Olen 12vko:lla raskaana ja tupakoinnin lopettamnen ei onnistu yhtään millään. Ei siis oikeasti YHTÄÄN millään.
En tajunnut aiemmin olevani näin pahasti siitä riippuvainen. Olen siinä niin kiinni, että huolettaa kauheasti.
Sauhuttelua on tosin takana jo pitkästi toistakymmentä vuotta, joten siinä varmasti yksi syy. Tilannetta vaikeuttaa entisestään mies, joka polttaa myös ja jolle lopettaminen on yhtä hirvittävä ajatus kuin minullekin, vaikka -nyt- sitä motivaatiota pitäisi löytyä enemmän kuin koskaan ennen!
Molemmat me olemme samaa mieltä siitä, että kun on lapsi (mahassa nyt ja tulevaisuudessa tässä kanssamme), ei talossa polta tupakkaa kukaan.
Miten ikinä voimme antaa itsellemme anteeksi, jos tupakoinnin takia vauvalla on jotain vinossa?!
Auttakaa joku, tämä tilanne on ihan hirveä.
Stressiä on muutenkin..ja tupakka oikeastaan ollut aina sen ainoa lieventäjä.
Olen miettinyt asiaa niin perinpohjin kuin vain kykenen ja tullut tulokseen, että minun täytyy keksiä itselleni jokin toinen riippuvuus tupakan tilalle, tietysti rutkasti terveellisempi sellainen. Mieheni myös.
MUTTA:
- Minä inhoan liikuntaa enkä ole koskaan saanut itseäni siitä innostumaan. Raskauden takia en saa tehdä nyt mitään raskasta edes, joten ajatuksen esim. lenkkeilystä voi unohtaa.
Mieheni ei myöskään ole mikään urheilija ollenkaan, ja kiivas tahtisen työnsä takia ei ehtisi/ jaksaisi edes siihen.
- ajatus lopettamisesta, edes lakosta aiheuttaa "suuhun reaktion"; jostain pitää saada koko ajan mussuttaa, jos yirtän olla edes muutamia tunteja ilman röökiä> paino nousee väkisinkin...?
Onko siellä joku, joka on keksinyt tupakoinnin tilalle jonkin toisen vaihtoehdon...toisen riippuvuuden kohteen?
Myönnän nöyrästi ja häveten oman heikkouteni ja kärsin tästä hemmetisti.
Tarvitsemme mieheni kanssa apua ja pahasti, mistä sellaista voi hakea?
Asumme niin syrjässä, ettei täältä noin vain lähdetä minnekään "hakemaan apua"..
En tajunnut aiemmin olevani näin pahasti siitä riippuvainen. Olen siinä niin kiinni, että huolettaa kauheasti.
Sauhuttelua on tosin takana jo pitkästi toistakymmentä vuotta, joten siinä varmasti yksi syy. Tilannetta vaikeuttaa entisestään mies, joka polttaa myös ja jolle lopettaminen on yhtä hirvittävä ajatus kuin minullekin, vaikka -nyt- sitä motivaatiota pitäisi löytyä enemmän kuin koskaan ennen!
Molemmat me olemme samaa mieltä siitä, että kun on lapsi (mahassa nyt ja tulevaisuudessa tässä kanssamme), ei talossa polta tupakkaa kukaan.
Miten ikinä voimme antaa itsellemme anteeksi, jos tupakoinnin takia vauvalla on jotain vinossa?!
Auttakaa joku, tämä tilanne on ihan hirveä.
Stressiä on muutenkin..ja tupakka oikeastaan ollut aina sen ainoa lieventäjä.
Olen miettinyt asiaa niin perinpohjin kuin vain kykenen ja tullut tulokseen, että minun täytyy keksiä itselleni jokin toinen riippuvuus tupakan tilalle, tietysti rutkasti terveellisempi sellainen. Mieheni myös.
MUTTA:
- Minä inhoan liikuntaa enkä ole koskaan saanut itseäni siitä innostumaan. Raskauden takia en saa tehdä nyt mitään raskasta edes, joten ajatuksen esim. lenkkeilystä voi unohtaa.
