Olen bulimiaa sairastava tyttö (22-v). Oireeni
katosivat lähes kokonaan viime syksynä, kun
aloitin uudessa koulussa ja sain jostain takaisin
elämänhaluni. Syksy-talvi-kevät menivät
loistavasti. Masennusta ei suuremmissa määrin
esiintynyt ja syöminen oli aivan normaalia (mikä
on kyllä suuri saavutus ihmiselle, joka on
oksentanut neljänneksen elämästään...)
Nyt olen taas ajautumassa umpikujaan. Koulu
loppui ja kesä alkoi. Työpaikka minulla on, mutta
jostain syystä masentuneisuus alkaa olemaan
jokapäiväinen vieras. Ja kun olen masentunut, en
pysty keskittymään mihinkään ja kumma levottomuus
iskee päälle ja ajatuksen valtaa syöminen ja
loput voitte varmasti jo arvatakin.
Mietinkin, onko bulimian hoitoon mahdollista
saada masennuslääkkeitä niin, ettei tarvitsisi
käydä terapiassa (olen käynyt terapiassa, mutta
se ei mielestäni ole minulle sopiva hoitomuoto).
Masennus on se, mikä ajaa minut ahmimaan ja
oksentamaan ja mielestäni sen hoitaminen olisi
nyt tärkeämpää.
Kokemuksia, mielipiteitä, neuvoja...
katosivat lähes kokonaan viime syksynä, kun
aloitin uudessa koulussa ja sain jostain takaisin
elämänhaluni. Syksy-talvi-kevät menivät
loistavasti. Masennusta ei suuremmissa määrin
esiintynyt ja syöminen oli aivan normaalia (mikä
on kyllä suuri saavutus ihmiselle, joka on
oksentanut neljänneksen elämästään...)
Nyt olen taas ajautumassa umpikujaan. Koulu
loppui ja kesä alkoi. Työpaikka minulla on, mutta
jostain syystä masentuneisuus alkaa olemaan
jokapäiväinen vieras. Ja kun olen masentunut, en
pysty keskittymään mihinkään ja kumma levottomuus
iskee päälle ja ajatuksen valtaa syöminen ja
loput voitte varmasti jo arvatakin.
Mietinkin, onko bulimian hoitoon mahdollista
saada masennuslääkkeitä niin, ettei tarvitsisi
käydä terapiassa (olen käynyt terapiassa, mutta
se ei mielestäni ole minulle sopiva hoitomuoto).
Masennus on se, mikä ajaa minut ahmimaan ja
oksentamaan ja mielestäni sen hoitaminen olisi
nyt tärkeämpää.
Kokemuksia, mielipiteitä, neuvoja...
Vastaukset 5
Vanhimmat
masennuslääkkeitä tarjotaan yleensä
hoitopaikasta, näin ainakin mulle ja kaverilleni
tehtiin, ne näki sen aiheelliseks, mä en,
kaverini otti. kysy sieltä. kyllä ne antaa.
voimia sulle!
Sinulla on aikaa lukea käy kirjastosta Helen
Millerin Lahjakkaan lapsen tragedia. Se kirja on
tavallaan matka omaan lapsuuteen. (Kirjoitin
tämän äsken jossain muuallakin, tais olla
filosofian osiossa, vinkiksi.)
Keksi itsellesi vapaa-ajoiksi niin paljon
tekemistä ettet ehdi miettiä syömistäsi.Ulos
lenkille,salille,elokuviin yms.
Näennäisen "bulimian" avulla haet ympäsristöltäsi
huomiota (tässä tapauksessa sääliä) itsellesi.
Miksi?
Jäin miettimään, mistä keksit tuon säälin
hakemisen. Ei kai bulimikko, joka ahmii ja
oksentaa salaa (eikä varmasti halua, että
läheiset ihmiset siitä saisivat tietää) ainakaan
tietoisesti voi hakea toiminnallaan itselleen
sääliä? Eikös sääliä haeta juuri näyttämällä
muille, miten huonosti menee?
Mutta mikäs minä olen kommentoimaan. En ole
ammattilainen -kärsin vain syömishäiriöstä, jonka
syyt ovat itselleni yhtä epäselvät kuin
tulevaisuutenikin.
Jaksamista kanssakärsijät ;)