Käyn jo kolmatta vuotta terapiassa, ja elmässä on ollut tänä aikana paljon hyviä hetkiä. Olen oppinut uutta suhtautumistapaa elämään, mutta kuitenkin, silloin tällöin, mielen valtaa ahdistus ja epätoivo. Silloin haluaisin vain ottaa tarpeeksi rauhoittavia lääkkeitä ja vain nukkua.
Pääseekö masennuksesta koskaan kokonaan eroon? Olen kuitenkin hyvällä tiellä menossa eteenpäin, mutta silti mieleni valtaa usein epätoivo. Toivoisin, että muillakin olisi hyvä olla, haluaisin järjestää asiat niin, että jokainen voisi tuntea olevansa tärkeä ihminen. Tietenkään en siihen pysty, ja silloin tuntuu, että sydämen paikalla on raskas kivi.
Toivoisin, että minua kohdeltaisiin hyvin ja minä puolestani kohtelisin toisia hyvin. Olen todella herrkä ihminen, ja masennun toistenkin pahasta mielestä. En aina pysty erottamaan omaa olotilaani toisten olotilasta, vaan menen täysillä mukaan. Opinko koskaan tajuamaan todella, että en pysty pelastamaan koko maailmaa? Jos pystyisin edes auttamaan itseäni, olisin pelastanut pienen osan tätä maailmaa.
Onko kellään vinkkejä asiaan, miten pääsen ainaisesta huolehtimisesta eroon? Kiitos jo etukäteen!
Pääseekö masennuksesta koskaan kokonaan eroon? Olen kuitenkin hyvällä tiellä menossa eteenpäin, mutta silti mieleni valtaa usein epätoivo. Toivoisin, että muillakin olisi hyvä olla, haluaisin järjestää asiat niin, että jokainen voisi tuntea olevansa tärkeä ihminen. Tietenkään en siihen pysty, ja silloin tuntuu, että sydämen paikalla on raskas kivi.
Toivoisin, että minua kohdeltaisiin hyvin ja minä puolestani kohtelisin toisia hyvin. Olen todella herrkä ihminen, ja masennun toistenkin pahasta mielestä. En aina pysty erottamaan omaa olotilaani toisten olotilasta, vaan menen täysillä mukaan. Opinko koskaan tajuamaan todella, että en pysty pelastamaan koko maailmaa? Jos pystyisin edes auttamaan itseäni, olisin pelastanut pienen osan tätä maailmaa.
Onko kellään vinkkejä asiaan, miten pääsen ainaisesta huolehtimisesta eroon? Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 2
Vanhimmat
varmasti jo auttaa, että tunnet itsesi ja herkkyytesi. Kun epätoivo vaivaa...kelaat vain filmiä taaksepäin ja saat vastauksen mistä se johtuu. Moni ei edes tunne itseään, vaan tuntee "epämääräistä" epätoivoa.
heitä hittoon muihen murhheet-vain enpä sano kuitenkkaa.Mualima opettaa ja kohtalo kolohhii kuule sinnuu rankalla käillä,jos sie alat kaikkiin suruja mukanas kulettoo.Siun pittää nyt vain pittee huoli omasta itestäs ja sitten kun oot sisältäkkii parantuna,sie voit auttoo muita.Vereslihalla oleva sisin ei kaippoo murheihen suoloja lissee,palsammii siun huavas on vailla.Piä itestäs huolta!!!