miten pääsen eroon masennuksesta? minua masentaa
se,kun pitää syödä lääkkeitä 20 tai 21 ikään
saakka,koska lääkäri on niin sanonut. taustalla
on vaikea sairaus,johon melkein kuolin. onneksi
selvisin siitä. muutenkin sairaus masentaa minua
yhtä paljon kun lääkkeet,koska se on vammauttanut
minut. mieliala on ollut maassa ties kuinka
kauan. vanhemmille olen puhunut asiasta,mutta he
ovat sanoneet,että sinä tarvitsisit
mielialalääkkeitä,kun mielesi on noin maassa.
minä sanoin,että määräkööt lääkäri niitä kuinka
paljon,mutta minä en niitä syö,koska ne
kasvattavat lääkemäärää entisestään,joka taas
masentaa minua entisestään. minä haluaisin
kuolla,koska pitää lääkkeitä syödä. lääkärille en
uskalla puhua asiasta siksi,koska hän ei
välttämättä ymmärrä minua. vanhempani
sanoivat,että turhaan sinä puhut asiasta
meille,koska lääkäri päättää,mitä sinun
lääkityksen kanssa tehdään. vanhempani ovat
selittäneet asiaa monta kertaa,mutta se ei oikein
tunnu auttavan. ne selitivät näin,että ajattele
miten vakava tilanne sinulla on ollut. sinä olit
melkein kuollut. ole onnellinen siitä,että sinä
olet elossa hyvien lääkkeiden ansiosta. tuntuu
että minä en kestä tätä juttua. välillä yritän
puhua asiasta jolle kulle luotettavalle
henkilölle,mutta se auttaa vain muutamaksi
viikoksi ja sitten mieli menee niin maahan,että
minä masennun. onko masennukseen muita
hoitokeinoja kun mielialalääkkeet? minä en
mielelläni niitä ottaisi,koska muutenkin minä
olen niin kyllästynyt lääkkeihin. kovasti olen
toivonut,että olisipa tulevaisuudessa semmoisia
vuosia,ettei tarvitsisi enää syödä lääkkeitä.
minusta tilanne tuntuu toivottomalta. vanhempani
sanoivat,että jos sinä omin päin lopetat
lääkityksen,niin sinä taas joudut
sairaalaan,joutuisit lopettamaan opiskelut ja
niiden lisäksi ehkä kuolisit. syksyllä kun menen
lääkäriin,niin en tiedä viitsisinkö puhua hänelle
asista. hän on niin tyhmä,koska hän vaan
sanoo,että lääkitystä jatketaan sinne ja sinne
saakka ja sitten katsotaan tilanne. lääkäri sanoi
asian näin,että sitten kun olet 20 tai 21,niin
sitten lääkitys vähitellen lopetetaan. hän sanoi
asian selväsi. kai minun pitää häntä uskoa,vaikka
lääkkeiden syönti tuntuukin kurjalta. minä en
kohta jaksa koko asian kanssa. tuntuu että joka
päivä ajattelen samaa asiaa. en voi ajatella
muuta asiaa. en esim. sitä miten ihanaa on
viettää kesäloma näin aurinkoisissa säissä ja
vaikka minulla on kesällä tapahtumassa kaikkea
kivaa, mm. lähden leireille ja eilenkin olin
saaressa yhden porukan kanssa,niin siitä
huolimatta lääkeasia painoi minun mieltä.
eilenkään en ollut niin naurava miten minä
yleensä olen,vaan olin tosi masentunut ja
hiljainen. puhuin vaan sen verran mitä minun
kaverin kyselivät minulta. toivottavasti tämä
tilanne menisi joskus ohi.
se,kun pitää syödä lääkkeitä 20 tai 21 ikään
saakka,koska lääkäri on niin sanonut. taustalla
on vaikea sairaus,johon melkein kuolin. onneksi
selvisin siitä. muutenkin sairaus masentaa minua
yhtä paljon kun lääkkeet,koska se on vammauttanut
minut. mieliala on ollut maassa ties kuinka
kauan. vanhemmille olen puhunut asiasta,mutta he
ovat sanoneet,että sinä tarvitsisit
mielialalääkkeitä,kun mielesi on noin maassa.
