Koen aika voimakasta stressiä työstäni - ja välillä työttömyydestä. Olen naisvaltaisella alalla pätkätöissä, joskus saa tehdä pitempää pätkää ja joskus muutamaa päivää, välillä on kuukausia ettei ole mitään työtä.
Lähes jokainen pätkäpaikka on ollut jokin sairaslomitus, kesälomitus tai muu. Jokainen työpaikka on ollut aina uusi ja tehtävät
erinlaiset.
Kaikkihan se pitää ottaa vastaan mitä annetaan... ;(
Nyt tuntuu että työpaikkojen jatkuva vaihtuminen, kaiken uuden opettelu uusissa työpaikoissa, uusiin ihmisiin tutustuminen ja ainainen kiire vetävät hiljalleen minua loppuun.
En osaa tuntea todellakaan iloa siitä, että sain taas lyhyen työpestin. Taas on ihan uusi paikka ja ennen kokemattomat tehtävät, uusi ATK systeemi ja uudet säännöt. Välillä tuntuu että uuden oppimisen raja on tullut vastaan, nykyisessä työssäni vaaditaan enemmän kuin koen omaksuvani uusia asioita ja "temppuja".
Eilen illalla sain onneksi itkettyä pahaa oloani, se vähän helpotti. Kuitenkin yö meni tuttuun tapaan pätkissä nukkuen.
Mainitsin työkavereille, että homma kyllä stressaa kovasti... sanoivat että se on oikein terve merkki, että ei ota asioita itsestään selvyyksinä. No niinpä varmaankin, en usko että stressi voi pitkään jatkuessaan olla mitenkään tervettä.
Sen olen huomannut, että uni on mennyt todella huonoksi, iho ja silmät kuivuvat, ruoka ei maistu, vatsa on kokoajan sekaisin, hiuksia lähtee päästä...ahdistus on kokoajan läsnä, elämänilo on kadonnut.
Ainoa lohdutus on tuleva tilipäivä, saanpa ainakin laskupinoa matalammaksi.
Miten te muut pätkätyöläiset koette aina uudet ja vaihtuvat työpaikat, uudet tehtävät ja vaatimukset?
Lähes jokainen pätkäpaikka on ollut jokin sairaslomitus, kesälomitus tai muu. Jokainen työpaikka on ollut aina uusi ja tehtävät
erinlaiset.
Kaikkihan se pitää ottaa vastaan mitä annetaan... ;(
Nyt tuntuu että työpaikkojen jatkuva vaihtuminen, kaiken uuden opettelu uusissa työpaikoissa, uusiin ihmisiin tutustuminen ja ainainen kiire vetävät hiljalleen minua loppuun.
En osaa tuntea todellakaan iloa siitä, että sain taas lyhyen työpestin. Taas on ihan uusi paikka ja ennen kokemattomat tehtävät, uusi ATK systeemi ja uudet säännöt. Välillä tuntuu että uuden oppimisen raja on tullut vastaan, nykyisessä työssäni vaaditaan enemmän kuin koen omaksuvani uusia asioita ja "temppuja".
Eilen illalla sain onneksi itkettyä pahaa oloani, se vähän helpotti. Kuitenkin yö meni tuttuun tapaan pätkissä nukkuen.
Mainitsin työkavereille, että homma kyllä stressaa kovasti... sanoivat että se on oikein terve merkki, että ei ota asioita itsestään selvyyksinä. No niinpä varmaankin, en usko että stressi voi pitkään jatkuessaan olla mitenkään tervettä.
Sen olen huomannut, että uni on mennyt todella huonoksi, iho ja silmät kuivuvat, ruoka ei maistu, vatsa on kokoajan sekaisin, hiuksia lähtee päästä...ahdistus on kokoajan läsnä, elämänilo on kadonnut.
Ainoa lohdutus on tuleva tilipäivä, saanpa ainakin laskupinoa matalammaksi.
Miten te muut pätkätyöläiset koette aina uudet ja vaihtuvat työpaikat, uudet tehtävät ja vaatimukset?
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Nyt tuntuu että työpaikkojen jatkuva vaihtuminen, kaiken uuden opettelu uusissa työpaikoissa, uusiin ihmisiin tutustuminen ja ainainen kiire vetävät hiljalleen minua loppuun."
Tuo on aivan normaalia. Jotkut ihmiset tarvitsevat pitkän totuttautumisajan uusiin olosuhteisiin, tilanteisiin ja ihmisiin. Totuttaumisaikana koetaan enempi stressiä. Kun on sitten tutustunut niihin uusiin ihmisiin ja hallitsee uudet tehtävät niin stressikin tasaantuu.
Nykymaailma näyttää valitettavasti menevän siihen suuntaan, että jatkuvaa uuden opettelua, joustamista, mukautumista ja sopeutumista. Osa ihmisistä voi sitten huonommin tälläsessä mylläkässä.
Kuulostaa siltä, että olet aika uupunut. Näihin asioihin kannattaa puuttua ajoissa, ettei mene huonompaan suuntaan oma vointi. Pitkäaikainen ylivoimaiselta tuntuva stressi ei tee hyvää kellekään, jossain vaiheessa ihminen murtuu. Parempi on kuunnella itseään eikä kokeilla, missä se oma raja menee ennenkö romahtaa.
Taidat paiskia hoitoalan hommia, kuten itsekin. Tuntemukset ovat samat myös mulla. Energiat alkaa olla vähissä, itseluottamus laskee, ei luota enää omiin taitoihin jne. Olen suunnitellut itse alan vaihtoa, jos en saa pitempiaikaista työtä. Ajatukset pyörii kokoajan työssä ja siinä miten seuraavasta päivästä selviän. Ainoa lohtu on mullekin se tilipussi, :(
Jep, hoitoalallapa sitä minäkin.
Tässä taas oottelen seuraavan vuoron alkamista...vittu ku vituttaa! Tuntuu ettei vaan millään jaksa! Mistä saisi energiaa siihen, että tempois itsensä hoitoalalta pois. kokoajan on paha olla... ruumiillistikin työ on niin raskasta ja "urakkaluonteista". Hoida siinä sitten: kanna vastuu, ole iloinen, ymmärtävinen, EI JAKSA! Mutta leipä pöytään on jostain hankittava!
Vastuullinen luonne, olen itse huomannut. Kyllä on tuttua joka paikassa, vaikka jotkut tuovat selvemmin esille. Joskus ajatellaan, että yksinäiset pääsisivät helpommalla. Usein on vaikea nähdä itse syytä asiaan ja sekin minua kiinnostaisi. Kuitenkin joskus tulee myös mieleen, että tätähän sitten eläkkeellä kaipaa. Hävettää ja pelottaakin joskus myös fyysiset oireet, sillä kuka ei haluaisi toisten silmissä olla TOSI FIKSU. Se taitaa juontaa jo kouluajoilta, jolloin jokainen yritti olla se parempi. ELÄMÄN RIKKAUDEN olen ymmärtänyt vasta myöhemmin. Olisiko nyt rohkeutta katsoa niitä heikompia puoliaan ilman sitä lapsuuden arkuutta. Ihailen niitä jotka uskaltavat käsitellä tunteitaan ja saavat ympärilleen ihmisiä jotka ymmärtävät. TUNNEN kuitenkin iloa ja halua katsoa asioita laajemmin.