Asioita mietittyäni,jälleen

elää.Meitä on useita,jotka ovat/ovat olleet samassa tilanteessa,kuin sinä nyt,Ja silloin ei kyllä niin läheisten kuin naapurienkaan hyvää tarkoittavat sanat paljoa lämmitä. Itsesyytökset ovat niin päällekäyviä, että edessäsi varmaan tuntuu olevan umpikuja,pystysuora seinämä tai jopa lohduton syvä kuilu. Mutta älä siltikään luovuta, kun vain jotenkin jaksat taas päivän eteepäin,ja ajattelet vaikka kaikkea sitä,mitä mahdollisuuksia onkaan lapsillasi tulevaisuudessa edessä, ne niin nopeesti vuodet kuluu ja sitten saat nauttia osallistuvista ja elämäniloisista lapsistasi, ja tunnet jopa haikeutta,kun ne ovat elämänuskoa niin täynnä ja yleensä seuraavilla sukupolvilla on usein enemmän mahdollisuuksia valita omanlaisensa elämä. Muista,kun lapsesi ovat sinulle annettu, niin tee heidän eteen muutama vuosi ,niin se tulee takaisin moninverroin. Voimia ja muista hemmotella itseäsi joskus,että taas jaksat siinä arjessa :)

vähän ylireagoida asiaan.

Nouse itsesäälin kuopasta ja lähde eteenpäin! Vältä tekemästä samoja virheitä uudelleen - kyllä se siitä!

Aurinkoa elämääsi! :o)

apua hae. Nyt heti varaamaan aika neuvolaan jos kerran olo on noin epätoivoinen.
Oikeasti masentuneelle ihmiselle ei riitä ylipirteät neuvot "ottaa itseänsä vain niskasta kiinni" tai "lopettamaan nyt heti tuo itsesääli".
Voimia sinulle ja hae ihan oikeasti nyt ammattiapua!!

lopetat tuommoset puheet ja äkkiä! Nyt keräät itsesi ja soitat nyt saman tien neuvola tädille ja kerrot, että mikä mättää. Sieltä on mahdollisuus saada keskusteluapua ym.. Sun lapset tarvitsee sua aika kauan, karvoineen kaikkineen. Korvaan ei tietenkään saa huutaa, mutta ei siitä nyt ihan noin kovia, hei haloo, itsesyytöksiä kannata ottaa.

olet raskaana.Koska siinä tilassa tuonsuuntaiset ajatukset ovat jossain tapauksissa jopa normaaleja.
Nyt kuitenkin tarvitset ihan ammattiapua ja lääkkeitäkin kenties,mikä sekin on normaalia.
Yritä unohtaa tuo episodi lapsesi kanssa niin vaikeaa kuin se onkin,olet jo rangaistuksesi kärsinyt.Jos tuo oli ainoa asia mitä lapsellesi olet tehnyt niin asiat ovat jokseenkin hyvin vielä.
Onko mahdollista että saisit lapsille vaikka osa-aikaisen hoitopaikan?(Tai en nyt kyllä muista olitko jo maininnut että olisivat jo hoidossa.)
Sinä ja vain sinä olet lapsillesi maailman paras äiti jos ja kun ei tilanteessane ole muuta kuin tuo mainitsemasi huutaminen,ja kaikki äidit huutaa,luulen,joskaan ei ihan korvaan suoraan,niin tunnustan minäkin lapsen naaman edessä melko lujalla äänellä karjuneeni.
Älä missään tapauksessaa enää mieti lastesi jättämistä millään tavalla,itse olen seurannut meelko lähellä kun lapsuuajan parhaan ystävättäreni lapset jäivät orvoiksi,lasten isästä en tiedä miten hän kuoli,mutta äiti oman käden kautta.Se on lapsille niin raskas taakka,että en kellekkään lapselle soisi sitä kannettavaksi..ethän halua lastesi kantavan koko ikäänsä mietteitä että heissä on/oli jotain vikaa tms.
Itseäsi voit vihata,niin meistä kaikki tekee joskus,mutta nyt haet oikeaa apua ja voit uskoa että valoa löytyy...

Kaipaat selvästi päälääkäriä.
Tai voit toki antaa lapset isilleen ja poistua niiden elämästä takavasemmalle kerran olet niin huono äiti.
Byhyy.

Hae apua, kerro tilanteesta neuvolassa. Nyt sinulle on tulossa jo kolmas lapsi, ehkä kannattaa jättää lapsiluku sitten tähän, koska et yksinkertaisesti taida jaksaa enempää lapsia kasvattaa. Ajattele omaa jaksamistasi.

Sinulla on aina mahdollisuus saada lapset päivähoitoon vaikka osittaiseen, jos tuntuu etten jaksa hoitaa heitä kotona tällä hetkellä. Ja kyllä se niin on, että sinun pitää itse auttaa itseäsi, mutta neuvola, mielenterveystoimisto ym. voi olla tukenasi auttamassa sinua. Hae siis apua, sitä varten täällä nämä palvelut ovat. Mieleterveystoimiston palvelut ovat maksuttomia.

ihan tosissas? sehän on ihan luonnollista ja normaalia menettää hermot joskus, yksi huutaminen ei nyt luulis lapsen elämää pilaavan. mieti nyt, olisitko sä edes ihminen jos et koskaan hermostuisi. sä olet taatusti hyvä äiti, vaikka joskus lapsilles huudatkin. no, se oli vaan mun mielipide.