muistan kuin eilisen,kun painoni oli 40kg:n alapuolella.kaikki sanoi laihaksi,jopa oma äiti sai sätkyn ku viime kesänä kävin äidin luona.omasta mielestäni en ollut laiha ja minua lähinnä suututti äidin hokeminen siitä,kuinka luuta ja nahkaa olin.nyt paino on 43kg ja olen mielestäni lihava.haluaisin olla siinä 40kg tai parempi jos vähän alle sen sillä se on raja.
tarinani alku on 10 vuotta sitten saanut alkunsa,olin silloin 10 kun ekan kerran halusin laihtua,en onnistunut kovin hyvin.20 vuotiaana painoin n.70kg enkä ollut mielestäni lihava,kunnes eräs ex-mieheni kaveri oli sanonut minua valaaksi.siitä se lähti,aloin tiputtamaan painoa,enkä koskaan ole pystynyt näin hyvään suoritukseen kuin nyt.olen jo vuoden painanut n 40,hiukan yli ja ali ja saan syödä mitä haluan.
kaikki sanovat laihaksi,onhan ikää jo kohta 24v eli näytän kuulema teiniltä,otan sen kohteliaisuutena.silti minulla on se tunne,että näytän hyvältä vasta kun vaaka on taas 40kg: alapuolella,tiedän,että sairastan syömihäiriötä,olen tiennyt sen ainakin sen 10 vuotta.ensimmäistä kertaa vain olen siinä pisteessä,että voin kuolla alipainoisuuteni takia,eikä se pelota!en halua olla naisen näköinen(johtuu hyväksikäytöstä)en halua koskaan olla aikuinen ja ulkonäöllisesti en sitä olekaan,en saa lapsia,en edes halua niitä.haluan olla ikuinen teini,joka on laiha,jota eivät miehet halua,sillä kuka haluaisi luukasan viereensä.minulle se on voitto!
olen tosin naimisissa ja mieheni kanssa olen sopinut,että en laihdu alle 40 kg:n kerran seurustelumme alkuaikoina hän meinasi jättää minut,kun tajusi,että haluan vain laihtua ja laihtua,silloin teimme tuon sopimuksen.
tällä hetkellä mieheni on vankilassa ja saan aivan itse huolehtia itsestäni,aion laihtua taas.
olen ollut monesti sairaalahoidossa,tosin muista syistä kuin laihtumisesta ja aina olen jättänyt hoidot kesken,sillä minua inhottaa sairaaloiden liiallinen ruokatarjoilu ja liian vähäinen liikunta.
käyn terapiassa,olen käynyt koko pienen ikäni,eikä kukaan pysty minua parantamaan.olen maanis-debressiivinen ja mitä lie muuta,en halua ainakaan lisä-diagnooseja,sillä tiedän kaikki muut vaivani paremmin kuin yksikään psykiatri tai päihdelääkäri.
pointti on että tavallaan haluan parantua tästä pakonomaisesta painon tarkkailusta,mutta en halua lihoa enää yhtään.Olenko siis joku ******* pro_ana? ehkä terveisin teini 24v
tarinani alku on 10 vuotta sitten saanut alkunsa,olin silloin 10 kun ekan kerran halusin laihtua,en onnistunut kovin hyvin.20 vuotiaana painoin n.70kg enkä ollut mielestäni lihava,kunnes eräs ex-mieheni kaveri oli sanonut minua valaaksi.siitä se lähti,aloin tiputtamaan painoa,enkä koskaan ole pystynyt näin hyvään suoritukseen kuin nyt.olen jo vuoden painanut n 40,hiukan yli ja ali ja saan syödä mitä haluan.
kaikki sanovat laihaksi,onhan ikää jo kohta 24v eli näytän kuulema teiniltä,otan sen kohteliaisuutena.silti minulla on se tunne,että näytän hyvältä vasta kun vaaka on taas 40kg: alapuolella,tiedän,että sairastan syömihäiriötä,olen tiennyt sen ainakin sen 10 vuotta.ensimmäistä kertaa vain olen siinä pisteessä,että voin kuolla alipainoisuuteni takia,eikä se pelota!en halua olla naisen näköinen(johtuu hyväksikäytöstä)en halua koskaan olla aikuinen ja ulkonäöllisesti en sitä olekaan,en saa lapsia,en edes halua niitä.haluan olla ikuinen teini,joka on laiha,jota eivät miehet halua,sillä kuka haluaisi luukasan viereensä.minulle se on voitto!
olen tosin naimisissa ja mieheni kanssa olen sopinut,että en laihdu alle 40 kg:n kerran seurustelumme alkuaikoina hän meinasi jättää minut,kun tajusi,että haluan vain laihtua ja laihtua,silloin teimme tuon sopimuksen.
tällä hetkellä mieheni on vankilassa ja saan aivan itse huolehtia itsestäni,aion laihtua taas.
olen ollut monesti sairaalahoidossa,tosin muista syistä kuin laihtumisesta ja aina olen jättänyt hoidot kesken,sillä minua inhottaa sairaaloiden liiallinen ruokatarjoilu ja liian vähäinen liikunta.
käyn terapiassa,olen käynyt koko pienen ikäni,eikä kukaan pysty minua parantamaan.olen maanis-debressiivinen ja mitä lie muuta,en halua ainakaan lisä-diagnooseja,sillä tiedän kaikki muut vaivani paremmin kuin yksikään psykiatri tai päihdelääkäri.
pointti on että tavallaan haluan parantua tästä pakonomaisesta painon tarkkailusta,mutta en halua lihoa enää yhtään.Olenko siis joku ******* pro_ana? ehkä terveisin teini 24v
Vastaukset 1
Vanhimmat
>Olenko siis joku ******* pro_ana
Et ole mikään fucking pro ana. Koko termi on keksittyä bull shittiä, eikä tarkoita yhtikäs mitään. Olet vain henkisesti heikossa kunnossa. Eikä ne huumeet todellakaan auta asiaa.