Kirjoitin ylioppilaaksi muutama vuotta sitten. Asuin tuolloin vanhempien luona. Ylioppilasjuhlissani hengailin jossain välissä parvekkeella ja huomasin, että vastapäisessä talossa oli myös yo-juhlat: juhlakaluna näytti olevan ihan mukavan näköinen tyttö. Vilkutettiin toisillemme onnittelun merkiksi.
Myöhemmin sitä tuli välillä kiinnostuneena vilkuiltua naapuritalon suuntaan, pariin otteeseen sain vastakaikua katseilleni ko. tytöltä. Tunsin pikkuhiljaa ihastuvani tähän tyttöön, jonka nimeä en edes tiennyt.
Lopulta muutin pois kotoa, joten mitään konkreettista en siis saanut aikaan. Unohdin hänet vuodeksi. Tänään olin menossa porukoiden kämpän vieressä olevan kukkakaupan kautta vanhempieni luo. Kaupassa törmäsin kivannäköiseen, jossain määrin jopa tutunoloiseen nuoreen tyttöön. Hän oli myös ostamassa äidilleen kukkia. Katseet vaihdettiin, hän maksoi ostoksensa ja lähti ulos. Samassa tajusin, että kyseinen henkilö oli em. "naapurin tyttö". Seurasin katseellani kun hän ylitti tien ja meni kuin menikin arvelemaani osoitteeseen.
Nyt on vituttanut koko päivän kun en tehnyt asian eteen yhtään mitään. Toisaalta mitä siinä olisi edes voinut tehdä? Enhän ole edes vaihtanut sanaakaan hänen kanssaan... Vähän kuin olisi katsonut itseään jossain romanttisessa komediassa, jossa mies pähkäilee mitä tehdä. Säälittävää?
Myöhemmin sitä tuli välillä kiinnostuneena vilkuiltua naapuritalon suuntaan, pariin otteeseen sain vastakaikua katseilleni ko. tytöltä. Tunsin pikkuhiljaa ihastuvani tähän tyttöön, jonka nimeä en edes tiennyt.
Lopulta muutin pois kotoa, joten mitään konkreettista en siis saanut aikaan. Unohdin hänet vuodeksi. Tänään olin menossa porukoiden kämpän vieressä olevan kukkakaupan kautta vanhempieni luo. Kaupassa törmäsin kivannäköiseen, jossain määrin jopa tutunoloiseen nuoreen tyttöön. Hän oli myös ostamassa äidilleen kukkia. Katseet vaihdettiin, hän maksoi ostoksensa ja lähti ulos. Samassa tajusin, että kyseinen henkilö oli em. "naapurin tyttö". Seurasin katseellani kun hän ylitti tien ja meni kuin menikin arvelemaani osoitteeseen.
Nyt on vituttanut koko päivän kun en tehnyt asian eteen yhtään mitään. Toisaalta mitä siinä olisi edes voinut tehdä? Enhän ole edes vaihtanut sanaakaan hänen kanssaan... Vähän kuin olisi katsonut itseään jossain romanttisessa komediassa, jossa mies pähkäilee mitä tehdä. Säälittävää?
Vastaukset 1
Vanhimmat
pimputtamaan sen ovikelloa ja kysy treffeille hölmö! Tai tiputa edes viestilappu postiluukusta puhelinnumeroineen jos et uskalla muuten lähestyä.