Meillä on mieheni kanssa melkein vuoden ikäinen lapsi.
Ihana sellainen.
Nyt sitten epäilen olevani raskaana (ja mitä ilmisimmin olenkin, raskaustestiä en vielä ole kerinnyt tekemään)
Keskustelimme miehen kanssa aiheesta ja hän yritti kysellä minun mielipidettä asiaan. En osannut vastata mitään.
Lopulta hän sanoi oman mielipiteensä:
Ei ole vielä valmis tulemaan toisenkin lapsen isäksi. Eli kannattaa aborttia.
Itse petyin suunnattomasti tuosta mielipiteestä, sillä olin olettanut hänen olevan sillä kannalla, että kyllä me pidetään lapsi.
Itse en edelleenkään tiedä kantaani.
En haluaisi aborttia tehdä, sillä tämä ensimmäinen lapsemme on aivan ihana, niin ei tunnu oikealta "tappaa" sitä toistakaan.
Mutta sitten taas toisaalta en myöskään haluaisi toista lasta vielä.
Kuinka selviän kahden lapsen kanssa?
Ensimmäisen lapsen kanssa keisarinleikkaus oli kyllä järkyttävä kokemus, niin seuraava leikkaus pelottaisi ihan järkyttävästi, mutta kuitenkin sectio mieluummin, kuin alatiesynnytys.
Huh.. En ole myöskään varma, että kuinka monella viikolla tarkalleen raskaus on. Eli saanko lääkkeellisen keskeytyksen, vai joudunko kaavintaan.
Kaavintaa en välttämättä hyväksyisi, mutta lääkkeellisen voisin ehkä hyväksyä.
Vaikeaa.
Jos pidän lapsen, niin miten meidän perheen käy. Kuinka mieheni suhtautuu asiaan ja kuinka itse jaksan kahden pienen lapsen kanssa. (varsinkin kun meillä muutama eläinkin on)
Ehkäpä eniten toivon tällähetkellä etten olisi raskaana, niin ei tarvitsisi murehtia tämän asian parissa.
Teenpä siis huomenna aamulla raskaustestin ja päätän huomisen päivän aikana mitä teen.
Joko soitan äitiysneuvolaan tai lääkärille, joka antaisi lähetteen aborttiin.
Vaikea päätös. Ja itsekäs se joka tapauksessa tulee olemaan, oli päätös sitten abortti tai synnytys.
ja en kaipaa niinkään mielipiteitä asiasta, kunhan halusin kirjoittaa ja purkautua tämän asian tiimoilta.
Parhaan ratkasun osaan tehdä itse, mutta voihan tästä tietenkin keskustella, ei siinä mitään :)
Ihana sellainen.
Nyt sitten epäilen olevani raskaana (ja mitä ilmisimmin olenkin, raskaustestiä en vielä ole kerinnyt tekemään)
Keskustelimme miehen kanssa aiheesta ja hän yritti kysellä minun mielipidettä asiaan. En osannut vastata mitään.
Lopulta hän sanoi oman mielipiteensä:
Ei ole vielä valmis tulemaan toisenkin lapsen isäksi. Eli kannattaa aborttia.
Itse petyin suunnattomasti tuosta mielipiteestä, sillä olin olettanut hänen olevan sillä kannalla, että kyllä me pidetään lapsi.
Itse en edelleenkään tiedä kantaani.
En haluaisi aborttia tehdä, sillä tämä ensimmäinen lapsemme on aivan ihana, niin ei tunnu oikealta "tappaa" sitä toistakaan.
Mutta sitten taas toisaalta en myöskään haluaisi toista lasta vielä.
Kuinka selviän kahden lapsen kanssa?
Ensimmäisen lapsen kanssa keisarinleikkaus oli kyllä järkyttävä kokemus, niin seuraava leikkaus pelottaisi ihan järkyttävästi, mutta kuitenkin sectio mieluummin, kuin alatiesynnytys.
Huh.. En ole myöskään varma, että kuinka monella viikolla tarkalleen raskaus on. Eli saanko lääkkeellisen keskeytyksen, vai joudunko kaavintaan.
