oi niitä aikoja

ei sakotettu toisin kuin nykyään. Sukulainen ajo just noilla "sataneliykkösillä" ja M-Sisuilla, kerto että poliisille riitti että kiekko oli pesässä. Eli huomattavasti vapaampaa, eikä ollu kännykät hätyyttämässä.

hoocee kirjoitti:

ei sakotettu toisin kuin nykyään. Sukulainen ajo just noilla "sataneliykkösillä" ja M-Sisuilla, kerto että poliisille riitti että kiekko oli pesässä. Eli huomattavasti vapaampaa, eikä ollu kännykät hätyyttämässä.

Kännyköiden puute varmasti teki työstä täysin erilaista. Tavallaan varmasti vapaampaa, kuorma laitettiin kyytiin ja lähdettiin reitille. Ei puhelin soinut koko ajan ja joku henkilö konttorista soitellut "koska olet siellä, asiakas soitti jo, miksei kone raksuta taustalla, kahvillako istut...".

Ja toisaalta kalustoa varmasti oli vähemmän. Suomi oli köyhä maa, talouden ja kuljetusten volyymi oli jotakin aivan toista. Tiet huonommat ja liikennettä vähemmän. Miehet autoillaan rakensivat Suomea, nykyään lähinnä kirotaan "hittoako tekin siinä hidastelette kun minulla on kiire mökille...". Niin ne ajat muuttuvat.

Ekat keikkani ovat vain reilun parinkymmenen vuoden takaa, mutta vielä silloinkaan ei ollut puhelimia, joillakin tosin ARP, sellainen keskuksen kautta soitettava, mutta eipä ajojärkät sitten muuttaneet suunnitelmiakaan kesken keikan... tosin huoltoasemille piti kurvata soittamaan, jos oli asiaa jollekulle... Ja kyllä oli yöasemat harvassa niihin aikoihin ja pihat täynnä kuin turusen pyssyt niissä, mitkä oli auki...
Ja kun ei ollut puhelimia, eipä kilautettu kaverille ajon aikana, että missäs se ja se mesta on, vaan karttoja piti haalia jostakin ja puhelinkoppien luetteloista niitä oli suht turha etsiä - joku oli ehtinyt aina ensin ja repinyt kartat mukaansa. Navigaattoreista ei oltu kuultukaan mitään...
Kiekkoja kysellyt kukaan, ajoajat ei poliiseja kiinnostaneet, eikä ketään olisi kiinnostanut, vaikka olisi ajanut kiekon puhki. Vasta -90-luvulla poliisia rupesi kiekot kiinnostamaan...
Kiire oli välillä, mutta se ei ollut ainainen, niin kuin nykyään. Ehkä osasyy oli se, että monilla yrityksillä oli tavaraa omissa varastoissa ja jopa omia autoja.
Autot oli karumpia ja purut ja lastaukset huomattavasti fyysisempiä - vaan kun ei paremmasta tiennyt, ei osannut paremmasta uneksiakkaan. Ja olihan kunto rautaa kun työnsi ja veti ja nosteli sitä tätä päivät pitkät, tosin nyt se kostautuu, kun polvet kiukuttelee...
Mutta niistä puhelimista vielä...sitten kun tekniikka petti totaalisesti, piti lähteä marssimaan lähimpään taloon, josko saisi soittaa. Yöllä aika kiusallista...missähän talossa palais vielä valot että viittis mennä koputtelemaan?
Rajottimia ei ollut, mutta ainakin itselleni kasikymppi riitti silloinkin, joten suht yks lysti onko se autossa vai eikö ole.
Mutta se paperikuormien sidonta... se oli niin olematonta, että nyt aivan hirvittää muistella!

Rekkahenkilo kirjoitti:

Ekat keikkani ovat vain reilun parinkymmenen vuoden takaa, mutta vielä silloinkaan ei ollut puhelimia, joillakin tosin ARP, sellainen keskuksen kautta soitettava, mutta eipä ajojärkät sitten muuttaneet suunnitelmiakaan kesken keikan... tosin huoltoasemille piti kurvata soittamaan, jos oli asiaa jollekulle... Ja kyllä oli yöasemat harvassa niihin aikoihin ja pihat täynnä kuin turusen pyssyt niissä, mitkä oli auki...
Ja kun ei ollut puhelimia, eipä kilautettu kaverille ajon aikana, että missäs se ja se mesta on, vaan karttoja piti haalia jostakin ja puhelinkoppien luetteloista niitä oli suht turha etsiä - joku oli ehtinyt aina ensin ja repinyt kartat mukaansa. Navigaattoreista ei oltu kuultukaan mitään...
Kiekkoja kysellyt kukaan, ajoajat ei poliiseja kiinnostaneet, eikä ketään olisi kiinnostanut, vaikka olisi ajanut kiekon puhki. Vasta -90-luvulla poliisia rupesi kiekot kiinnostamaan...
Kiire oli välillä, mutta se ei ollut ainainen, niin kuin nykyään. Ehkä osasyy oli se, että monilla yrityksillä oli tavaraa omissa varastoissa ja jopa omia autoja.
Autot oli karumpia ja purut ja lastaukset huomattavasti fyysisempiä - vaan kun ei paremmasta tiennyt, ei osannut paremmasta uneksiakkaan. Ja olihan kunto rautaa kun työnsi ja veti ja nosteli sitä tätä päivät pitkät, tosin nyt se kostautuu, kun polvet kiukuttelee...
Mutta niistä puhelimista vielä...sitten kun tekniikka petti totaalisesti, piti lähteä marssimaan lähimpään taloon, josko saisi soittaa. Yöllä aika kiusallista...missähän talossa palais vielä valot että viittis mennä koputtelemaan?
Rajottimia ei ollut, mutta ainakin itselleni kasikymppi riitti silloinkin, joten suht yks lysti onko se autossa vai eikö ole.
Mutta se paperikuormien sidonta... se oli niin olematonta, että nyt aivan hirvittää muistella!

taksat oli kohdallaan ja yrittäjää arvostettiin