Mieheni ei myöskään ole mikään urheilija ollenkaan, ja kiivas tahtisen työnsä takia ei ehtisi/ jaksaisi edes siihen.
- ajatus lopettamisesta, edes lakosta aiheuttaa "suuhun reaktion"; jostain pitää saada koko ajan mussuttaa, jos yirtän olla edes muutamia tunteja ilman röökiä> paino nousee väkisinkin...?
Onko siellä joku, joka on keksinyt tupakoinnin tilalle jonkin toisen vaihtoehdon...toisen riippuvuuden kohteen?
Myönnän nöyrästi ja häveten oman heikkouteni ja kärsin tästä hemmetisti.
Tarvitsemme mieheni kanssa apua ja pahasti, mistä sellaista voi hakea?
Asumme niin syrjässä, ettei täältä noin vain lähdetä minnekään "hakemaan apua"..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hienoa, että olet huolestunut tupakoinnistasi ja ajattelet lapsesi parasta. Tupakoinnin lopettaminen on täysin mahdollista. Tee vaikka niin, että vähennät polttamista viikon aikana muutamaan tupakkaan päivässä. Sen jälkeen lopetat kokonaan.
Tällä tavalla riippuvuutesi ehtii hieman vähentyä. Vieroitusoireita tulee kyllä, mutta kestät ne, jos haluat. Fyysiset oireet menevät muutamassa päivässä ohi. Sen jälkeen tupakan mieliteot kestävät kerrallaan vain muutamia minuutteja, joten niiden ohi menemistä jaksaa kyllä odotella. Silloin kannattaakin aina keskittyä johonkin muuhun asiaan, kuten kirjaan tai käsityöhön.
Yksinkertaistaen:
1. Jos haluat lopettaa tupakoinnin, sinun pitää kestää muutama päivä vieroitusoireita ja sen jälkeen muistaa, että tupakanhimokohtaukset ovat hyvin lyhytkestoisia.
2. Jos vähennät tupakointia ennen lopettamista, eivät vieroitusoireet (esim. unettomuus, hikoilu) ole niin pahoja.
3. Kun päätät lopettaa, lopeta kerralla. Jos retkahdat, tarkoittaa se ensinnäkin sitä, ettet haluakaan lopettaa. Myöhemmin lopettaessasi joudut sitten taas kärsimään kaiken uudelleen.
Mitään muuta riippuvuutta ei tupakan tilalle kannata kehittää. Lopeta tupakointi, niin ei tarvitse olla riippuvainen mistään. Keksi tekemistä, jotta aika ei mene tupakkaa himoitessa.
Mitä sitten päätätkin tehdä, älä stressaa itseäsi. Tupakointi ei kuitenkaan ole maailman pahin asia. Tupakoinnin vähentäminenkin on jo hyvä saavutus. Jos kuitenkin haluat lopettaa, on sekin mahdollista. Vaatii itsekuria ja pientä kärsimistä aluksi, mutta antaa varmasti hyvän mielen ja varmuuden siitä, ettei vauva joudu ainakaan tupakasta kärsimään.
Hyvää kevään jatkoa ja pää pystyyn!
..ja sen satakymmenen kertaa. Vähentänyt olen, mutta se ei johda mihinkään. Lopullinen ero tupakasta tuntuu täysin mahdottomalta.
Neuvolasta ohjeistettiin, että mieluummin polttaa ja koitta edews vähentää, kuin että stressaa sydän pamppaillen. Se kuulema vahingoittaa sikiötä ja vaarantaa raskautta paljon enemmän kuin nikotiini.
Huijaan itseäni esim. sytyttämällä tupakan, antaen sen vain palaa sormien välissä ja otan vain muutaman henkosen. Usein tumppaan puolikkaan pois, mutta ei mene kauaa kun seuraavaa tekee mieli.
Useita lakkoja ja lopetusyrityksiä on takana ja niiden epäonnistuminen masentaa entisestään. En jaksa uskoa itsekuriini enkä omiin voimiini. Tilannetta pahentaa kaikista pahiten mieheni, joka ei ole lopettamiseen juurikaan motivoitunut ja kokee kai, että minä olen se ainoa, jonka tulisi lopettaa (myös tämä) pahe. Kannustuksena hänen lopetusyrityksensä (edes!) olisi parasta, mutta ei..
