6-vuotias lapseni tuli viikonlopputapaamisesta kotiin ja meni taas n. puoli tuntia kun alkoi avautuminen, isä oli sanonut äidistä ja äidin miehestä sitä sun tätä ja että lapsi voi muuttaa hänen luokse heti kun täyttää 8 ym. (Sopimukset tehty ja sovittu että lapsi asuu äitinsä luona.)
Tätä on nyt jatkunut yli vuoden ja alkaa pikkuhiljaa riittämään. Ymmärrän kyllä normaalin lapsen kiukun ja tunteenpurkaukset jokaisen tapaamisen jälkeen, ja sen että lapsi saattaa puhua omiaan, se kuuluu asiaan. Mutta että se aikuinen ihminen viitsii jauhaa näitä ns. aikuisten asioita lapselleen kerta toisensa jälkeen! Ei se ainakaan sitä lapsen kiukkua helpota tai vähennä?
Eikö se etän pässi ymmärrä että lapsi on melkoisen hämmentynyt kun hänelle puhutaan mitä sattuu? Itselläkin alkaa olla keinot vähissä kun ei enää tiedä mitä lapselle sanoisi/vastaisi. En ymmärrä sitä että lapselle mustamaalataan ja arvostellaan koko ajan äitiä, jonka luona lapsi on suurimman osan ajasta...lapsi on alkanut käyttäytyä tosi huonosti minua kohtaan. Alan olla tosi väsynyt itsekin, pakko myöntää.
Muilla samoja ongelmia?
Tätä on nyt jatkunut yli vuoden ja alkaa pikkuhiljaa riittämään. Ymmärrän kyllä normaalin lapsen kiukun ja tunteenpurkaukset jokaisen tapaamisen jälkeen, ja sen että lapsi saattaa puhua omiaan, se kuuluu asiaan. Mutta että se aikuinen ihminen viitsii jauhaa näitä ns. aikuisten asioita lapselleen kerta toisensa jälkeen! Ei se ainakaan sitä lapsen kiukkua helpota tai vähennä?
Eikö se etän pässi ymmärrä että lapsi on melkoisen hämmentynyt kun hänelle puhutaan mitä sattuu? Itselläkin alkaa olla keinot vähissä kun ei enää tiedä mitä lapselle sanoisi/vastaisi. En ymmärrä sitä että lapselle mustamaalataan ja arvostellaan koko ajan äitiä, jonka luona lapsi on suurimman osan ajasta...lapsi on alkanut käyttäytyä tosi huonosti minua kohtaan. Alan olla tosi väsynyt itsekin, pakko myöntää.
Muilla samoja ongelmia?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Miä ongelma tuossa on? Lapsi muuttaa etälleen, eli etä vaihtuu ja sinusta tulee etä. Et omista lasta, kait sen tiedät?
Antaisin lapsen muuttaa jos se etä ihan oikeesti haluisi niin, mutta tässä se ongelma onkin kun ei halua vaan puhuu lapselleen paskaa?
jota voidaan vaihdella ja lainailla. Eivät pienet lapset muuta vielä kodeistaan mihinkään. Tärkeää on saada lapsi uskomaan, että koti on ja pysyy eikä kukaan voi tulla sopimaan yht'äkkiä muutosta toisen vanhemman luokse. Vaikka aikuiset nykyään kovasti tykkäävät ajatella, että ollaan tasa-arvoisia ja yhteisvastuullisia ja reiluja kun annetaan lapsen muuttaa vuoroin kummallekin vanhemmalleen on se vain aikuisten näkemys. Lapsi ei ole tietoinen näistä tämän ajan "hyvän vanhemmuuden" trendeistä. Lapsi tarvitsee pysyvyyttä, turvaa ja kodin, josta kukaan ei voi tulla viemään. Jos lapsi on jäänyt toiselle vanhemmalle on siinä päätöksessä syytä pysyä. Sen verran pitää lastaan omistaa, ettei hän jää irralliseksi heittopussiksi "kahden vanhemman loukkuun"
kaksitoistavuotiaana hän saa halutessaan muuttaa isälleen, koska laki on sellainen. Sano myös, että toivot, että hän sen jälkeenkin jää asumaan äitinsä luokse.