minä sanoin,että määräkööt lääkäri niitä kuinka
paljon,mutta minä en niitä syö,koska ne
kasvattavat lääkemäärää entisestään,joka taas
masentaa minua entisestään. minä haluaisin
kuolla,koska pitää lääkkeitä syödä. lääkärille en
uskalla puhua asiasta siksi,koska hän ei
välttämättä ymmärrä minua. vanhempani
sanoivat,että turhaan sinä puhut asiasta
meille,koska lääkäri päättää,mitä sinun
lääkityksen kanssa tehdään. vanhempani ovat
selittäneet asiaa monta kertaa,mutta se ei oikein
tunnu auttavan. ne selitivät näin,että ajattele
miten vakava tilanne sinulla on ollut. sinä olit
melkein kuollut. ole onnellinen siitä,että sinä
olet elossa hyvien lääkkeiden ansiosta. tuntuu
että minä en kestä tätä juttua. välillä yritän
puhua asiasta jolle kulle luotettavalle
henkilölle,mutta se auttaa vain muutamaksi
viikoksi ja sitten mieli menee niin maahan,että
minä masennun. onko masennukseen muita
hoitokeinoja kun mielialalääkkeet? minä en
mielelläni niitä ottaisi,koska muutenkin minä
olen niin kyllästynyt lääkkeihin. kovasti olen
toivonut,että olisipa tulevaisuudessa semmoisia
vuosia,ettei tarvitsisi enää syödä lääkkeitä.
minusta tilanne tuntuu toivottomalta. vanhempani
sanoivat,että jos sinä omin päin lopetat
lääkityksen,niin sinä taas joudut
sairaalaan,joutuisit lopettamaan opiskelut ja
niiden lisäksi ehkä kuolisit. syksyllä kun menen
lääkäriin,niin en tiedä viitsisinkö puhua hänelle
asista. hän on niin tyhmä,koska hän vaan
sanoo,että lääkitystä jatketaan sinne ja sinne
saakka ja sitten katsotaan tilanne. lääkäri sanoi
asian näin,että sitten kun olet 20 tai 21,niin
sitten lääkitys vähitellen lopetetaan. hän sanoi
asian selväsi. kai minun pitää häntä uskoa,vaikka
lääkkeiden syönti tuntuukin kurjalta. minä en
kohta jaksa koko asian kanssa. tuntuu että joka
päivä ajattelen samaa asiaa. en voi ajatella
muuta asiaa. en esim. sitä miten ihanaa on
viettää kesäloma näin aurinkoisissa säissä ja
vaikka minulla on kesällä tapahtumassa kaikkea
kivaa, mm. lähden leireille ja eilenkin olin
saaressa yhden porukan kanssa,niin siitä
huolimatta lääkeasia painoi minun mieltä.
eilenkään en ollut niin naurava miten minä
yleensä olen,vaan olin tosi masentunut ja
hiljainen. puhuin vaan sen verran mitä minun
kaverin kyselivät minulta. toivottavasti tämä
tilanne menisi joskus ohi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Liisa
Ei Salli ja Hannu ole sanonut mitään, että olisit
voinut kuolla. Ja ole iloinen, että lääkitys
lopetetaan kuitenkin 20-21 vuotiaana, kuin että
joskus 80 vuotiaana! Kyllä se elämä muuttuu
hyväksi. Meidät on luotu, mikskä meidät on luotu.
Älä paina mieltäsi, rakas, rakas Liisa. Selviät
sen yli kyllä, onhan eteesi tullut jo monta
kiveä, jotka olet vain ylittänyt. Jokainen
tyytyköön osaansa, joudunhan minäkin käymään
hirmu usein hammaslääkärissä hampaitteni vuoksi!
Ja silmälääkärissä silmieni vuoksi. Et ole ainoa,
joka joskus tuntee olonsa yksinäiseksi. Mutta
kukaan ei voi koskaan olla samanlainen. Sehän
olisi kamalaa, jos kaikki olisivat esim. Poikia,
ja näyttäisivät ihan samanlaisilta. Toivon
hartaasti, rakas, rakas Liisa, että et ajattele
kuolemaa. Sinä pääset vielä lääkkeidensyönnin yli.
PölyPunkki
Olet 20-21 -vuotiaana vielä kovin kovin nuori.
Tietenkään en tiedä mistä lääkkeistä on kyse,
mutta jos ne ovat ainoa keino pitää sairaus
loitolla ja vieläpä väliaikainen keino, niin anna
mennä vaan lääkkeitä lääkärin ohjeen mukaan.
Kultapieni, kuuntele vanhempiasi ja ole
kiitollinen elämän lahjasta, jonka olet saanut.
Ei sinun tarvitse syödä masennuslääkkeitä,
juttele pahoista oloistasi aina kun siltä tuntuu
kouluterveydenhoitajalle, vanhemmillesi,
ystävillesi, auttaviin puhelimiin, tänne
nettiin....Taivaan Isälle...kyllä pahat olot
menee ohi...meillä kaikilla niitä on aika ajoin.
Siunattua kesää Sinulle!