>>>Silloin kannattaakin aina keskittyä johonkin muuhun asiaan, kuten kirjaan tai käsityöhön.>Mitään muuta riippuvuutta ei tupakan tilalle kannata kehittää. Lopeta tupakointi, niin ei tarvitse olla riippuvainen mistään.>Mitä sitten päätätkin tehdä, älä stressaa itseäsi.
Tarkoitukseni ei ollut masentaa sinua eikä myöskään moittia vaan kertoa, miten tupakasta voi päästä eroon. Itsekin tunnut tietävän, miksi sitä kannattaa yrittää.
Tupakoinnin vähentäminenkin auttaa, ja yritä sitä, jos et koe pääseväsi sauhuttelusta kokonaan eroon. Stressaaminen ei hyödytä mitään, vaikka on tietysti helppoa ulkopuolisena näin sanoa. Olen itse huomannut, että omat tuntemukset ja mielentila vaikuttavat joskus vahvasti niin, että järkevältä tuntuvia ratkaisuja ei haluakaan kokeilla. Tähän auttaa ainakin minulla ainoastaan asioiden ajattelu. Kun miettii omaa toimintaansa ja mielipiteitään, pystyy ainakin ymmärtämään, miksi tekee niin kuin tekee. Tästä taas on hyötyä, kun yrittää muuttaa toimintaansa.
"Huijaan itseäni esim. sytyttämällä tupakan, antaen sen vain palaa sormien välissä ja otan vain muutaman henkosen."
Tämän voisit ainakin lopettaa. Joku saattaa kauhistella tätä, mutta kun poltat, vedä kunnolla henkeen ja nauti siitä. Ilmeisesti poltat kuitenkin joka tapauksessa niin paljon, että saat tarvitsemasi nikotiinin vaikka sitten usemmastakin savukkeesta.
Voisit harkita sitäkin, että polttaisit mahdollisimman vahvoja savukkeita, jotta saisit nikotiinisi mahdollisimman vähällä terva- ja häkämäärällä.
"Useita lakkoja ja lopetusyrityksiä on takana ja niiden epäonnistuminen masentaa entisestään."
On kuitenkin peräti tutkittu, että lopettaminen ei yleensä onnistukaan ensimmäisellä kerralla vaan onnistumiseen tarvitaan useita yrityksiä. Niistä ei pitäisi masentua. Yritä ajatella niin, että tämä on ollut muillekin hankalaa ja että tupakka koukuttaa niin, että ensimmäiset lopetusyritykset menevät heilläkin pieleen. Tupakkahan tähän on pääasiallinen syyllinen.
"Tilannetta pahentaa kaikista pahiten mieheni..."
Älä anna miehellesi oikeutta päättää asioistasi äläkä salli hänen olla tekosyynä tupakoinnillesi. Voit lopettaa, jos itse haluat. Kun ymmärrät, että miehesi sauhuttelu haittaa lopettamistasi, pystyt ehkä helpommin hyväksymään pieleen mennee lopettamisyrityksetkin. Ei se sen helpompaa olisi muillakaan.
"Hermoillessani en kykene keskittymään mihinkään. Tupakka on ollut minulle aina se ainoa keino lievittää stressiä, hermoilua jne ja sen "pois vieminen" tuntuu oikeasti siltä, kuin viimeinenkin helpottava asia revittäisiin pois. Mihin purkaa stressi ja jännitys ja hermoilu enää sitten?"
Yritä miettiä, mistä eri seikoista stressi, jännitys ja hermoilu aiheutuvat. Tuskinpa ne kaikki tupakasta johtuvat. Tietämättä tilanteestasi tarkemmin on kuitenkin yleensä mahdollista järjestellä ainakin joitakin ahdistavia asioita uuteen uskoon.
"Muuten koen olevani hyvä ihminen ja hoidan terveyttäni lasta varten; syön hyvin, myös vitamiineja, ulkoilen sen mitä saan jne."