Vastaavassa tilanteessa pyysin perheneuvolan psykologia pitämään asiantiimoilta isän kanssa juttutuokion.
Sano lapselle että noi asiat on aikuisten päätettävissä ja että on luonnollista että isäkin haluaa että asuisit hänen luonaan, olethan niin ihana lapsi! Mitä mieltä lapsi on muuten tuosta muuttamisesta?
Ei vielä oikein ymmärrä mitä se muutto pitäisi sisällään. Isän luona vietetty aika kun on ollut pelkkää "juhlaa", eikä sitä arkea.
Jos isällä on ollut vain pelkät juhlat (tarkoittanet viikonloppuja eli vapaita), niin miten olisi pieni tapaamisten laajennus. Esimerkikis keskiviikosta tai torstaista sunnuntaihin.
Mielestäni arki oman lapsen kanssa on tärkeää. Ja jos se arki tuntuu isästä hankalalta, niin ehkäpä hän alkaa vähän soukentamaan suutaan.
Laajentamalla tapaamisia niin puolin ja toisin tuo ikävä helpottuu. Silloin isällä ei ole niin kova hinku "saada" lapsen itselleen - ja lapsi saa elää arkeakin isän kanssa.
Tässä nyt jotenkin kärjistynyt tilanne - kumpikin osapuoli haluaa omia lapsen. Eikö parempi niin että lapsi saisi elää teidän kummankin kanssa?
Ei kai hänen käytös sillä parane että lapsi viettää isällään enemmän aikaa? Minusta ongelmana oli se että isä haukkuu äitiä ja äidin uutta puolisoa.
Eli toisin henkisesti pahoinpitelee lastaan, lapsi haluaa rakastaa molempia vanhempiaan ja varmasti kärsii jos äitiä koko ajan haukutaan.
Jos isä kokee että hänkin saa elää lapsensa kanssa niin katkeruus vähenee - eikä hänellä ole enää tarvetta mustamaalata/houkutella lasta luokseen. Lähihuoltajuuden vaihtaminenkin voisi olla varteen otettava vaihtoehto jos sillä tavalla lapsen elämä rauhoittuisi.
ja lopettaa lapsen kiusaaminen. Miten paljon tuollainen käytös saakaan paljon pahaa aikaiseksi. Miksi tulisi vaihtaa lähihuoltajuutta? Miksi se parantaisi isän katkeruutta? Eihän se mitään takaa.
eiköhän ole tärkeintä että isä lopettaa lapsella pelaamisen ja äiti huolehtii lapsen tasaisesta ja turvallisesta elämästä ilman jotain lähivanhemmuuden vaihtoa... olisi se aika kamalaa jos itse lapsena joutuis vanhempien palloteltavaksio ja uhkana olisi, että vanhemmat päättävät yllättäen sellaisen perustavaa laatua olevan asian kuin lähivanhemmuuden muuttamisesta. Miettikää nyt vähän. Lähivanhemmuus on vastuullinen luottamustehtävä suhteessa lapseen. Ei sitä voi noin vain vaihtaa. Eikä siinä lähdetä exän oikkujen mukaan vaihtelemaan mitään. HUHHUH!
Jos tapaamisia lisätään tai lapsi "muuttaa" isän luo niin lapsellehan tuo ei ole kovin suuri muutos. Lapsihan ei tiedä kumman luona on kirjoilla - ja sillä tavalla hän saisi myös elää enemmän isänsä kanssa.
