi kokeiden keskiarvo, ja pyöristetään laillisesti, vai onko mahdollista leipoa mukaan joku sakko huonosta käyttäytymisestä tai muusta sellaisesta?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Valitettavasti asia on niin, että kokeiden arvosanoilla on vain viitteellinen vaikutus todistuksessa seisovaan arvosanaan.
Nykyisin koulussa on oltava sosiaalinen ja osallistuva; jos jaksaa viitata (vaikkei oikeastaan tietäisikään vastausta), hymyillä ja olla vapaaehtoisten etunenässä, saa seiskan taidoilla helposti ysin. Itsekseen funtsimisesta sakotetaan ja itsenäisessä puuhassa viihtyvä katsotaan jotenkin vialliseksi. Hyvillä näyttelijänkyvyillä voi paikata asiaa, mutta mitä pienempi oppilas, sen vähemmän hän jaksaa bluffata. Yliopistossa saa - tiedekunnasta riippuen - jo olla oma itsensä.
Niinä vuosina, jotka vietin aineenopettajana, taivuttelin arvosanamääräyksiä ääriasentoihinsa ja taisin joskus katkaistakin muutaman. Annoin piut paut nuoleskelemiselle ja tuntiaktiivisuudelle (jota siis ei kutsuta tuntiosaamiseksi...) ja annoin arvosanat osaamisen mukaan. Hymytytöt ja -pojat eivät ensin millään ymmärtäneet, miksi osaamisen puutetta ei enää voinut kompensoida positiivisella asenteella, mutta menihän se ennen pitkää perille. Tulokset, muuten, olivat erinomaiset ja palaute joka suunnasta mallikelpoista.
Moni opettaja vannoo sosiaalisuuden ja kimppakivan nimiin, mutta toisinajattelijoitakin on. Jälkimmäiset eivät yleensä ole niitä kovaäänisimpiä asioiden kulkuun puuttujia, joten opettakaapa edelleenkin lapsenne silmänpalvojiksi: omena opelle on yhä paras kympinsaamiskeino.
Tuolla alemmassa keskustelussa http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000114&posting=22000000026229600 oli niksi hyvään koulunkäyntiin. Valitettavasti se ei useinkaan toimi näin. Ainakin meillä oli yläasteella ja lukiossa niin, että puhelias tyttö, joka oli erinomaisen hyvä kielissä ja vastaili tunnilla koko ajan. Usein siis oli niin, että opettaja kysyi jotain ja oppilaat viittasivat. Tämä puhelias oppilas kuitenkin sanoi vastauksen heti ilman että hänelle olisi annettu puheenvuoroa. Opettaja oli vain tyytyväinen, että tämä nero tyttö vetää tavallaan koko kurssia, kun on niin aktiivinen. Hän ei huomannut oppilaita, jotka viittasivat jotta saisivat puheenvuoron.
Eli oli tämä todella puhelias tyttö ja sitten hiljainen tyttö, jotka olivat yhtä hyviä kielissä. Tietenkin tämä puhelias sai kympin, koska hän oli niin aktiivinen tunnilla. Siis koko ajan äänessä. Opettaja tuli aivan kuin sokeiksi muille oppilaille. Hiljaisempi sai ysin, koska oli odottanut puheenvuoroa, jota ei useinkaan tullut. Hänen tuntiosaamisestaan ei siis ollut näyttöä. Tämä puhelias tyttö hymyili ja oikeasti viihtyi oppitunneilla. Hän tykkäsi, kun sai loistaa taidoillaan, jota hänellä olikin. Välillä hän kyllä sortui nauramaan, kun joku luokasta kysyi opettajalta jotain asiaa, joka hänelle oli niin helppo että itse piti kysymystä todella tyhmänä.
tuntiosaaminen ( lähinnä aktiivisuus). Kiinnostus ko. aineeseen, suhtautuminen yleensä opiskeluun ja nimenomaan ko. aineeseen.
Opettajan on pakko huomioida seuraavanlainen tilanne:
Oppilas A, lukee ja oppii asiat ulkoa, saa tasaisesti ysejä mutta ei ole tippaakaan kiinnostunut ko. aineesta, haluaa vain "hyviä numeroita".
Oppilas B, lukee, mutta muistaa kokeessa asiat miten sattuu joten saa lähinnä kaseja. On kuitenkin selvästi kiinnostunut, aktiivinen, kyselee ja HALUAA oppia.
