heippa hei!
Vähän pitkä kysymys, toivottavasti jaksaisitte lukea ja kommentoida.
Eli tilanne on semmoinen, että eräässä tuttavaperheessämme on tyttö (kohta noin 20 vuotias) ja hän on koko ikänsä ollut lihava ja murrosiästään lähtien tosi isokokoinen, huolestuttavan isokokoinen. Olen aina miettinyt sisarusteni ja perheemme kanssa, eikö kouluterveydenhoitajat tai lääkärit ole tajunneet puuttua tilanteeseen, mutta niin kai se on, että heidän resurssinsakin ovat rajalliset, eikä ketään voi pakottaa hoitoon (tässä tapauksessa laihikselle).
Mun käy tätä tyttöä tosi paljon sääliksi, koska hänestä huomaa, että hänellä on erittäin huono itsetunto ja häntä sorretaan hänen perheessään, pidetään tyhmänä jne. (Tämä käy ilmi kun muut perheenjäsenet puhuvat tästä tytöstä). Tytöllä ei ole kavereita oikeastaan ollenkaan, eikä hän käy missään ulkona kavereiden kanssa. Muut perheen lapset ovat menestyneet koulussa erittäin hyvin. Jotenkin näin ulkopuolisen silmin katsottuna näyttää siltä, että perheessä lasten menestyminen koulussa on nähty kaikkein tärkeimpänä asiana. Ja kun tämä tytö ei ole pärjännyt yhtä hyvin, niin häntä on alettu haukkua tyhmäksi...ehkä vanhemmat ovat ajatelleet että haukkumisella tyttö saadaan tekemään enemmän töitä ja yrittämään paremmin..vaikutus on kuitenkin ollut päin helvettiä..tyttö on sulkeutunut ja menettänyt itseluottamuksensa ja kai liikasyöminenkin on oire tähän...hän kai syö suruunsa..
Tuntuu jotenkin pahalta nähdä kuinka jonkun elämä valuu hukkaan... Olen itse häntä muutamia vuosia vanhempi ja olenkin tässä miettinyt sisarusteni kanssa, että voitaisiinko me jotenkin auttaa tuota tyttöä. Pitäisikö vain ottaa riski ja puuttua toisten asioihin?! Tiedän, että elämäntapamuutokset voivat onnistua vain jos ihminen niin itse haluaa.. Asun eri paikkakunnalla. Tekisi melkein mieli sanoa hänelle suoraan seuraavalla kerralla kun törmäämme, että hänen kannattaisi kääntyä ravintoterapeutin tai muun puoleen, jotta hän saisi itsensä kuntoon. Ja tietenkin olisin valmis olemaan sisarusteni kanssa hänen tukenaan siinä prosessissa.
Tavallaan mua harmittaa sekin, ettei esimerkiksi meidän porukat ole koskaan ottaneet asiaa esiin tämän tuttava perheen vanhempien kanssa...mutta toisaalta, pystyisinkö itse alkaamaan antaa neuvoja ja kritiikkiä kavereilleni joilla on lapsia? en. Perkele kuinka hankalaa.
Ooh, antakaa vinkkejä ihmiset!
Vähän pitkä kysymys, toivottavasti jaksaisitte lukea ja kommentoida.
Eli tilanne on semmoinen, että eräässä tuttavaperheessämme on tyttö (kohta noin 20 vuotias) ja hän on koko ikänsä ollut lihava ja murrosiästään lähtien tosi isokokoinen, huolestuttavan isokokoinen. Olen aina miettinyt sisarusteni ja perheemme kanssa, eikö kouluterveydenhoitajat tai lääkärit ole tajunneet puuttua tilanteeseen, mutta niin kai se on, että heidän resurssinsakin ovat rajalliset, eikä ketään voi pakottaa hoitoon (tässä tapauksessa laihikselle).