Kaavintaa en välttämättä hyväksyisi, mutta lääkkeellisen voisin ehkä hyväksyä.
Vaikeaa.
Jos pidän lapsen, niin miten meidän perheen käy. Kuinka mieheni suhtautuu asiaan ja kuinka itse jaksan kahden pienen lapsen kanssa. (varsinkin kun meillä muutama eläinkin on)
Ehkäpä eniten toivon tällähetkellä etten olisi raskaana, niin ei tarvitsisi murehtia tämän asian parissa.
Teenpä siis huomenna aamulla raskaustestin ja päätän huomisen päivän aikana mitä teen.
Joko soitan äitiysneuvolaan tai lääkärille, joka antaisi lähetteen aborttiin.
Vaikea päätös. Ja itsekäs se joka tapauksessa tulee olemaan, oli päätös sitten abortti tai synnytys.
ja en kaipaa niinkään mielipiteitä asiasta, kunhan halusin kirjoittaa ja purkautua tämän asian tiimoilta.
Parhaan ratkasun osaan tehdä itse, mutta voihan tästä tietenkin keskustella, ei siinä mitään :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vanhempi lapsenne olisi lähelle 2vuotta kun uusi tulokas syntyisi...se olisi hyvä ikäero,heistä olisi kaverit toisilleen.Jos taloutenne kestää, katsoisin jopa järkeväksi laittaa uuden pienen maailmaan.Vauvavuodet kiitää äkkiä ohia ja valvomiset sun muut on unohtuneet.
Päätöshän on teidän, etkä ole yksin lasta tehnyt,mies on tiennyt kuinka voi käydä kun ilman ehkäisyä alkaa...ja on kuitenkin rankka operaatio kaavinta tai abortti.Sitähän ei miehet tajua aina.
Terve vain ja kiitos ystävällisestä kommentistasi :)
Laten ikäerosta en niinkään osaa sanoa mitään, sillä tutuillani on lapsia, joilla on vähän ikäeroa, ja ne lapset myös riehuvat keskenänsä jumalattoman paljon.
Tämän vuoksi epäilyttää, että jaksanko itse.
Taloudesta en nyt niinkään sanoisi, että kestääkö.
toisaalta tietenkin se kestää, sillä viimeisenä oljenkortena on toimeentulotuki, jonka avulla pärjää jo pikkaisen.
Sitä mietinkin, että kun tämä meidän lapsemme on jo tuon vuoden, niin on elämä helpottunut todella paljon.
Ja tämä vuosi on mennyt kyllä todella nopeasti :)
Ja itse sanoinkin meihelle, että minähän tässä joudun "kärsimään" kaikki kivut ja säryt, jos aborttiin ryhdyn.
Tuntuu lähinnä, että mies leikki tällä asialla.
Harrasti seksiä mieluusti ilman kumia ja ilmoitti jopa että "nyt sä olet sitten raskaana" ja hymyili leveästi.
Kokoajan olen ollut sellaisessa käsityksessä, että hän on haluamalla halunnut toisen lapsen heti perään.
Siksi tuo olikin yllätys, ettei hän olisi "valmis" toisen lapsen isäksi.
no kyllä tämä tästä vielä parempaan suuntaan kääntyy. Oli se ratkaisu sitten mikä tahansa.
Täytyypi siis vielä keskustella miehen kanssa asiatsa ja koittaa saada yhteinen mielipide asiaan :)
ja pist ukko duuniin hoitaan ja vaippoja vaihtaan kostoks ilkeilyst
Kannatan aborttilain tuntuvaa kiristämistä. Jos laki olisi ankarampi ja abortti tuomittaisiin yleisesti, nuoret perheet eivät edes miettisi tuollaista. Miehesi saisi hävetä.