Oppilas C. omaa ilmiömäisen muistin joten saa kokeista helposti pelkkiä kymppejä. Hän häiritsee tunnilla, on ylimielinen, nauraa toisten vastauksille jne.
- annetaanko A:lle 9, B:lle 8 ja C:lle 10 ?
- vai olisiko tasapuolista antaa kaikille se 9 vaikka menestyvätkin KOKEIDEN perusteella eri tavalla!!!
No eihän tässä asetelmassa ole mitään ihmeellistä.
A) Miksi rankaisisit A:ta "kiinnostumattomuudesta". Näyttää A:takin sen verran kiinnostavan, että oppii asiat kokeeseen, siis näkee vaivaa, ja ennen kaikkea OSAA tarvittavat asiat. Ei kukaan voi olla kiinnostunut kaikesta, ei sitä tarvitse opettajan kokea loukkauksena jos oma aine ei kiinnosta. Ja yksinkertaisesti se oppilas voi vaan olla vähemmän sosiaalinen. Itse sain aina ja kaikesta hyviä numeroita, mutta ikinä en ollut se aktiivisin viittaja enkä paljoa äänessä. Ymmärsin kyllä mistä koulussa on kysymys ja alistuin järjestelmään.
B) No, B lukee, mutta kokeet eivät näytä 9:iin tarvittavaa osaamista. Ei silloin 9:ä myöskään anneta. B on ehkä pelannut play stationia silloinkun A on opiskellut kokeeseen. Ei se tunnilla kysely ja viittaaminen aina kerro siitä kiinnostuksen asteesta, ihmiset kun on yksilöitä.
C) C:lle kuuluu 10 jos asiat osaa. Lasketaan sitten käytösnumeroa kun ei osaa käyttäytyä. Ja tietenkin sitä kuuluu valistaa myös tunnilla typerästä käytöksestään.
A:9
B:8
c:10
Kaikki muu olisi epäreilua - myös liian hyvä numero voi aiheuttaa paljon tuhoa jos osaaminen ei olekaan oikeasti sitä tasoa.
nimessä kymppiä!
Muuta arvosteltavia suorituksiasi. Kokeissasi on jotain vikaa, jos niistä saa kympin pelkän muistin ja ulkoa opettelun varassa.
Anna oppilaille tehtäviä, joissa he saavat näyttää muitakin taitojaan, kuten kiinnostuneisuutta, ahkeruutta ja soveltamiskykyä. Arvosteltavia suorituksia tulee olla erilaisia ja eritasoisia. Voi olla esitelmiä tai muita laajempia itsenäisiä tehtäviä. Kokeissa kannattaa olla tehtäviä, joissa joutuu päättelemään ja yhdistelemään tietojaan. Pidäpä kerran koe, jossa saa pitää kirjaa mukana. Minun oppilaani olivat ensin riemuissaan, mutta kokeen jälkeen toivoivat, ettei enää niin vaikeita kokeita:)
Lapsi on luokkansa, ehkä koulunsa paras. Tässä on taas kateusmentaliteetti; jos ei tee edes töitä menestyksen eteen niin ei sitä ansaitse. Osaaminen on aina osaamista oli henkilö kuinka vastenmielinen tahansa!
millainen se koe oli? Lahjakkaat pärjää aina paremmin - sitä ei mitkään konstit muuta. Miksi se on väärin? Nyt ollaan ilmeisesti kuitenkin pereuskoulutasolla joten jätetään ne padagogiset kokeilut jonnekin muualle; tehtäväsi ei ole kiusata oppilaita vaan antaa perusvalmiudet jatkokoulutukseen.
oppilaita on niin monenlaisia. Joku oppii äkkiä asiat ulkoa mutta ei sisäistä asioita.
Itse olen antanut 9 oppilaalle joka on ollut kiinnostunut mutta kokeiden keskiarvo 8,5.
Ja 8 saman keskiarvon omaavalle, mutta jota kyseinen aine ei näytä kiinnostavan tippaakaan.
Arvostelu on todella vaikeaa. Mitä annat lapselle jolla on esim. Asberger, pakkohan siinä on rimaa madaltaa jos hän yrittää parhaansa!
Sitä paitsi, eikö arvostelun pitäisi koskea sitä, mitä oppilas OPPII talven aikana eikä vain sitä mitä hän ennestään osaa!?
