Tunteeni Törmäsivät tiiliseinään.
En ehtinyt ajoissa jarruttaa.
Liian myöhään reagoin.
Aloin jo rakastamaan.
Väärän aikaan,väärässä paikassa
Nyt tunteeni yritän saada loppumaan.
Mukavaa että välität,
Ainakin niin selität,
Jätä minut yksin kulkemaan
Ei mieltä piristä,sanot stemppiä
Kyllä se siitä helpottaa
"häntä pystyyn ja pihalle"
Tunne syvästi ahdistaa
Ei mikään tätä hetkeä voi
helpottaa
Surun huntuun painan pään
Sumussa kävelen mitään en nää
Ehkä parempi on mun
Surra yksin nyt murrun
Odotin turhaan
Liikaa luotin
Älä lupaa
Taakka tämä on kannettava yksin
Kukaan sitä ei puolestani pysty
Olen sen jo nähnyt
En ole katkera siksi jäänkin yksin suremaan
Rasittamaan mä sua vain alan
Pakko jaksaa,kysit miksi on pakko
Siksi koska en jaksaisi jos en itseäni pakota
Pakolla
Lisää käperryn sisäänpäin
Tunteilta turvaan sisälläni suojaan
Piiloon salaiseen rakkauteni hautaan
Minuun sattuu sisäistä tuskaa
Yksin jatkan kipeää matkaa
En ehtinyt ajoissa jarruttaa.
Liian myöhään reagoin.
Aloin jo rakastamaan.
Väärän aikaan,väärässä paikassa
Nyt tunteeni yritän saada loppumaan.
Mukavaa että välität,
Ainakin niin selität,
Jätä minut yksin kulkemaan
Ei mieltä piristä,sanot stemppiä
Kyllä se siitä helpottaa
"häntä pystyyn ja pihalle"
Tunne syvästi ahdistaa
Ei mikään tätä hetkeä voi
helpottaa
Surun huntuun painan pään
Sumussa kävelen mitään en nää
Ehkä parempi on mun
Surra yksin nyt murrun
Odotin turhaan
Liikaa luotin
Älä lupaa
Taakka tämä on kannettava yksin
Kukaan sitä ei puolestani pysty
Olen sen jo nähnyt
En ole katkera siksi jäänkin yksin suremaan
Rasittamaan mä sua vain alan
Pakko jaksaa,kysit miksi on pakko
Siksi koska en jaksaisi jos en itseäni pakota
Pakolla
Lisää käperryn sisäänpäin
Tunteilta turvaan sisälläni suojaan
Piiloon salaiseen rakkauteni hautaan
Minuun sattuu sisäistä tuskaa
Yksin jatkan kipeää matkaa
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos vain sopivan sävelen löytäs nii soisi suruisasti rakkaudesta..
sinua rakastan niin paljon. sydän syrjällään toivon että vihdoinkin tulisit ottaisit syliin ja pitäisit hyvänä. voi kun sitä olen odottanut. en tiedä mitä tehdä. en tiedä mitä sanoa. kunpa vain olisit tässä luonani. -älä herätä, älä häiritse rakkautta ennen kuin se itse haluaa-. ja se haluaa koko sielusta. koko sydämestä se haluaa. sinut lähelleni. mitä odotat. mitä pelkäät. mikset tule. selityksiä on maailman sivu jos niin haluaa.seli sitä ja seli tätä. väärä aika, väärä paikka, väärä ihminen, väärä päivä, väärät vaatteet, väärä nimi. mutta jos se oikean löytää niin se ei ole väärää. vaan se on väärin että jättää rakkauden, hylkää sen, antaa sen kadota. vainko siksi kun pelkää. kun on ujo. kun ei halua soittaa. eikä tapaaminenkaan käy. onkohan sen arvoista antaa elämän ihanimman asian lipua pois.
ettei vaan menettäisi kasvojaan. ylpeys-- parempi säilyttää arvokkuus kuin rakastaa aidosti? sen tiedän että eniten ihmiset kuitenkin katuvat sitä mikä jäi tekemättä kuin sitä mikä tuli tehtyä. onko synnytty tänne siksi että kuolinvuoteella saamme katua rakkaudetonta elämää, menetettyjä mahdollisuuksia. näitä ja kaikkea sitä muuta jota varten tänne kuitenkin elämään on tultu.
uskalsitko rakastaa sielusi pohjasta? ja ottaa myös vastaan aidon rakkauden? otitko riskin vai juoksitko pois?. helppoa, kevyttä, rasvatonta, puolivalmista, sokeritonta, tunteetonta, mutkatonta, valmiiksi pureskeltua, laktoositonta, gluteenitonta, sydämetöntä, suolatonta, hajutonta, mautonta sitäkö haluamme elämältä? ettei vaan sattuisi yhtään.
tätä tekiessä hyräilin tuota alkua,mutta sitten siihen tuli eri jatko kuin lauluun.Täytyy tämä suru säveltää vielä,ehkä se musiikki saa sen kuulostamaan kauniimmalta.No siinä meneekin yksi päivä kun tämän muokkaa ja säveltää pianolla.Olo on nyt vain juuri tälläinen.Sitä vaa käpertyy kokoon kun liikaa sattuu.Eikä kipujaan halua näyttää,varsinkaan jos ei täysin varma toisesta.
On murtunu ja aikaa sille.
Sieltä sisältä päin parantua.
Suru on henkilökohtainen,
yksin se tie kuljetaan.
Ystäväiseni, voimia nyt sulle,
rakkaus on lääke sydämelle.
Kevätsade ihanasti nyt soii ja
linnut ilakoi.Liisa
Taidan lähteä kävelemään kaato sateeseen jos sade toisi ne kyyneleet:(
Kiitos Liisa!