Mun käy tätä tyttöä tosi paljon sääliksi, koska hänestä huomaa, että hänellä on erittäin huono itsetunto ja häntä sorretaan hänen perheessään, pidetään tyhmänä jne. (Tämä käy ilmi kun muut perheenjäsenet puhuvat tästä tytöstä). Tytöllä ei ole kavereita oikeastaan ollenkaan, eikä hän käy missään ulkona kavereiden kanssa. Muut perheen lapset ovat menestyneet koulussa erittäin hyvin. Jotenkin näin ulkopuolisen silmin katsottuna näyttää siltä, että perheessä lasten menestyminen koulussa on nähty kaikkein tärkeimpänä asiana. Ja kun tämä tytö ei ole pärjännyt yhtä hyvin, niin häntä on alettu haukkua tyhmäksi...ehkä vanhemmat ovat ajatelleet että haukkumisella tyttö saadaan tekemään enemmän töitä ja yrittämään paremmin..vaikutus on kuitenkin ollut päin helvettiä..tyttö on sulkeutunut ja menettänyt itseluottamuksensa ja kai liikasyöminenkin on oire tähän...hän kai syö suruunsa..
Tuntuu jotenkin pahalta nähdä kuinka jonkun elämä valuu hukkaan... Olen itse häntä muutamia vuosia vanhempi ja olenkin tässä miettinyt sisarusteni kanssa, että voitaisiinko me jotenkin auttaa tuota tyttöä. Pitäisikö vain ottaa riski ja puuttua toisten asioihin?! Tiedän, että elämäntapamuutokset voivat onnistua vain jos ihminen niin itse haluaa.. Asun eri paikkakunnalla. Tekisi melkein mieli sanoa hänelle suoraan seuraavalla kerralla kun törmäämme, että hänen kannattaisi kääntyä ravintoterapeutin tai muun puoleen, jotta hän saisi itsensä kuntoon. Ja tietenkin olisin valmis olemaan sisarusteni kanssa hänen tukenaan siinä prosessissa.
Tavallaan mua harmittaa sekin, ettei esimerkiksi meidän porukat ole koskaan ottaneet asiaa esiin tämän tuttava perheen vanhempien kanssa...mutta toisaalta, pystyisinkö itse alkaamaan antaa neuvoja ja kritiikkiä kavereilleni joilla on lapsia? en. Perkele kuinka hankalaa.
Ooh, antakaa vinkkejä ihmiset!
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja siis tämä kyseinen tyttö on fyysisesti niin huonossa kunnossa, että hän ei jaksa pyöräillä edes kilometriä, ei jaksa kiivetä rappusia paria kerrosta jne.
eli en tarkoita, että haluaisin auttaa häntä laihtumaan pelkästään ulkonäkösyistä vaan ennen kaikkea siitä syystä, että hän on fyysisesti todella huonossa kunnossa ja hänen vanhempansa ja sisaruksensa vaan voivottelevat ja pitävät tytön lihavuuttaa tytön omana syynä, tyyliin tyttö on niin tyhmä, ettei hän tajua lopettaa karkinsyötiä... Julmaa niin julmaa, ja vielä kun lapsen tai nuoren vanhemmat puhuvat tuohon tyyliin, niin tekisi mieli vetää heitä pataan!
ps. tyttö on ylioppilas joten täysin normaalijärkinen kuten me muutkin.
ongelma ihan omassa perheessä eikä "tuttavaperheessä"?`
Vähän epäilyttää jonkun halut kirjoitella tänne romaanin mittaisia sepustuksia jostain "tuttavaperheen" läskistä.
Mutta jos näin tosiaan on, niin sanot vain "tuttavaperheellesi", että kaksikymppisen on aika olla omillaan. Eli läskiperseelle tuima potku ja pihalle itselliseen elämään.. Siitä ne kilotkin karisee, kun itse pitää tonnikalansa opintotuesta/palkasta/työttömyyskorvauksesta/ toimeentulotuesta maksella.
Yksinkertaiset neuvot ovat parhaita!
Aikuinen ihminen, kyllä pitäisi itse hoitaa omat asiansa ja tajuta mikä on terveydelle hyväksi! Ehkäpä kyseinen naisihminen onkin oikeasti tyhmä kun ei sitä tajua?