Tiedän sen siitä, mitä oli kirjoitettuna tuohon viestiin, johon vastasin. Siinähän opettaja kertoi, että hyvällä muistilla tulee kymppi. Silloin on jotain pielessä.
On utopiaa ajatella, että peruskouluopetuksen ainoa tehtävä olisi antaa perusvalmiuksia. Tarkoitus on - niin julmaa kuin se ehkä onkin - myös jaotella oppilaita kapasiteetin perusteella. Opettajan on tehtävä sellaiset kokeet, että ne oikeasti erottelevat jyvät akanoista. Vain niin saadaan oikeat arvosanat. Sitä ennen hänen on tietysti opetettava kaikkia parhaansa mukaan, mutta arviointi on oma lukunsa.
Parhaillaan on menossa yhteishaku, jossa oppilaat nimenomaan peruskoulun todistuksilla hakevat toisen asteen kouluihin. Yläkoulussa saatujen arvosanojen pitäisi olla sellaiset, että ne ohjaavat sekä valitsijoita että oppilaita itseään oikeaan suuntaan.
Ainakin kiitettäviin arvosanoihin pitää mielestäni vaatia kykyä yhdistellä asioita, päätellä ja soveltaa. Miten tämä on oppilaiden kiusaamista? Kiitettävät arvosanat eivät ole ulkoa opettelijoita varten eikä hyvä muisti sinänsä ole lahjakkuutta.
Kiitettävän arvosanan tulee olla oppilaalle viesti siitä, että hei, sinä olet oikeasti hyvä tässä. Silloin hän pystyy realistisesti arvioimaan kykyjään selvitä jatko-opinnoista.
että hyvällä muistilla tulee kymppi! Halusin nimenomaan herättää ajatuksia siitä, kuka ansaitsee hyvän numeron.. se joka opettelee asiat ulkoa sisäistämättä niitä vai se, joka on todella kiinnostunut ko. aineesta. Voihan hänellä olla vaikka lukihäiriö, mutta se ei tee hänestä tyhmää.
"Sitä paitsi, eikö arvostelun pitäisi koskea sitä, mitä oppilas OPPII talven aikana eikä vain sitä mitä hän ennestään osaa!?"
Siis täh? Jos joku on vapaa-aikanaan, omasta kiinnostuksesta oppinut jotain, niin siitäkö sitten rangaistaan, että jotain tietää jo etukäteen? Onko sillä väliä oppiiko asian koulussa vai omalla ajalla, kunhan kokeessa näyttää että tieto on päässä? Itse luin matikan kirjan vapaa-ajallani aikoinani kannesta kanteen kun toiset pelas lätkää, en sitten jaksanut tunnilla kauheesti kysellä enkä kyllä kauheesti viittaillakaan, kun kaikki oli jo selvää. En kyllä häirinnyt silti ketään.
Toinen kommentti: "oppilaita on niin monenlaisia. Joku oppii äkkiä asiat ulkoa mutta ei sisäistä asioita."
Mistäs sinä sen tiedät kuka on oppinut ulkoa ja kuka sisäistänyt? Taidat päätellä naaman perusteella kuka oppii ulkoa ja kuka ei. Tekisit sitten "soveltavia" kokeita, siinäpähän näet kuka on sisäistänyt.
väittänyt etten ole tehnyt soveltavia kokeita? Yritän nimenomaan ottaa arvostelussa kaikki asiat tasapuolisesti huomioon!
En anna numeroa pelkkien kokeiden perusteella vaan yritän saada hiljaisimmiltakin jonkinlaisia vastauksia tunnilla, jotta näen ovatko he todella ymmärtäneet asian.
Enkä rankaise niitä, jotka oppivat pänttäämällä kaikki ulkoa, mutta en halua rankaista niitäkään jotka todella yrittävät ja edistyvät huimasti talven aikana.
Nimenomaan soveltavat yms. tehtävät olisivat monelle lukihäiriöiselle oppilaalle pelastus. Pahintahan heille on yleensä joutua opettelemaan ulkoa sanarimpsuja kuten jokien nimiä tai vuosilukuja... Kokonaisuuden he sen sijaan voivat hahmottaa hyvinkin. On muuten suht helppoa tehdä sellaisia kokeita, joista näkee, onko asia sisäistetty vai ei. Hyvät numerot sitten kuuluvat niille, jotka ovat asiat sisäistäneet.