AP ei voi kovin paljon vaikuttaa isän käytökseen - mutta tämä voisi olla hyvä keino. Kun ei ole enää mistä tapella niin tappelut yleensä loppuu.
kyllä se on lapselle iso muutos jos hänelle on saatu luotua turvallinen koti, johon tuntee kuuluvansa. Jos lapsi ei huomaa eroa on jotain pahasti vialla. Lapsi on joutunut välitilaan isän ja äidin välille, eikä tiedä enää mihin kuuluu. On turha esittää, että isä ja äiti ovat samanarvoisia huoltajia kun eivät ole. Ikävä kyllä isän kanssa eläminen ei ole sama asia kuin äidin kanssa eläminen. Jo väitteet, että lapsi ei huomaa eroa tai, että ex antaisi lapsen asumisessa periksi vain lopettaakseen riidan, jota toinen tuntuu sadistisesti jatkavan osoittaa, että eroa kyvyssä ymmärtää lapsen tunteita on selvästi. Tässä tapauksessa se ilmeisesti on niin, että etä välineellistää lapsen oma katkeruutensa lyömäaseeksi. Ikävää!
Mitä sitten muuttuisi jos lapsen tapaamisia vähän laajennettaisiin - ja ehkä virallinen osoite muuttuisi? Edelleen lapsi asuisi isän ja äidin kanssa - mutta riitely ehkä vähenisi. Saat sen mistä luovut ...
että kun ei ymmärrystä ole ja katkeruus painaa ei kannata jankata päivänselvistä asioista.
Sen huomaa kyllä ;)
Ei tilanne todellakaan parane, jos asumisjärjestelyt nyt muutettaisiin.
Perustarve on turvallisuus, missä sinun mielestäsi isä esimerkki tapauksessa osoittaa välittävänsä oikeutta lapsen etua turvalliseen lapsuuteen?
Aloittajan kannattaisi ehdottomasti viedä asia lastenvalvojan ja perheneuvolan tietoisuuteen, koska isän käytös on vastoin kaikkia... jumaliste: kaikkea! Lasta ei missään tilanteessa saa rasittaa muuttopuheilla, ne ovat vanhempien välisiä, neuvoteltavia (/tapeltavia) asioita.
Meidän tapauksessamme psykologin lausunnossa mainittiin erityisesti isän muuttopuheet (ja siihen liittyneet lahjontayritykset) jotka olivat aiheuttaneet lapsille valtavan suurta stressiä, joka oli asianajajani mukaan hyvin painava seikka huoltajuusoikeudekäyntiä ajatellen.
Lapset reagoivat juuri samalla tavalla kuin aloittajankin lapsi. He olivat kiukkuisia, haukkuivat minua, olivat itkuisia ja mm yksin nukkuminen, omassa huoneessa alkoi pelottaa. Olin ensin aivan maassa, kun en tiennyt mistä kaikki johtui, ennen kuin kerä alkoi purkautua kun poika itki eräänä su-iltana, että hän ei halua muuttaa isän luokse, mutta on kuulemma pakko, koska minä olen päästäni vialla.
Onneksi tilanne alkoi purkautua, vaikka sillä hetkellä keuhkojeni kohdalla oli ihan saatavallinen möykky: Miten lapsen isä voi aiheuttaa lapselleen niin suurta tuskaa??!!
Muuttopuheisiin oli ympätty kaikki mahdollinen lahjoma, mitä sen ikäiselle voi vain luvata! Se teki asiasta vieläkin julmemman, koska ne olivat vain lupauksia vailla katetta.
Lapsen turvallisuus heikkenisi jos tapaamisia lisätään/osoite vaihtuu - ja isä rauhoittuisi? Eikö lapsen olo siitä päinvastoin helpottuisi kun vanhemmat ei enää riitelisi hänestä? Lapsella on sellainen äiti ja isä mikä hänellä on - lopettamalla tuo riitely niin lapsen olo helpottuu. Mutta aikuiset aina jumittuu siihen mitä heidän mielestä on oikeudenmukaista.
olla se väline, joka lopettaa vanhempiensa riidat? Laitetaan lapsi asumaan isälleen niin isä rauhoittuu?? Aika kohtuutonta. Mikä vika isässä on kun kiukuttelee kunnes saa lapsen kuin tikkarin äidiltään? On vanhempien aika kasvaa ei lapsen.
etkö tajua että muuta vaihtoehto ei ole? Lapsi isälleen. Huomaat että tilanne rauhoittuu. Ajattele nyt lapsen etua.
perheneuvolaan puhumaan miehen törkeästä käytöksestä lasta ja tämän äitiä kohtaan.