Hyvä vastaaja. Ongelma tosiaankin on tuttavaperheessä. Mutta se ei ole oleellista, vaan kysymys on se, että onko kellään kokemusta samanlaisesta tilanteesta? Kannattaako lähteä neuvomaan? Voinko pahimmillani pahentaa tilannetta eli saada tytön lihomaan entisestään? Tytön pituus varmaan jotain 160cm ja painoa varmasti 90kg.
Ja tyttö opiskelee ja on jo muuttanut pois kotoaan. Paisuminen on kuulemma vain kiihtynyt opiskeluiden alettua..itse en ole tyttöä puoleen vuoteen nähnyt..opintotuki riittää helposti karkkeihin ja sipseihin, ranskanperunoihin ja muihin epäterveellisiin halpoihin ruokiin. Ja epäilen että tyttö saa myös kotoaan aina välillä rahaa joka menee sitten kuulemma aina karkkeihin..
ps. jos mulla olisi ongelma itsellä, niin miksi en voisi kirjoittaa itsestäni? Anonyymistihän täällä kirjoitetaan joka tapauksessa.
Siis kertomasi perusteella sen tytön ongelmana ei ole ollenkaan se lihavuus vaan mahd.masennus ja huono itsetunto kuten kerroit.
Tiedoksesi että nuo asiat eivät todellakaan korjaannu laihtumisella.
Mielestäni olet tarttunut nyt ihan epäoleelliseen asiaan.
Jos haluat auttaa niin auta pyytämällä mukaan bilettämään ja ole kaverina jos haluat.
Jos menet sanomaan jotain ravitsemusterapeuttijuttuja niin masennat vain lisää,ymmärrä että pointtina ei ole lihavuus.
Lihava ihminenkin voi olla onnellinen,uskoa itseensä ja olla kohtalaisen hyvässä kunnossakin.
olotilasta. Anna paisua ihan omassa rauhassa. Mitä se sulle kuuluu?
Asia ei parane kenenkään sanomisilla, näin on jämpti niin...
Luin viestiketjun läpi ja, suoraan sanoen, ihmttelen joitain vastauksia. Jos perheessä on otettu yksi sen jäsenistä silmätikuksi nimittelemällä tyhmäksi ym. se kertoo, että koko perhe voi huonosti jostain syystä. Tämä ko. tyttö on vain saanut ikäväksi osakseen olla perheen "ongelma".
Valitetavasti näin toimitaan monissa muissakin perheissä. Kun ei uskalleta katsoa totuutta silmiin, on helppo "syyttää" jotain perheenjäsentä koko perheen pahasta olosta. Harvoin tällainen perhe edes tajuaa, mistä on kysymys. Tyhmä ei missään nimessä ole tämä simätikuksi joutunut, vaan perhe, eritoten vanhemmat, jotka eivät uskalla katsoa ongelmiaan suoraan silmiin.
Hei!
Katsot ongelmaa aivan väärästä näkökulmasta. Tytön suurin ongelma ei ole lihavuus. Lihavuus on hänelle itselleen luultavasti hyvin pieni ongelma, sillä olisihan hän varmasti muuten jo tehnyt asialle jotain.
Ongelma on siinä että tyttöä syrjitään, häntä pidetään tyhmänä ja ettei hänellä ole kavereita.
Tämä on siis ongelma. Ja tämä ongelma aiheuttaa lihavuutta. Tässä tapauksessa lihavuus ei ole niinkään syy, vaan enemmänkin seuraus tästä kaikesta.
On aika naivia ajatella että jos tyttö laihtuu normaalimittoihin, niin kaikki hänen ongelmansa katoaisivat tuosta vain. Ihmisten suvaitsemattomuus ei tuosta vain katoa vaikka kilot katoaisivatkin.
Miten sinun ja sisartesi sitten tulisia toimia tässä tilanteessa?
Ole hyvä kaveri tytön kanssa ja vietä aikaa hänen kanssaan. Hyväksy hänet sellaisena kuin hän on. Se on luultavasti tytölle tärkeää, sillä jokainen haluaa tulla hyväksytyksi omana itsenään. Rohkaise, tue hänen itsetuntoaan ja käske olla välittämättä häneen kohdistetusta arvostelusta, haukkumisesta jne. Yritä saada muodostettua tyttöön lämmin ja luottamuksellinen suhde.
