Hei kaikki.
Minulla itsellänikin on luultavasti yleinen ahdistushäiriö. Minulla on ennenkin tuntunut jo monta vuotta hyvin pahalta vähän väliä. Olin varmaan 3 vuotta masentunut ( En nyt ihan yhtä jaksoisesti, mutta suurimman osan ajastas), En osannut olla onnellinen ollenkaan. Muutenkin elämässäni tapahtui koko ajan jotaikin pahaa kerta toisensa jälkeen.
Nyt nuiden aikojen jälkeen minulla pitäisi nyt vihdoin mennä hyvin kun asiani alkaa vihdoin tasoittumaan, mutta nyt luultavammin minulle on puhjennut ahdistushäiriö. Sain hulluja ahdistuskohtauksia koko viime viikon. Sain jo onneksi lääkkeet ja ne alkavat vaikuttaa pikku hiljaa. mutta mietin miksi juuri nyt tuo vasta puhkeaa? Olisin ymmärtänyt että tuo olisi puhjennut aiemmin kun vielä kaikki asiat oli päin hemmettiä. nyt viimein kun voisin oikeasti ensimmäistä kertaa elämässäni olla aidosti onnellinen niin tämä tuli ja estää. Haluasin että tämä viimein loppuisi
Minulla itsellänikin on luultavasti yleinen ahdistushäiriö. Minulla on ennenkin tuntunut jo monta vuotta hyvin pahalta vähän väliä. Olin varmaan 3 vuotta masentunut ( En nyt ihan yhtä jaksoisesti, mutta suurimman osan ajastas), En osannut olla onnellinen ollenkaan. Muutenkin elämässäni tapahtui koko ajan jotaikin pahaa kerta toisensa jälkeen.
Nyt nuiden aikojen jälkeen minulla pitäisi nyt vihdoin mennä hyvin kun asiani alkaa vihdoin tasoittumaan, mutta nyt luultavammin minulle on puhjennut ahdistushäiriö. Sain hulluja ahdistuskohtauksia koko viime viikon. Sain jo onneksi lääkkeet ja ne alkavat vaikuttaa pikku hiljaa. mutta mietin miksi juuri nyt tuo vasta puhkeaa? Olisin ymmärtänyt että tuo olisi puhjennut aiemmin kun vielä kaikki asiat oli päin hemmettiä. nyt viimein kun voisin oikeasti ensimmäistä kertaa elämässäni olla aidosti onnellinen niin tämä tuli ja estää. Haluasin että tämä viimein loppuisi
Vastaukset 2
Vanhimmat
paniikin ja ahdistuksen laukaisi elämänmuutos nuoruusiässä vaikka lapsena koin fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja seksuaalista hyvksikäyttöä. Depressio kestänyt kyllä jo 8 vuotta. olen siis 22v nyt
hei.. Minö olen myös kokenut väkivaltaa tai enimmäkseen joutunut seuraamaan sitä vierestä koko lapsuuteni.. Minua ei ole koskaan hyväksi käytetty ja se on onni. Otan osaa sinun puolesta. En osaa edes kuvitella kuinka pahalta sinusta tuntuu. Oletko hakenut itsellesi apua tai jotain vastaavaa ? Itse olen nyt vihdoin ja viimein hakenut. otin viimein itseäni niskasta kiinni ja päätin uskaltautua psykiatrin puheille. Nyt olen yhden kerran käynyt ja toinen on huomenna. Sieltä alkaa pikku hiljaa selvitä mikä minulla on. Se psykiatri oli sitä mieltä että minä olen ollut niin pieni etten ole osannut käsitellä niitä asioita mitä tapahtui monia monia vuosia että nyt joudun repimään ne haavat kaikki auki ja käsitellä ne pois.
Toivottavasti sinäkin saat apua jostain päin. Huomasin itsekin että kyllä se auttaa, etenkin kun koko aikaisemman elämäni olin niin sulkeutunut ja sisään päin kääntynyt, enkä halunnut koskaan puhua kenellekään.. mutta puhuminen ei ole koskaan pahitteeksi se auttaa ..