Sitähän minäkin, että et sinä ole pelkästään paha ;) Eihän kenenkään tarvitse täydellinen olla.
"Epäilen, oletko itse tupakoinut koskaan..?"
Juuri äsken tulin röökiltä. En kyllä polta kuin noin 10-15 savuketta päivässä, mutta jonkinlainen riippuvuus kyllä on, koska tupakalle on säännöllisesti päästävä. Lopettamistakin mietin varmaan joka päivä, mutta toistaiseksi en ole siitä kiinnostunut. Toisaalta pidänkin tupakoinnista.
"Tutkimukset kertovat, että mm. tupakoijat ovat ns. riippuvuus-alttiita tapauksia muullekin kuin tupakalle."
Tämän olen myös huomannut itsestäni. Pidän esimerkiksi epäterveellisestä ruoasta, ja kun olen syönyt paljon sellaista, mieliala on tosi korkealla ja kaikki tuntuu kivalta. Huomatessani tämän tajusin, että olen jollakin tavalla koukussa herkkujen syöntiin. Sama varmaan pätee tupakointiinkin.
"Tilalle voisi keksiä jonkin terveellisemmän, paremman riippuvuuden."
Tästä olen kyllä eri mieltä. Ei riippuvuuden tilalle tarvita toista. Onhan paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään riippuvuuksia. Ja niitäkin on paljon, jotka ovat päässeet riippuvuuksistaan eroon.
"En minä kykene vain olemaan ajattelematta mitään."
Eihän siihen kykene kukaan muukaan. Ilmeisesti olet varsin huolehtivaista ja stressaantuvaa ihmistyyppiä. Sellaisten elämä nyt yleensäkin on täynnä huolia. Ja jos ei ole isoja huolia, voivotellaan äänekkäästi pienistäkin huolista. Tämä ei ole moite, vaan toteamus. Turha huolehtiminen ei kannattaisi, mutta en ole huomannut, että kukaan voisi luonnettaan kovinkaan paljon muuttaa tältä osin.
"Kaipaisin vielä neuvoja, että miten saada miehenikin ymmärtämään, että minä en ole (enkä aio olla) ainoa, joka tätä projektia vie eteen päin.."
Tähän en oikein osaa sanoa mitään. Voit tietysti aloittaa hurjan terveysvalistuksen ja vedota tasapuolisuuteen siinä, että miehesikin tulisi lopettaa tupakointi kun kerran sinäkin aiot lopettaa. Mukavampi olisikin lopettaa yhdessä. Yritä kertoa, että haluat lopettaa ja että haluat häneltä tukea ja apua siinä, ihan oikeasti.
"Välimme ovat muutoin hienot ja arki sujuu kiitettävästi..."
Sehän on hyvä. Kyllä sinulla siinä mielessä olisi edellytykset tupakoinninkin lopettamiseen. Muistathan, että kaikilla eivät asiat suinkaan ole noin hyvin. On esim. sellaisiakin odottajia, joiden mies on heidät jättänyt. Tai sairastunut tai kuollut. Eivät sinun asiasi huonosti ole.
"En jaksa enkä halua nalkuttaa, mutta kun ei tämä hyvälläkään tunnu onnistuvan.."
Ei tupakoinnin lopettaminen onnistukaan tuosta vain. Kyllä se on vaikeaakin välillä.
Hyvää päivän jatkoa!
Kiitos. PALJON.
On hienoa, että ymmärrät noin hyvin mistä tuulee.
Minkään asian erossaolosta en ole koskaan taistellut näin paljoa. Tiedän, että onnistun siinä vielä joku päivä, mutta mitä enemmän stressaan itse lopettamista, sen surkeampaan suuntaan yrityksetkin lähtee.
Pyrin tuelvaisuudessa rauhoittumaan ja keskittymään, koukuttamaan ajatukseni VAIN lapsen terveyteen ja sillä tavoin pelottelemaan itseni nikotiinista eroon.
Epäröin vieläkin paljon, mutta ei tässä enää auta itkut. On pakko alkaa toimimaan..
