Ylä asteen seiskalla alkoi syrjintä. Ala asteella alkoi kiusaaminen, jota kesti amikseen saakka. Vitosest ysiin asti haukuttiin eräällä tietyllä pilkkanimella, sitten mua hieno varaisesti kiusattiin luottamus tehtävissä (joissa taisi olla mukana koko luokka), liikunnasta mut vaupautettiin, kun jouduin eräämn tietyn pikku kaupungin puistkko/metsiköissä kävelemään yksin eksyilemään, köksän tunneilla mua kiusattiin siitä, kun millä tavalla söin siitä tais alkaa lintsaus, kasil se helvetti alkoi kun vaihdoin koulua erityis puolelle, jossa oli eräs jätkä sillosella luokalla joka vähän välii potki mua ja yläasteen lopussa - kuristi. Amikseskin viel oli pari potkimistapausta ja edelleenkin taidetaan haukkua huoraksi ja lesboksi (olen työelämässä).
Kiusaaminen on sairasta,
jos se menee liian pitkälle.
3625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minua kiusattii ennen koulun alkua, sitten ala-asteella, ylästeella ja lukiossa. Nyt muut ikäiseni eivät pilkkaa, vain syrjivät, mutta peruskoululaisista pari kakaraa on haukkunut. Idiootteja ihmisiä.
Muakin on kiusattu. Se ärsyttämistä, haukkumista ja syrjintää. Tarhasta ysin alkuun asti olin kiusattu, mutta sitten se loppui. Itsetunto oli siinä vaiheessa aika paska... Vähitellen sain sen takasin ja muutuin niin paljon ulkonäöllisesti että henkisesti etten ole enää sama ihminen. Nykyään kehutaan jo kauniiksi ja jotkut muijat kattoo happamana, koska niitä ärsyttää mun ulkonäkökeskeisyys.
Ilkeähkö, varautunut, itserakas, kylmä ja turhamainen musta on tullut mutta mikään ei ole ilmaista. Tän hinnan jouduin maksamaan. Enivei. Mieluummin olen tällainen kuin sellainen heikko raukka, jota kaikki suunnilleen pystyy satuttamaan.
No jaa.. On mäkin tainnu muuttuu aika paljo jotkut jo sanoneet et itseluottamus vaa puuttuu. Itse tunto on melkein kui huipussaan eikä kukaan voi enää sanoa mua rumakskaan. Perusluonne säilynyt sellanen ylikiltti ihminen. Oon oppinut että näytän helposti muulta kui olen, ja että kun ihminen oppii mut tosi hyvin tuntemaan niin sillon alkaa oikea luonteenni tulla poikeesti esille. Annan liian helposti toisille toisenlaisen kuvan itsestäni. näytän paljon nuoremmalta kui oikeesti olen ja se onkin jo yksi todiste, siitä kui helposti näytän muulta. vaikka saisinkin kenet vaa nii kui saatetaan luulla nii en ihan ketä tahansa veis. ja on mulle sanottu että etten ikinä
löytäis ketää, joten nykyään vaa nautin siitä positiivisesti palautteesta!