Moi kaikki! :)
En yhtään tiedä, että minne tää mun juttu kuuluu,mutta laitan tämän muutamaan muuhunkin paikkaan, jotta saisin erilaisia vastauksia :/
Eli, oon koht 16 vuotias tyttö ja äitini lähtee viikon lomamatkalle Turkin lämpöön ensikuussa ja minun pitää mennä viikoksi äitini tädin luo, koska en isälläni voi olla, koska tämä sama ongelma johon tulen kohta on voimakkaampi siellä.Elikkäs mulla tulee sillaisen kamala ahdistus?äkkiä pakoon kohtaus? aina joka ilta käydessäni nukkumaan aina jos yritän yöpyä jossain muualla, kuin kotona.Osana tätä ongelmaa on se , että minulla tulee äitiäni ikävä..
Tämä ahdistaa minua todella!Äiti ei kuitenkaan peru matkaansa, enkä sitä todellakaan halua, koska äitini todella tarvitsee sen loman!
Olen keskustellut äitini kanssa tästä, mutta ei se pelko minnekkään lähde.
Tämä on haitannut minua jos kohta 6vuotta.
Menen jollekkin nuorisopsykiatrille? ensikunn alussa puhumaan minun mielenterveydestäni, sillä minusta en ole aivan normaali tai siis olen ollut hieman "masentunut/ahdistunut"jo muutaman vuoden.
En vain pysty siihen, että olen äitini tädin luona viikon :'(
Äiti sanoi, että mun täytyy pyytää nyt aluks, että jos saisin jotain lyhyt aikaista lääkitystä tuon viikon ajaksi.. mutta en tiedä, että antaako ja saanko edes aikaa lääkärille ennen ensikuun puoliväliä. :/
Kiva jos jollain ois jotain sanottavaa! :)
En yhtään tiedä, että minne tää mun juttu kuuluu,mutta laitan tämän muutamaan muuhunkin paikkaan, jotta saisin erilaisia vastauksia :/
Eli, oon koht 16 vuotias tyttö ja äitini lähtee viikon lomamatkalle Turkin lämpöön ensikuussa ja minun pitää mennä viikoksi äitini tädin luo, koska en isälläni voi olla, koska tämä sama ongelma johon tulen kohta on voimakkaampi siellä.Elikkäs mulla tulee sillaisen kamala ahdistus?äkkiä pakoon kohtaus? aina joka ilta käydessäni nukkumaan aina jos yritän yöpyä jossain muualla, kuin kotona.Osana tätä ongelmaa on se , että minulla tulee äitiäni ikävä..
Tämä ahdistaa minua todella!Äiti ei kuitenkaan peru matkaansa, enkä sitä todellakaan halua, koska äitini todella tarvitsee sen loman!
Olen keskustellut äitini kanssa tästä, mutta ei se pelko minnekkään lähde.
Tämä on haitannut minua jos kohta 6vuotta.
Menen jollekkin nuorisopsykiatrille? ensikunn alussa puhumaan minun mielenterveydestäni, sillä minusta en ole aivan normaali tai siis olen ollut hieman "masentunut/ahdistunut"jo muutaman vuoden.
En vain pysty siihen, että olen äitini tädin luona viikon :'(
Äiti sanoi, että mun täytyy pyytää nyt aluks, että jos saisin jotain lyhyt aikaista lääkitystä tuon viikon ajaksi.. mutta en tiedä, että antaako ja saanko edes aikaa lääkärille ennen ensikuun puoliväliä. :/
Kiva jos jollain ois jotain sanottavaa! :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Käy lukemassa infoa asiasta;
http://www.introspekt.fi/artikkelit/paniikki2.html
Tämä "tauti" ei ole kuolemaksi ja sitä voidaan hoitaa lääkityksellä ja terapialla. Serotoniinin takaisin nappaajat ovat tehokas ja sivuvaikutuksiltaan siedetyin hoitomuoto.
Näiden lääkkeiden vasteaika eli se aika jonka lääkitys tarvitsee saavuttaakseen täyden tehonsa on 2-3 viikkoa. Aluksi voivat oireet pahentua,mutta kun lääke saavuttaa täyden tehonsa se auttaa sinua selviämään ahdistuksestasi.
Mene ensin joko kouluterveydenhoitajasi/lääkäri luokse ja kerro avoimesti ja pelkäämättä oireistosi!
Et ole mitenkään harvinaisuus nuorilla on paljon paniikkihäiriö diagnooseja ja vaivaasi voidaan hoitaa,on turhaa kärsiä!
Tsemppiä sinulle sinä selviät kyllä!
Moi!:)
kiitos kannustavasta viestistä :)
kuitenkin ajattelin, että kun se minun psykiatriaikana on vasta ensi kuun alussa ja äitini lähtee matkalle puolessa välissä, niin tuo lääke ei ehtisi vaikuttaa...
täällä pääkaupunkiseudulla on aika vaikea päästä nopeasti omalääkärille :/
äääähh, ahdistaa niin tuo viikko :(
Oletteko pohtineet sitä mahdollisuutta, että voisit viettää viikon yksin kotona? Esimerkiksi isäsi tai joku muu äitisi luottama henkilö voisi käydä vierailulla tuon viikon aikana ja tarkistaa, että sinulla on kaikki hyvin.
Saisit siten viettää yösi kotona, harjoitella tulevaisuutta ja aikuisuutta varten, ostaa itse omat ruokasi ja muutenkin olla täysin oma herrasi. Itse ainakin odotin ihan innolla ikäisenäsi, että saisin viettää aikaa yksin kotona.
mutta mun samoja ns. kohtauksia tulee kotona yksinkin nukkumaan mennessä.Isäni ei voi tulla tarkistamaan vointiani koska hän asuu ihan toisella paikkakunnalla noin 150km päässä minusta.veljeni menevät hänen luokseen.minäkin menisin, mutta kun en pysty sielläkään olemaan ja se hävettää ja surettaa minua AIVAN kamalasti.Äiti ja iskä erosivat 6 vuotta sitten enkä sen jälkeen ole pystynyt iskällä öitä viettämään. en edes halua ajatella miltä isästäni tuntuu, vaikka olen kyllä sanonut hänelle, että tämä ei hänestä johdu. :(
Hekin siis asuvat sinun ja äitisi kanssa? Eikö se auta asiaa, että he yöpyvät myös isälläsi? On edes jotain tuttuja, jotka näet muutenkin joka päivä?
että ei auta asiaa..
Ei ole auttanut veljien lähellä olo.Monesti yrittänyt ja en haluaisi enää ikinä samaa itkuahdistuskohtausta kokea. :(
kotiin, niin voisitko sopia isäsi kanssa, että voisit soittaa hänelle, jos sulla tulee paha olo? Itselläkin tulee joskus ahdistus yöllä, mutta se auttaa, kun tietää, että voi soittaa äidille milloin tahansa. Jos sulla on kelloradio, etsi sieltä joku puheohjelma ja laita se hiljaisella päälle, kun menet nukkumaan. Mulla tulee ainakin parempi fiilis, kun tietää ettei ole yksin, ja maailma pyörii ympärillä kuten ennenkin, vaikka itse onkin hiljaa pimeässä. Tsemppiä!!