Otan asian esille tänään iltasella. Pidä peukkuja, että mieheni innostuisi lopettamaan myös!
Elikkä...kaikista helpoin tapa lopettaa tupakointi ILMAN vieroitusoireita:
Osta nikotiinilaastareita, jottet kärsi siis nikotiinin puutteesta. Mutta polttaminen on tapa on se sitten aamutupakka kahvin kanssa ym.
Itse huomasin sen, kun yritin pelkillä laastareilla, että jotain kuitenkin täytyy olla sormien välissä ja polttaa. Ostin sätkätarvikkeet, mutta tupakanpurujen sijasta täytin savukkeen yrteillä! silloin saat poltella ja siitä on helppo päästä eroon kun huomaat ettet tarvikaan sitä enää!
Toimi ainakin minulla, koska eihän yrttitupakat kuitenkaan maistunut järin hyvälle:) suosittelen edes kokeilemaan ja onnea yritykseen:)
Raskaana oleva ei saa kuulema käyttää mitään yrttejä, ei syötynä eikä poltettuna...harmi! Se kikka kuulosti hyvältä!
Mieheni kans ollaan nyt päätetty päivämäärä ja lopetetaan kerrasta. Hirvittää jo valmiiksi, mutta nyt ollaan niin suuren pakon edessä että on onnistuttava.
Neuvolasta saatiin tukea ja kannustusta, ja mieheni taitaa tukeutua nikotiinilaastareihin, minä päätin kieltäytyä niistäkin.
Kiitos kannustuksesta :)
Kiva kuulla, että ootte yhdessä päättäneet alkaa taistoon.
Pienestähän se lähtee: ensin kertyy minuutteja, tunteja, päivä/päiviä....sitten viikkoja, kuukausia.....
Alku on hankala kaikissa asioissa, varsinkin kun se jokin on ollut normaalia elämää ja siitä joutuu nyt luopumaan.
Mutta saat olla sata varma, että kun pystyt vaikka päivänkin olemaan polttamatta, niin onnittelet itseäsi ja olet tosi tyytyväinen. Sitten kun niitä tulee lisää, niin oo tosi tohkeissas.
Niitä muita tekemisiä, tai itsensä palkitsemisia pitää vaan kehitellä.
Kun nikotiinin yletön himo iskee, ala touhuumaan jotain, kuin se olisi maailman tärkein asia! Juo PALJON vettä tai jotain nesteitä. Elimistösi siitä lisää puhdistuu ja vauvakin voi hyvin. Hanki vähäkalorista, terveellistä naposteltavaa, porkkanoita tai mistä pidät. Ei tarvitse välttämättä olla hyvää, kunhan jollakin aluksi korvaat...
Menkää kävelylle luontoon tai jonnekin, missä tykkätte olla. Vaikka piknikille tai jotain.
Paljon touhua ja muuta ajateltavaa.
Siitä se lähtee.
Kun vähän aikaa olette olleet polttamatta, niin huomaat, että on helpompi hengittää ja reippaampi olo.
OIKEIN PALJON TSEMPPIÄ YRITYKSELE"
Olis mukava kuulla, kuinka edistyy, joten pistähän tulemaan postia!
(Retkahdukset kuuluvat asiaan, mut sit pitää aina vaan alottaaa uudelleen:)
Hienoa, että olette saaneet tavoitteen sovituksi! Mieleeni tuli pari asiaa. Itse huomasin äskettäin, että banaanilla on ainakin minulla jonkinlainen niksoja poistava vaikutus. Se voi tietysti olla yksilöllistä tai vain kuvitteluakin.
Nikotiinia on myös (pieniä määriä) koisokasveissa, kuten tomaatissa ja perunassa. En ole itse kokeillut niitä tupakan korvikkeena, mutta tupakasta säästyneillä rahoillahan voisi kokeilla erilaisia hedelmiä ja kasviksia, jotka tietysti muutenkin ovat terveellisiä.