Yritä saada vähän iloa hänen elämäänsä.
Tarkoituksena olisi että tämän seurauksena tytön elämänlaatu paranisi ja hänen elämänilonsa hiljalleen kohoaisi. Silloin myös laihtuminen alkaisi varmaan pikku hiljaa kiinnostamaan häntä.
Jos tyttö jossain myöhemmässä vaiheessa haluaa tehdä ylipainolleen jotain, niin hän varmaan silloin uskoutuu myös sinulle, ja silloin sinulla on mahdollisuus olla tukemassa häntä siinä prosessissa.
Aloitteen on kuitenkin tultava tytöltä itseltään. Oma paino on kuitenkin jokaisen henkilökohtainen asia. Sinä et voi mennä sanomaan etkä edes vihjaamaan hänelle mitään laihduttamisesta.
Jos sen teet, niin luultavasti tyttö ottaa sen itseensä kohdistuvana arvosteluna ja henkilökohtaisena loukkauksena. Ja miksi ei ottaisi? Sen jälkeen olet luultavasti hänen silmissään yhtä arvoton ja suvaitsematon ihminen kuin ne muutkin jotka ovat häntä aiemmin arvostelleet. Ei hän silloin sinun tukeasi kaipaa.
Luultavasti siis vain pahentaisit tilannetta ja saisit hänet lihomaan entistä enemmän.
Sen sijaan voisit vaikka yrittää vaikuttaa siihen miten tyttöön suhtaudutaan. Käy vähän juttelemassa tytön perheen kanssa.
Kysy heiltä kuinka kauan he aikovat jatkaa sitä tyttöön kohdistuvaa henkistä rääkkäämistä ja että onko se heille ehkä jokin harrastus? Jospa vähän puolustaisit tyttöä. Sen sijaan että päivittelet oman perheesi kanssa kuinka lihava se tyttö oikein on.
Tärkeintä on että itse ymmärrät sen, ettei se lihavuus ole pääasiallinen ongelma, vaan ne asiat jotka tämän lihvuuden aiheuttavat.
Näihin todellisiin ongelmiin pitäisi pystyä puuttumaan.
Ehkä myös omissa asenteissasi voisi olla vähän tarkistamisen varaa.
On kiva että välität lähimmäisistäsi.
Kuvailemasi tyttö kuulostaa kyllä todella lihavalta. 160 cm pituiselle 90 kiloa on ehdottomasti liikaa.
Olet sitä paitsi luultavasti arvioinut tytön painon aika alakanttiin. Niin käy yleensä kun normaalipainoinen yrittää arvioida lihavamman ihmisen painoa. Yleensä aina menee huti noin
10-15 kilon verran. Joten todellisuudessa tyttö saattaa olla vieläkin painavampi.
Tuli muuten mieleen että jos et ole nähnyt kyseistä tyttöä puoleen vuoteen niin ethän voi tietää mikä on hänen tämän hetkinen tilanteensa?
Eikö ole aivan mahdollista hän on ottanut itseään niskasta kiinni ja alkanut laihduttamaan?
Tietenkin se toinen vaihtoehto on että hän on tuona aikana paisunut entisestään. Kerran eräs tuttuni oli lihonut puolessa vuodessa reilut 20 kiloa joten tuokin on aivan mahdollista.
Ehkä sinun kannattaisi käydä kyläilemässä tytön luona ja tarkastamassa mikä on tilanne tällä hetkellä. Sen jälkeen voisi olla helpompi päättää puututko asiaan jotenkin.
Millainen suhde sinulla muuten ylipäänsä on sen tytön kanssa? Oletteko hyviäkin kavereita? Miten arvelet hänen suhtautuvan siihen jos otat tuon lihavuus asian vakavasti puheeksi hänen kanssaan??
Tytön ja hänen perheensä ongelmavyyhti on niin monimutkainen, että lihavuus voi olla tärkeysjärjestyksessä viimeinen. Perheen syrjinnän kohteena oleminen voi hyvinkin olla toiminut katalyyttinä tytön karkkien syömiseen ja lihomiseen.
