Aloin miettimään olenkohan ainoa joka on mustasukkainen omista appivanhemmistaan. Nyt kun miehen sisko saa vauvan ei meidän poika olekaan ainoa lapsenlapsi. Järjellä kun ajattelee niin edelleen minä ja poika ollaan varmasti tärkeitä heille. Silti tuntuu kuin menetettäs jotain. Heidän oma tyttö saa lapsen.
Lisäksi vielä oma vauvakuume on taas noussut, mutta miehen lääkityksen takia emme voi yrittääkään. Nyt he höösäävät tyttönsä raskautta ja se tuntuu musta pahalta, niin kun haluaisin itse olla myös siinä asemassa.
Omat vanhempani asuvat kaukana ja appivanhemmista on tullut todella läheiset. Mä en haluu menettää heitä mitenkään. Onko teistä oman tytön lapset ollut jotenkin eriasemassa miniään nähden?
Kertokaa ajatuksia mitä kirjoitukseni herätti.
kiitos!
Lisäksi vielä oma vauvakuume on taas noussut, mutta miehen lääkityksen takia emme voi yrittääkään. Nyt he höösäävät tyttönsä raskautta ja se tuntuu musta pahalta, niin kun haluaisin itse olla myös siinä asemassa.
Omat vanhempani asuvat kaukana ja appivanhemmista on tullut todella läheiset. Mä en haluu menettää heitä mitenkään. Onko teistä oman tytön lapset ollut jotenkin eriasemassa miniään nähden?
Kertokaa ajatuksia mitä kirjoitukseni herätti.
kiitos!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yhtä rakkaita ovat.
Ja vävyä oppii rakastamaan kuin poikaansa, miniää kuin tytärtään - kun se oikea lopulta kohdalle tulee.
Onnittelut tulevalle tädille!
kateellinen! :) Mene itsekkin mukaan siihen "höösäämiseen" ja kerro kaikille avoimesti, kuinka itsekkin haluaisit vauvan ja kuinka olet kateellinen siten miehesi siskolle. Varmasti helpottaa sinua ja ehkäpä muitakin, jos ovat huomanneet kateutesi.
Aina kannattaa "nostaa kissa pöydälle", eikä jäädä yksin miettimään. :)