Täytyy vain huomauttaa että äärimmäisen kumma mies. Antaa ymmärtää että toinen olisi tervetullut mutta sitten kääntää kelkkansa... kääntäneekö yhtä pian takaisinkin? On käynyt niinkin että miehen toiveesta tehdyn abortin jälkeen mies on alkanut syyttää naistaan itsensä kuuntelemisesta! Oikeasti *rolls eyes* ääliöitä riittää. Onko miehesi vakaasti mieltä asiasta vai tuuliviiri? Paniikki iski, ja hälvenee yhtä pian?
Ikäerosta olen samaa mieltä, että jos vain jaksat ei pelkän hermostuksen vuoksi pidä mennä raskautta keskeyttämään. Siinä menee kuitenkin se vielä kahdeksisen kuukautta aikaa eteenpäin ennenkuin se uusi olisi tulossa, moni asia muuttuu sinä aikana. Jääkö sinua mietityttämään kun lapsesi lähentelee kahden vuoden ikää että kyllä se sisarus kuitenkin olisi jaksettu? Arvailuksihan se menee, ei sille mitään voi. Kristallipalloja meillä ei ole, kenelläkään.
Sen verran mainitakseni että meillä se toinen tehtiin kun yllärinä oli tulossa, 1v 3kk ikäerolla. Jaksoihan sitä kun hammasta puri, mutta en välttämättä lähtisi ihan heti uudestaan moiseen. Rankkaa se oli, helvatan rankkaa.
Jos tarkoituksenne olis toinenkin lapsi vielä tehdä, kaatako maailman se että se on puoli vuotta etuajassa? Tunnet itse itsesi ja sen mihin pystyt, miehen milipiteen, tuuliviiriltä kun vaikuttaa, jättäisin tässä kohtaa vähemmälle arvolle. Itse on sitä ollut innolla raskautta tekemässä, takinkääntö vahingon jo tapahduttua kuuluu teineille. Sinun ei pidä siitä kärsiä.
***
Jos kotieläinten pito on sellaisena rasitteena, ettei oman pienen IHMISLAPSEN pito olisi mahdollista, niin sitten ne kotieläimet pihalle.
Niille löytyy varmasti ostaja tai ottaja, eli ei niitäkään tarvitse hengiltä ottaa, jos eläinrakas on.
"Jos kotieläinten pito on sellaisena rasitteena, ettei oman pienen IHMISLAPSEN pito olisi mahdollista, niin sitten ne kotieläimet pihalle."
En tainnut sanoa, että eläimet varsinaisesti rasite olisi, tarkoitin, että nekin otan huomioon, että niitäkin täytyy hoitaa.
En kuulu ihmisiin, joka ottaa eläimiä, mutta luopuu niistä lapsen synnyttyä.
En myöskään sanonut, että eläimet ratkaisee asian.
Ei tietenkään. Eläimet kuitenkin jää aina lasten taakse. Oli mikä oli.
Että älä tulkitse lauseitani väärin, vaan kysy mielummin tarkennusta, että sekaannuksilta vältyttäisiin.
Jokainen joka arvostaa sitä tulevaa lasta enemmän kuin elukoita jos niitä ei yhtä aikaa voisi pitää, pistää tottakai elukast pihalle. Jos taas tahtoo pitää alukkansa eikä lasta, valinta menee toisinpäin.
***
Tein testin ja positiivistahan se näytti.
Päätimme miehen kanssa yhdessä, että kyllä me tämäkin hoidetaan, kun kerran ensimmäinenkin on kunnialla hoidettu :)
nyt on paljon parempi fiilis, kun tietää mitä tuleman pitää :)
Kiva että ratkesi noin, kunhan pari yötä nukkuu niin ajattelee monista asioista toisin. Menee kaksi siinä kuin yksikin. Onnea matkaan teille!
Onnea odotukselle! Kyllä teillä varmasti menee ihan hyvin.....
"...Päätimme miehen kanssa yhdessä, että kyllä me tämäkin hoidetaan, kun kerran ensimmäinenkin on kunnialla hoidettu :)..."
Näin normaalit, teoistaan vastuulliset, elämänhaluiset ja lastaan kunnioittavat ihmiset menettelevät.
Onneksi olkoon.