MINULLA LAPSESTA SAAKKA OLLUT VOIMAKASTA VÄSYMYSTÄ, MUISTIHÄIRIÖITÄ YM. LAPSENA PARISSA EKG:SSÄ TULI SÄHKÖPURKAUKSIA VILKKUVALOSTA, MUTTA EI ALOTETTU LÄÄKITYSTÄ.PARIKYMPPISENÄ DIAKNOOSINA MASENNUS JA KOLMEKYMPPISENÄ ADHD.LÄÄKKEET EIVÄT AUTA JA NYT PÄÄDYTTIIN LÄÄKÄRIN KANSSA KOKEILEMAAN TOPIRAMAT NIMISTÄ EPILEPSIA LÄÄKITYSTÄ. OLEN MIETTINYT JOS SAAN NIIN LYHYT KESTOSIA KOHTAUKSIA ETTEN ITSE TIEDÄ NIITÄ SAANEENI. NYT KUN OLEN LUKENUT LÄÄKKEESTÄ SIVUILTA NIIN PELOTTAA ALKAA SYÖMÄÄN NIITÄ. ONKO JOLLAKIN TIETOA EPILEPSIASTA MITÄ OIREITA KOHTAUSTEN JÄLKEEN TULEE JA AUTTAAKO KYSEINEN LÄÄKE MASENNUKSEEN. TOIVOTTAVASTI JOLLAIN TIETOA ASIOISTA OLEN AIKA EPÄTOIVOINEN KUN EI VOIMIA ELÄMISEEN.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Epilääkkeillähän monilla saattaa olla varsin kovat alkuoireet kuin niitä alkaa syömään oksennusta huimausta jne muutaman viikon.Pienessä kännissä mahd aina siihen kyllä tottuu.Ison kohtauksen jälkeen tulee yleensä väsymys mahd oksennus ja kehosta voi olla hajonnut erinäisiä osia ym vaurioita ovat yksilöllisiä. Kaikkiin lääkkeisiin joudutaan kirjoittamaan mitä oireita niiden käytöstä on huomioitu.Masennus ja epilääkkeet eivät varmasti ole niitä kevyempiä pillereitä.
hei!olen myös sairastanu epilepsiaa koko ikäni.olen nyt 24vuotias.kohtaukset on nykyään saatu lääkkeillä aisoihin.saatta olla monta vuotta kohtauksien välillä...itse syön deprakinea.2x2tabl.häpeän kauheasti jos kohtaus tulee muualla kuin kotona.ja niinhän se yleensä on... =( oireita kohtauksen jälkeen minulla on ollu päänsärky ja todella unelias olo.saatan nukkua monta tuntia.jos on ollu "poissaolo kohtaus" ni ei ole tullu mitään tuntemuksia.sekin vain tulee ja menee yhtä nopeasti kuin tuleekin.minäkin olen "herkkä" vilkkuvalolle.sekun aiheuttaa päänsäryn..jos mulla särkee oikeaa puolta tai jos on kuumetta,on kohtausriski...ne olen tunnistanut.muita ennakko-oireita ei ole.toivottavasti oli edes jotain apua tästä...
Ihmetellin lukiessani että miksi häpeät varsinkin kun olet sairastanut koko ikäsi eikä epilepsia ole puhjennut sinulle vasta aikuis-iällä.Se on sairaus siinä missä muutkin eikä sitä tarvitse hävetä.Itse olen myös sairastanut koko elämän eikä minulla ole koskaan ollut mitään tarvetta hävetä sairauttani vaikka kohtauksia tulee viikottain ja kilokaupalla milloin missäkin. Omaa itseluottamusta ja kunnioitusta sairaus ainakin vain nostaa, olen sairas mutta pärjään siinä missä muutkin.
Ehkäpä jos kaikki eivät häpeäisi ja pelkäisi sairauttansa vaan puhuisivat siitä avoimesti niin emme olisi enään niin sattuja B- luokan kansalaisia.
...mutta itse muistan sen ainoan kohtaukseni jäljiltä kun viimein meni jakeluun että kyllä v...tti. Tosin Kukaan ei tiennyt mistä on kysymys. En siis edes minä itse silloin tiennyt että moinen mahdollisuus on yleensä olemassa. Kuuluuko se siis suomalaiseen yleismentaliteettiin vai luterilaiseen kasvatukseen, en tiedä, mutta huomion herättäminen tavalla joka on pois omasta kontrollista, aina tavallaan hävettää.
Ihan vaikka siinä ei mitään hävettävää olisikaan.
Uskon että se on niin syvällä kasvatuksessa tai jossain että sitä saa työstää tosissaan ja kauan ennen kuin siitä pääsee.
ja kamala päänsärky
heti kun on tullut kohtaus
se häpeä on tietenkin suuri
Minusta se riippuu missä
päin suomea asuu
jos asuu pienellä pakkakunnalla
niin kuin minä niin täällä
on eri asia saada kohtaus kuin
hesan keskustassa
ne pienet kohtauskset on niin kuin
olis pikku kännissä tuolla kylillä
pörräis
...tuon paikkakunta osan suhteen. Tiedän kyllä että ei tarvitse kummoista kylillä sattua, kun on naama muistissa ja jutut leviää. -Ja paisuu levitessään. Paine voi olla kova jos jatkuvasti sitten joko osoitellaan sormella tai ollaan npäin vastoin olevinaan niin häveliäitä että ei jää mitään arvailujen varaan.
Toki voi ajatella että "se nyt on heidän ongelmansa" tai muuta latteata mutta...