Tiedon puutetta ruoan laadun ja määrän sekä kulutuksen suhteesta ei nuorella ylioppilaalla varmaan ole. Ehkä hän on jo yrittänyt monta moninaista kertaa laihduttaa ilman pysyviä tuloksia. Tilastot kertovat, kuinka vaikeaa saavutetun normaalipainon ylläpitäminen laihduttajalla on, sillä 95% laihduttajista lihoo lähtöpainoonsa ja usein vielä korkeampaankin painoon, koska jokainen laihdutuskuuri hidastaa aineenvaihduntaa pysyvästi jonkun verran. On terveellisempää olla kohtuullisesti ylipainoinen kuin jojotella painon kanssa.
Jokainen ylipainoinen nainen on varmasti erilaisten laihdutuskeinojen ja ruokavalioiden asiantuntija. Minusta tuntuu todella typerältä, kun joku normaalipainoinen tai hoikka alkaa ehdotella tyyliin: "Mitä jos jättäisit karkit, pullat ja limsat väliin. Olen kuullut, että juomissa voi olla paljon piiloenergiaa." tms.
Mutta olemattomasta on paha poistaa mitään. Kotonani ei ole koskaan voita tai margariinia, valkoista leipää, pullaa, keksejä tai karkkeja. Ne eivät kuulu normaaliin ruokavaliooni vaan kohtuudella vain harvoihin juhlapäiviin ja kyläreissuihin. Vältän rasvaa, sokereita ja nk. nopeita hiilihydraatteja. Syön hedelmiä, vihanneksia, kuituja, vähärasvaista lihaa sekä maustamatonta ja rasvatonta jogurttia. En juo maitoa, alkoholia, limsoja, tuore- tai sokeroituja mehuja - vain vettä, teetä ja joskus kahvia. En myöskään ahmi suuria ruoka-annoksia. Päivittäinen kalorien saantini on ollut jo vuosien ajan 1200-1600kcal/vrk. Työni on istumatyötä, mutta olen kohtuullisen aktiivinen liikkuja. Silti olen pullukka. BMI:ni liikkuu välillä 30-33. Taisteluni lihomista vastaan on jokapäiväistä. Siksi tietämättömien ulkopuolisten neuvot vain ärsyttävät minua.
Neuvon, että ennemmin kuin rupeat tyrkyttämään tietoa lihavuuden syistä ja laihdutuskeinoista (jotka tyttö varmasti tietää ennestään!), kysele häneltä, onko hän yrittänyt koskaan laihduttaa ja miten hän suhtautuu laihduttamiseen. Yritä varovasti saada selville, onko aiheesta puhuminen liian kipeä aihe. Jos hän sanoo, ettei ole kiinnostunut, anna olla tällä erää. Voit kokeilla puheen aiheen esille ottamista myöhemmin uudelleen.
Laihdutus vaatii valtavasti henkistä voimaa ja keskittymistä. Se on stressaavaa eikä sovi stressaavissa elämän tilanteissa. Innostus laihduttamiseen täytyy syntyä ylipainoisen henkilön omassa päässä. Tärkeää on, että et liity niihin ihmisiin, jotka hyväksyvät tytön vain hoikkana vaan olet aidosti ystävä, joka välittää hänestä ulkonäöstä huolimatta.
Jos sen sijaan tyttö haluaa keskustella lihavuudesta yleensä, omasta ylipainostaan tai laihduttamisesta, mene mukaan vuorovaikutukseen. Jos hän haluaa aloittaa laihdutuksen, anna henkistä tukea.
Yksi asia kannattaisi tutkituttaa. Jos tytöllä on vajaatoimintainen kilpirauhanen, niin siihen kuuluu lihominen/ylipaino ja laihduttaminen on jotakuinkin mahdotonta. Sairaus on hyvin yleinen ja alidiagnosoitu. Sairaudesta, sen oireista ja diagnosoinnista voi lukea netistä esimerkiksi kilpirauhasfoorumilta. (googlaa osoite) - Voit kysyä tytöltä, onko häneltä koskaan otettu kilpirauhaskokeita ja jos ei, ohjaa kilpirauhasfoorumille ja edelleen lääkärin tarkistukseen.