A)Asenne on nykyään TODELLA tärkeässä osassa arvostelua. 9
B)Edelleen se asenne. Tuntiaktiivisuus on tärkeää ja kysyy jos ei ymmärrä. Kaikki vaikuttaa numeroon. 9
C)Tuntikäyttäytyminen vaikuttaa aine numeroon JA käytös numeroon. 9
Mutta kun C vaikuttaa mitä todennäköisimmin koko ryhmänkin tuloksiin, esim. niin että joku ei kerta kaikkiaan uskalla viitata ja vastata, koska pelkää luokan terroristioppilaan naurua.
...ihmiset oikein oppivat älyämään, etteivät kokeiden arvosanatkaan ole objektiivinen totuus oppilaan osaamisesta. Opettajahan ensin päättää, millaisia tehtäviä on, mitä kysytään, miten pistemäärät painottuvat eri osa-alueiden välillä jne. Kokeen jälkeen hän voi päättää, kuinka tiukkaa arvosteluasteikkoa käyttää. Kokeiden keskiarvo on myös varsin subjektiivinen mittari. Erilaisilla kokeilla, pisteytyksellä ja asteikolla oppilas olisi kenties voinut saada toisen arvosanan.
Näin se nyt vaan menee. Lähes kaikki opettajat kuitenkin varmasti tekevät parhaansa arvioidakseen oppilaita oikeudenmukaisesti. Mitään yhtä ainoaa totuutta ei kuitenkaan desimaalin tarkkuudella ole, otettiin mittariksi sitten mikä hyvänsä.
eli vaikka kersa vetäis kaikista kokeista kymppejä, mutt olis läksyt usein tekemättä ja ei osallistus tunnilla niin todistuksessa vois olla vaikka 8.
Tai toisin päin jos kokeista vaan kutosia mutt läksyt aina huolella tehtynä ja aktiivinen ja osallstuva tunnilla niin taas voi todistuksessa komeilla 8 eli plus miinus kaks kokeisiin nähdn. Reilua jos mikä!
ei ihan kahen numeron heittoa muuta kuin poikkeustapauksissa. Yhden numerot heitot kai ihan suht yleisiä. Ja tosiaan toi tuntiaktiivisuuden korostus on mun mielestä hyvä. Jos kokeesta tulee jotain seiska miikkaa ja pikkutesteistäkin seiskaa, kasia, mut jos tunneilla ei kertaakaan heilahda käsi tai näytä kiinnostusta muutenkaan, mun mielestä seiska on liikaa. Vastaavasti jos tekee muut jutut (vihkotyöskentely, ryhmätyöt...) kunnolla ja huolella, numero tokarissa voi olla isompi kuin kokeennumero.
Hah olisipa asiat noin kaveri saihissan kokeeata nelosen ja sai silti ysin tokariin . Itse sain kokeesta ysin ja viittasinkin tunnilla sain silti vaan kasin eikä oo ainoa tapaus yläasteenaikana
Kantelu Aluehallintoviranomaiselle, saattaa tulla opettajalle kirjalliset ohjeet miten menetellä jatkossa.
Ittelläni huonoin kemian koe koko yläasteen aikana oli 8 ,muut sit 8½,9 ja 9½ ja aina oli läksyt huolella tehty ja viittasinkin koko ajan ja useimmiten olinki ainoa joka tiesi asiat joten yleensä vastasinkin kaikkiin. Aina olin taululla laskemassa laskuja,yleensä laskinkin kaikki laskut kun muut ei osannu ja olinkin luokan parhaimpia. Silti todistuksessa oli 8,miksi ihmeessä?? Ymmärsin asiat hyvin ja kysyin opelta mikäli en ymmärtäny,ittelläni kun ulkoa opettelu ei auta tai meen kokeessa paniikkiin. Kuitenkin 9 ois merkinny mulle tosi paljon ku aloitan syksyllä opinnot laborantti linjalla.
Enkä ymmärrä millä perusteella meijän luokan poika sai 9 kemiasta ja kokeista sai 8 ja 8½. Harvemmin oli läksyt tehtynä ja ei viitannu,möläytteli vaan vastauksia joita katto suoraan kirjasta ku itte olin lukenu läksyt ja tiesin vastaukset kattomatta kirjasta.