Ja tietenkin laittaa tapaamiset jäihin niin kauaksi aikaa ennenkuin mies tulee järkiinsä ja lopettaa lapsen kiusaamisen.
lapsihan siinä kärsisi valtavasti! Lapsi isälleen, ehdottomasti! Kannattaisi tässä tilanteessa äidin nöyrtyä - oman lapsensa parhaaksi!
ei neuvotella.
Riitaan kun ei aina tarvita kahta, niin kuin palstalla on tullut nähdyksi ja luetuksi.
Mistä kummasta näitä sikiää...?
Tikkaria ei tipu, usko jo!
Syyllistä, minkä syyllistät. Niin yritit parisuhteenkin aikana, enää ei mene läpi vedätytksesi!
tapaamaan manipuloivaa ja lapsellista aikuista ihmistä, vaikka tämä aikuinen sattuisi olemaan vanhempi.
Ei terve aikuinenkaan tahdo tietentahtoen mennä alistettavaksi, manipuloitavaksi ja kuuntelemaan, miten omaa äitiä arvostellaan halveksien!
Kuuntele lastasi, kirjaa kommentit tarkasti päivämäärineen ja aikoineen ylös. Soitto esim. lastensuojeluun voisi avartaa ja rohkaista sinuakin seisomaan lapsesi tukena ja turvana.
Minulla poika kieltäytyi menemästä enää isänsä luo täytettyään 12 vuotta, syyksi sanoi lastensuojelussa, miksi menisi, kun isä ja hänen uusi puolisonsa aina vaan haukkuu äitiä ja ovat viikonloput humalassa!
LAstensuojelussa tuumasivatkin, isälle, että turha hakea uhkasakkoa, ei tule onnistumaan.
Valvotut tapaamisetkaan eivät kiinnostaneet isää, joten se siitä.
Siis jaksamista, älä provosoidu, äläkä suostu pelkäämään. Lasten etu on kaikkien etu.:))
Siitä lapset tulevat aikanaan kiittämään sinua, niin meilläkin kävi.
Provosoidu, olen huomannut että se ei kannata koska ex ei tajua vaikka sille vääntäisi rautalangasta.
Kyllä nyt yön yli nukuttuani tuntuukin taas paremmalta :)
Äläusko kaikkia näitä katkeria ihmisiä jotka täällä kirjoittelee ja joilta olet saanut ikäviä kommentteja. Sinä tiedät mikä on parasta lapsellesi ja se ei varmasti ole sitä että vanhempia mustamaalataan.
Tekisin niin kuin Jossu sanoi ja ottaisin ylös nuo kommentit päivämäärineen. Ei ole lapsen kehitykselle hyväksi että toistya vanhempaa hauklutaan lapselle ja jos isä ei sitä itse ymmärrä niin anna lastenpsykologin se hänelle kertoa sillä uskoo varmasti paremmin ulkopuolista kuin sinua.
Poikani on monasti kysynyt miksi ja mitä isä teki mutta minulle ei tulisi mieleenkään kertoa sitä kaikkea koska en halua kääntää lasta isäänsä vastaan sillä ei lapsi ymmärrä eikä häneltä saa viedä perusturvaa pois lasta haukkumalla.
Meillä oli hieman samanlaisia ongelmia mutta nyt kun ex:llä on jo kaksi uutta lasta uudesta liitosta ei jaksa enää minun lapseni jokaisesta asiasta tapella mikä on ollut meille helpotus.
Lapsella on oikeus isäänsä ja hänen säännölliseen tapaamiseen joten älä sinä ala katkeraksi ja pelaamaan lapsellasi mutta lopeta heti tuollainen parjaaminen. Sillä myös näytät että sinä elät nyt jo omaa elämää eikä ex:llä ole sinun elämääsi mitään sanomista. Lapsensa elämästä hänen tulee olla kiinnostunut mutta ei sinun.
Ann
edellisen kanssa. ei se isä ole aina kaikkein paras, millä hinnalla hyvänsä, vaikka nykyään on niin muodikasta hokea isisen oikeuksista.