Menestystä sinulle :)
Tsemppiä me kyllä tarvitaan :)
Kun tumppaan viimeisen tupakan ja muutama aika on mennyt, palailen tähän ketjuun vielä kertoilemaan kuulumisia! Ehkä siitä voi olla jotain hyötyä tuleville lopettajillekin :)
Minulla on 1 juttu, minä aikana tai jälkeen en pysty polttamaan ja se on salmiakki :D
Se hyväksyttiin neuvolassakin "korvikkeeksi", koska minulla on aika alhainen verenpaine parhaillaan.
Säästöön jääneet rahat ajattelimme laittaa uuteen possuun ja kasata rahat johonkin suurempaan hankintaan, ehkä vaikka reissuun :)
Kiitos kannustuksesta!
Tervehdys :)
Päätin palata (onnettomien) yritysten jälkeen kertomaan (huonoja) uutisia, ja samalla ehkä kerjäämään lisää kannustusta..
Onnistuin lopettamaan tätä ketjua aloittaessani ..hävettää...-päiväksi- kokonaan. HIttolainen, se ei ollutedes kovin vaikeaa!
Pari päivää meni niin, että poltin vain muutaman tupakan mutta sitten karkasi käsistä taas.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että minä poltan laimeinta tupakkaa mitä kaupasta saa; tyydytän tällä sitä tapaa saada imeä sitä tuttua myrkkypötkylää..
En tahdo päästä millään irti niistä tutuista rutiineista, jolloin tulee aina poltettua tupakka; kahvin juonti, ruuan jälkeen, aamulla kun herää jne.
Se vain menee niin automaattisesti, että tajuan polttavani TAAS kun tupakka on menossa jo puolessa välissä.
Mieheni motivaatio lopettamiseen on liki yhtä olematon kuin alussakin. MUTTA; ehkä asianlaita muuttuu tänään..? Menemme iltapäivällä ultraan katsastamaan vauvan "rakennetta" ja jos vain lykästää, myös sukupuolta :)
Hemmetti, kun ei tämä raskaus meinaa painua kaaliin kummallekaan NIIN konkreettisena asiana, että...en osaa selittää.
Vaikka se Toukkanen tuolla mahassa liikkuukin jo, niin SILTI minulla on järjetön tarve tupakkaan.
Olen alkanut kutsumaan tätä riippuvuutta jo "vakavaksi". Ei tällainen ole edes mahdollista...Minä, jolla on aina ollut hemmetin hyvä itsekuri, olenkin tällainen vässykkä näin vakavan asian edessä. Suomeksi sanottuna vituttaa aivan julmetusti..ja HÄVETTÄÄ.
Tulevasta juhannuksesta on kehkeytymässä paha paikka; en saa puhuttua miestäni ympäri, jotta olisimme viikonlopun yli polttamatta..menemme nelipäiväisiin juhliin kesämökille ja minä en kehtaa mitenkään polttaa siellä ihmisten nähden...enkä varmasti ala juoksemaan metsässä piilossa vetämässä. Huomaavat kaikki varmasti. Tiukkaa tulee olemaan ja pahimpana pelkona se mahdoton ärtymys, kun mieheni ja muut polttavat.
Siellä siis on paljon porukkaa, paljon tupakoijia, viina virtaa ja valvotaan myöhään..Tiedän, ei minun ole pakko. Ei mun olisi pakko lähteä sinne ollenkaan, mutta toisaalta haluan haastaa itseni.
Huoh. Taidan kaivata nyt vain voimallista kannustusta ja jonkun sanoja; kyllä sä vielä onnistut..
Onnistuisiko, jos nätisti pyydän, saamaan niitä Sinulta? :)
Itseasiassa kapiaisin kovaa läsäytystä päin poskea ja kunnon kuritusta muutenkin. Itseinho jyllää..
Jos olet kokeillut lopettaa tupakanpolton konsteilla jos toisillakin ja tunnet, ettei mikään auta, niin vaikea on antaa mitään neuvoja. Mitään poppaskonstia kun tuohon ei ole.
Itse olin polttanut vuosia, kun tulin raskaaksi. Vaikea oli luopua tupakasta, kun se oli ollut osa minua, kuin hyvä ystävä.
