Yleisistä suuntauksista

pari sanaa kirjoitti:

Eräs kirjoittaja viime Pyhäjärven Sanomissa totesi, että kuntaliitokset ovat nykyhetken "yleinen suuntaus". Kirjoituksessaan hän pyrki "torppaamaan" jo ainakin toistamiseen kuntaliitoshanketta vastustavien pyrkimyksiä kuntalaisten äänen kuulemiseksi.

Tuohon yleiseen suuntaukseen sanoisin, että kyllähän kuntaliitoksia tapahtuu nykypäivinä ja tulevaisuudessa paljonkin, mutta sitä ei missään tapauksessa voi pitää perusteluna liitokselle! Ne liitoshankkeet eripuolella Suomea, joita tällä hetkellä toteutellaan, ovat hyvin erilaisia kuin tämä "neliapila". Esim. Salon seudulla on valmisteilla liitos, jossa useampi hyvin pieni kunta olisi liittymässä yhteen. Heillä välimatkat ovat pieniä ja asukasluvut yhtälailla hyvin pieniä, jopa meikäläisiin asukaslukuihin verrattuna. Liitos ei toisi käytännössä mitään muutosta alueen asukkaiden palveluihin juuri näistä lyhyistä välimatkoista johtuen. Lisäksi heillä on keskipisteenään uudessa kunnassa selvä "veturi-kunta", kuten myös kaikissa muissa meneillään olevissa liitoshankkeissa. Paitsi tässä nk. neliapilassa.
Haapajärvestä sellaista pyritään keinotekoisesti luomaan, mutta se ei varsinaisesti täytä veturi-kunnan piirteitä ennen liitosta.
Tämä keinotekoisesti luominen tarkoittaa sitä, että jos selkeä keskus halutaan muodostaa, on palvelut keskitettävä sinne. Pinta-alaltaan ja välimatkoiltaan suuren alueen asukkaille tämä ei tietäisi hyvää. Asiointimatka kasvaisi jopa kohtuuttoman pitkäksi, mikä on täydellisesti ristiriidassa niiden tavoitteiden kanssa, joita valtio on asettanut yhdeksi edellytykseksi toteuttamiskelpoiselle ja järkevälle kuntaliitokselle.
Kun asiointi palveluiden perässä keskittyy uuteen kuntakeskukseen, houkuttelee tämä siirtymisliike myös monet palvelun- ja kaupanalan yrittäjät perässään. Heille se tulee olemaan yhtälailla pakonsanelemaa kuin houkutusten mukana siirtymistä. Tämä taas tiivistää uutta kuntakeskusta ja harventaa vanhoja entisestään. Monet ikääntyvät joutunevat myös seuraamaan palveluiden perässä uuteen keskukseen. Mikäs siinä yrittäjälle, voihan moni yrittäjä nähdä tämän tiivistymisen nimenomaan kasvun mahdollisuutena, mutta reuna-alueiden autioitumiselle se on aikamoista bensiiniä. Lieneekö tässä tiivistymisessä ja kasvun mahdollisuuden näkemisessä nimen omaan ne motiivit liitokseen pyrkiville?
Työpaikkoja tämä yhtälö ei kuitenkaan luo lisää, koska palvelut vain siirtyvät eri paikkaan, mutta niitä käyttää sama supistuva määrä ihmisiä. Kilpailua voi syntyä nykyistä enemmän yritysten välillä, mutta se sinänsä ei tuo kuntalaisille mitään uutta. Toinen yritys kaatuu ja toinen kasvaa sen kustannuksella, eli ainoiksi voittajiksi jäävät nämä yrittäjät, jotka ovat onnistuneet liitoksella menestymään ja voittamaan asiakaskunnan. Ja ne ovat harvassa. Tässä vaiheessa joku liitosta puolustava voisi sanoa, että isompi kunta on vetovoimaisempi ja houkuttelee uusia asukkaita, mikä parantaa kuntataloutta mahdollistaa uusien työpaikkojen syntyä kun palveuiden tarve kasvaa. Katseet ovat jo varmaan kääntyneet Nivalan suuntaan, jossa on merkkejä siitä, että talous on rempallaan ja kasvu sekä vetovoimaisuus takkuilevat. Tai ainakin niin toivotaan tapahtuvan. Mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että heillä on lähempänä houkuttelevampi ja vetovoimaisempi naapuri, Ylivieska. Muuttaminen muualta Suomesta vetovoimaiseen neliapilaan lienee melko satunnaista ja tässä vaiheessa pelkkää päiväunenoloista toiveajattelua.
Ne ihmiset, jotka nyky-Suomessa muuttavat töiden ja opiskelun perässä, muuttavat oikeasti isoihin taajamiin ja palaavat harvoin.
Jos ihmiset haluavat asua tulevaisuudessakin nykyisen Pyhäjärven alueella, ilman kohtuuttomia työssäkäynti- ja asiointimatkoja, se voi toteutua ainoastaan silloin jos kuntaliitos jätetään toteuttamatta ja satsataan oman nykyisen kunnan houkuttelevuuteen sen vielä nykyisille asukkaille. Muuttoliikettä ulospäin voi vain kiihdyttää pakolla läpiajetun kuntaliitoksen synnyttämä katkera epäluottamus. Siksipä kehitysenergia tulisikin suunnata nykyisiin kuntiin, tai ainakin Pyhäjärven tulisi tehdä niin, ja pyrkiä hyötymään ohikulkevasta ja kokoajan kasvavasta matkailu- ja ammattiliikenteestä luomalla mielenkiintoisia ja liikennevirtaa pysäyttäviä palveluita valtateiden varsiin. Tietenkään mitään muuta alaa ja sen kehitystä unohtamatta.

Yleinen suuntaus kuntaliitosten suhteen oli paljolti entisen kuntaministeri Mannisen aikainen missio. Nyt on uusi ministeri, Kiviniemi, joka ilmoittaa henkilökohtaisiksi arvoikseen oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, yhteisvastuun ja kannustavuuden. Sanoo vielä kaikessa päätöksenteossaan pyrkivänsä edistämään niiden toteutumista. Näiden arvojen ja valtion kuntaliitosta ohjaavien periaatteiden valossa olisi mukava kuulla myös ministeriötason mielipiteitä neliapila-liitoksen järkevyydestä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä