Mutta eihän niitä voi poiskaan heittää, hyvässä tarkoituksessa lahjoitettuja, monesti vielä suurta pähkäilyä vaatineita.
Kun muutin pieneen eläkeläisasuntooni, niinpä eivät siellä hyllystöt enää riitänetkään.
Tehtiin hyllyt ylös katonrajaan, eteispuolelle. Eivätpähän ole silmissa kaikenaikaa.
Kerran vuodessa ehkä hiukan tomutetaan, näitä pentikkiä, virkkalaa, afrikan tuomisia ja muita.
On siinä perikunnalle selvitettävää
Muutamat rakkaat ovat näkösallä, esim. siskontytön itse tekemä hirveä nokkakannu, savesta poltettu ja seinällä veljenpojan eka grafiikkateos, kolmannelta luokalta.
Kun muutin pieneen eläkeläisasuntooni, niinpä eivät siellä hyllystöt enää riitänetkään.
Tehtiin hyllyt ylös katonrajaan, eteispuolelle. Eivätpähän ole silmissa kaikenaikaa.
Kerran vuodessa ehkä hiukan tomutetaan, näitä pentikkiä, virkkalaa, afrikan tuomisia ja muita.
On siinä perikunnalle selvitettävää
Muutamat rakkaat ovat näkösallä, esim. siskontytön itse tekemä hirveä nokkakannu, savesta poltettu ja seinällä veljenpojan eka grafiikkateos, kolmannelta luokalta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
eikös noita tarpeettomia esineitä ole kirpputorit pullollaan?
On minullakin niitä, mutta mihin hävittäisin? Roskiinkaan ei viitsisi panna, mutta ei niitä kukaan oikeasti tarvitsekaan. Luultavasti kaatopaikka on se lopullinen osoite, kun pakko tulee.
"tarpeettomalla" esineellä olla valtavasti tunnearvoa. Krääsää on minullakin, mutta jokaiseen esineeseen liittyy jokin muisto. En millään pysty hankkiutumaan niistä eroon.
Aivan vastakkainen mielipide tästä tavaran tyhjänpäiväisestä keräämisestä.Mihin tarvitsemme ylenmääräistä "arvokasta" pottia ja pyttiä.Siksikö,jos niissä lukee Pentik tai Wirkkala!
Itse elämässäni kymmenet kerrat paikasta toiseen muuttaneena olen tiputellut vähän kerrassaan ns.turhan tavaran pois.Tämän kodin olen perustanut yhden matkalaukun kanssa tänne tulleena.Nyt on kaksioni viihtyisä ja kodikas,kaikki tarpeellinen on,kirpputoreilta ja tavaranvaihtotoreilta onnistuneesti hankittu.
Ystäväni tulevat mielellään luokseni,tämä on koti,jossa eletään ilman "kristallikruunuja".Ei liikaa eikä liian vähän.
Tuntuu hululta ajtellakaan aikoja,jolloin muutettiin kahden armeija rekka-auton voimin,no perhe oli silloin...
Nyt on helppo lähteä,jos huvittaa tai on lähdettävä lopullisesti:tavarat taas kierrätykseen eikä lastenkaan tarvitse kinata "arvokkaasta" tavarasta.He tietävät,ettei maallinen mammona merkitse minulle mitään.
Väheksymättä toisten tapaa elää...oma tapani on tärkein,surutta luovun joka ainoasta "esineestä".
Pakko kirjoittaa tähän Kaarlo Sarkian runo:
Älä elämää pelkää.
Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje;
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.
Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen rauniolla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa,kahleeton tuulen tavoin;
On kuoleman portti aina avoin.
Älä koskaan sano:
"Tämä on iäti minun".
Elon maljasta juovu,
taas siitä,jos tarpeen,kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
jos mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin.
Kiitos siitä, olin sen jo ihan unohtanut, se on tosiaan minullekin sopiva.
Kuinka osuvasti runoilija sen sanookaan!
Ja vielä lempirunonikin mukana! Täytyypä kaivaa kirja hyllystä ja lukaista muutama muukin...
Kiitos vinkistä!
Tavaraa on minullakin, voi hyvä luoja sitä koriste-esineiden määrää! Nyt, kun vaihdan vähän huonekaluja, jouduin tyhjentämään pois lähtevät ja kauhistuin itsekin, että mihin saan kaiken mahtumaan.
Eivät ne ole "pentikkejä tai wirkkaloita", ovat miiten vaan vuosien varrella itse ostettuja tai lahjaksi saatuja enkä haluaisi luopua yhdestäkään.
Tuo hyllyjuttu kuulostaa tosi hyvältä idealta. Kunhan saan paikat muuten kuntoon, katson, olisiko minun tehtävä samalla tavalla.
Kiitos vinkistä, soilike.
Niin tämä muisto-,ja perintöesineiden säilyttämis juttu silmääni.
En tiedä minne veisin kenkälaatikollisen hopealusikoita ja aterin laatikon? On kippoa ja kappoa, maljakoita vieläkin vaikka olen pari kertaa jo saneerannut.Astiastoja on onneksi enää 2 jäljellä, niistäkin toiset liikaa.
Nyt oli kirjahyllyn tyhjentämisvimma.Antikvariaatit eivät mieluusti ota kirjoja, niinpä ainut keino on paperi-, ja pahvikeräyslaatikot. Siitä vaan kannet irti ja lehdykäiset pienemmissä nipuissa paperikeräyslaatikkoon.
Kapiolakanat 50v takaa olen laittanut "nälkämaiden" keräykseen, ja pöytäliinat mitähän niille tekisin?
Eivät tämän päivän nuoret viis veisaa hopeista, koska niitä ei voi konepestä! Hyvin haluavat virtaviivaisessa ympäristössä asua ja elää.
Tässähän aika kuuluu, mitä hävitän mitä yritän myydä, Spr:n kontti vai Halpahalli on esineiden kohtalo?
Vaan kun ei ole. On vain tätä markkinarihkamaa sun muuta krääsää jostain Tiimareista. Eikä mitään ulkomailta, vain jostain Takahikiältä - ai niin, on yksi poronsarvinappi Ylitorniolta. Metrikaupalla näillekin hylly-ja ikkunalautatilaa, perikunnan vaivoiksi näitäkin aarteitani.
Eipä huolta, jos haluat ylimääräisestä tavarasta eroon.
Myin taas paljon itse kirpputorilla. Se on hauskaa ja kun pitää halvat hinnat, niin ostajia tulee.
Loput esim kirjat Pelastusarmeijalle tai paikaliseen antikvariaattin ja vaatteet vaikka Uffin keltaiseen laatikkoon. Hopeat ja arvotavarat voi myydä antiikkiliikkeisiin.
Olen päättänyt siivota itse omat jälkeni, en jätä sitä lapsille. On myös helpompi hengittää, kun nurkat eivät ole täynnä pölypesiä.
huuto.nettiin?Siellä on tavaraa laidasta laitaan.
esineen hinta voi olla tärkein?