Kaikissa riippuvuuksissa on lähes sama kuvio: lopettaminen ei onnistu toista kädestä pitämällä. Ensimmäiseksi se halu lopettaa löydyttävä itsestä.
On alettava aivopesemään itseään: miten paljon tupakointi mahdollisesti vaarantaa tulevaa lasta? Olenko valmis kestämään ne seuraukset, mitkä olen lapselle aiheuttanut jatkaessani polttamista raskauden aikana? Olenko surkean itsekäs, kun vain jatkan polttamista? jne. yms.
Teitä on kaksi tulevaa vanhempaa. Yhdessä olisi nyt hyvä käydä käsiksi tuohon tupakoinnin lopetukseen.
Itse lopetin 7 vuodeksi (ei silloin odotusaikana) polttamisen. Kerrasta poikki. Levottomuus päivisin oli melkoinen. Mutta en vain yksinkertaisesti polttanut. Tunteja, päiviä, kuukausia, vuosia alkoi kertyä. Olo parni ja itsekunnioitus kasvoi.
Onneksi siihen aikaan ei ollut nettiä, eikä muutenkaan vaahdottu niin paljon kaikenmaailman viekkareista yms. Onnellisen tietämättömänä todennäköisesti vain kärsin nekin.
Himot olivat välillä hirveät, mutta ohimenevät.
Odotusaikana minusta se kuului siihen tilanteeseen, että nyt en voi polttaa ja sillä siisti. Että kestän kyllä sen 9 kuukautta, onhan se elämästä melkoisen lyhyt aika.
Tästä kirjoituksestani tuskin on sinulle mitään apua. Yritän vaan selvittää, miten minä asian näen ja koen.
Yrittäkää keskustella miehesi kanssa yhteisestä lopettamisesta/vähentämisestä ja koota voimavaranne. Kyllä liikkuminen ulkona, kevyt kävely jo puhdistaa keuhkoja ja antaa pirteemmän olon. Jos ottaisitte jonkinlaisen lukujärjestyksen kuvioihin päivittäin, olkoon se sitten liikuntaa tai jotain muuta, mistä pidätte. Kunhan on säännöllistä, mitä sitten onkin.
Uskon, että kun mahasi alkaa kasvaa ja alat konkreettisemmin tuntea, että nyt tulee uusi ihminen, niin sitä halua lopettaa löytyy varmaan enemmän.
Yritä, yritä ja vielä kerran yritä.
Se palkitaan.
Tsemppejä täältä:)
>>>Mitään poppaskonstia kun tuohon ei ole. >Uskon, että kun mahasi alkaa kasvaa ja alat konkreettisemmin tuntea, että nyt tulee uusi ihminen, niin sitä halua lopettaa löytyy varmaan enemmän.
hei, itsekin painiskelen saman ongelman kanssa, tosin en ole raskaana. Kannattaa lainata kirjastosta/ostaa eräs tupakoinnin lopettamisesta kertova kirja--(anteeksi, en muista nimeä, JOS JOKU TIETÄÄ KO KIRJAN NIIN ILMOITTAKOON :))--missä pointtina on se, ettäihminen polttaa vain koska polttaa. yksinkertaista mutta totta. Eikös niksat johdu siitä kun nikotiini karkaa elimistöstä, ja meille tulee tarve saada sitä sisäämme uuden savukkeen muodossa? Jos ei polta, ei periaatteessa ole niksojakaan. Tai ainakin näin mie koitan tsempata. (uskomaton on myös se haju, joka itseen jää. Ei sitä itsestään haista, mutta jos päivän aikana skippaa muutaman röökitauon,niinkuin usein teen, haisevat kaverit melkoisen kamalalle.)
Nyt kun ravintolatkin muuttuvat lähes savuttomiksi, eikö olisi hyvä aika tehdä suuri positiivinen muutos myös itselleen?
Smoker, 22 yrs, female
allen carrin kirjoittama
hän on tehnyt siitä kaksikin versiota
-stumppaa tähän
-vihdoinkin vapaa tupakasta
tuo stumppaa tähän on se uudistettu versio
ei muuten auttanu mulle, mutta eihän hän takaakaan kuin 95% lopetuksen kirjan luettuaan