Haluaisin

Äläpäs taas yllytä ketään tekijänoikeuksien polkemisen syntiin.

valoisana kesäyönä hiivit vuoteittemme luo. olit saanut lähtökäskyn isänmaasi kutsui tuo. simieni avaamatta läheisyytes tunsinhan.untenmailla autuailla olit pientes uinuvan.

Karhein kovettunein käsin hiuksiamme hyväilit.kähein liikuttunein äänin hyvästejäs kuiskailit. eronikävän sä tunsit harteillasi painavan taitelijan tuonenmiehen rinnallasi kulkevan.

Herkin korvin poistuvia askeleitas kuuntelin. silmät kiinni itkemättä tyynyäni puristin. Oven kolahdus ja poissa olit maailmastani. keskikesä suruviesti toit jo sieltä jostakin.

suruviestin saapuessa kyyneleitä pakenin.pikkumiehen urheudella niitä vastaan taistelin. eivät miehet itke koskaan veljelleni vakuutin.äitiä on säästettävä itselleni toistelin.

Kunnes pirtin naulakossa löytyi risalakkituo. uuvuttava muiston tulva aukas kyynel padot nuo.kuka julman sodan keksi kyyneleistä tiennyt ei.kenpä tahtoi pahamiksi kuinka monta sota vei.

Isän muisto rakkahana säilyy sydämessäni. taivaankotiin rauhan maahan päättyi kilvoituksesi. sinne mekin täältä kerran isän luokse pääsemme. ylistystä taivaanherran kyynelittä laulamme.

(tuossa jotenkin ne sanat.. saattaa olla vähä virheitä.)

Isän muistoon on tehty viimmeinen säkeistö ilman akuperäisen tekstinkirjoittajan lupaa. Sanoittaja kerttu Lampela on antanut luvan vain alkuperäisen sanoituksen esitykseen, johon ei kuulu viimeinen säkeistö.

Kyllä lesaatiolaiset saa muuttaa muiden säveltämiä ja sanoittamia lauluaja, ovathan he Jumalan valittu kansa.
Ainoita oikeit uskovaisia ei säännöt koske!

Kerttu lampela oli mun isomummi.