Joistain viesteistä saa kuvan että yksinhuoltaja äidit juoksentelevat kapakassa miesjahdissa joka viikonloppu ja kuljettavat sieltä kaiken maailman könsikkäitä kotiinsa lasten nähtäväksi,
Ja vielä joka viikonloppu eri miehen.
Tunnenpa monta yh.äitiä joilla ei ole minkään laista omaa elämää lasten rinnalla. Ei miesystävää jonka syliin käpertyä ei edes harrastuksia. Muutaman yh isän tunnen myös eikä hekään juoksentele joka hameenhelman perässä.
Omalla kohdallani on asia hyvin että kohdalleni johdattui tasastaan 2v sitten mies joka uskalsi tutustua perhe-elämäämme tarkemmin pelästymättä.(seurustelumme alkoi puolenvuoden päästä siitä)
Ei lähtenyt häntä koipien välissä karkuun edes nähtyään ahdh poikani ensimäisen
"hepulikohtauksen" ei myöskään kun minä väsyin ja raivosin hänelle turhasta.
Hän jäi rinnalleni ja on ollut siinä pian puolitoista vuotta.
Eron jälkeen ajattelin pitkään minäkin ettei ole sellaista miestä joka huolisi kolmen tenavan valmiin perheen. Kuvittelin eläväni yksinäiseksi mutta onneksi olin väärässä.
Minä olen onnellinen nainen, huolimatta sitiä että taistelen taloudellisten ongelmien kanssa joka ikinen päivä.
Minulla on ihminen joka rakastaa minua sellaisena kuin olen.Ja tulee toimeen lasteni kanssa mitä parhaiten
Se muutammeko miesystäväni kanssa koskaan saman katon alle on tosi pitkällinen prosessi ja jää nähtäväksi. Mutta nyt eletään päivä kerrallaan ja katsellaan mitä elämä tuo eteen.
Kaikille kivoille kirjoittelijoille aurinkoista kevättä ja kesä odotusta.
Ja vielä joka viikonloppu eri miehen.
Tunnenpa monta yh.äitiä joilla ei ole minkään laista omaa elämää lasten rinnalla. Ei miesystävää jonka syliin käpertyä ei edes harrastuksia. Muutaman yh isän tunnen myös eikä hekään juoksentele joka hameenhelman perässä.
Omalla kohdallani on asia hyvin että kohdalleni johdattui tasastaan 2v sitten mies joka uskalsi tutustua perhe-elämäämme tarkemmin pelästymättä.(seurustelumme alkoi puolenvuoden päästä siitä)
Ei lähtenyt häntä koipien välissä karkuun edes nähtyään ahdh poikani ensimäisen
"hepulikohtauksen" ei myöskään kun minä väsyin ja raivosin hänelle turhasta.
Hän jäi rinnalleni ja on ollut siinä pian puolitoista vuotta.
Eron jälkeen ajattelin pitkään minäkin ettei ole sellaista miestä joka huolisi kolmen tenavan valmiin perheen. Kuvittelin eläväni yksinäiseksi mutta onneksi olin väärässä.
Minä olen onnellinen nainen, huolimatta sitiä että taistelen taloudellisten ongelmien kanssa joka ikinen päivä.
Minulla on ihminen joka rakastaa minua sellaisena kuin olen.Ja tulee toimeen lasteni kanssa mitä parhaiten
Se muutammeko miesystäväni kanssa koskaan saman katon alle on tosi pitkällinen prosessi ja jää nähtäväksi. Mutta nyt eletään päivä kerrallaan ja katsellaan mitä elämä tuo eteen.
Kaikille kivoille kirjoittelijoille aurinkoista kevättä ja kesä odotusta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sen sijaan tunnen monta yh:ta, jotka ajattelevat: kun yhdestä pääsin, en toista ota riesakseni.
puutteessa tekee mitä vaan, ottaa vaikka vieraat mukulat riesakseen että saa naida.
Voi Keke, nyt pistit liian pahan. Kyllähän kultakimpaleitakin voi löytyä. Itsellä ei kylläkään onnistunut. Juuri lapset estävät sen Sinun naimisen. Voit olla harvoin kahdestaan kultasi kanssa. Pakko miehellä olla tunteet mukana, jos ajattelee seurustelua yh:n kanssa. Arki on liian todellista. Ei muuta kuin hyvää kevättä yyhoot !
Eiköhän sekin väite kerro enemmän miehistä jotka eivät halua sitoutua . Ja siitä että kun yhdestä huonosta suhteesta on päässyt eroon on sitten kriittisempi sen seuraavan kanssa.
Kaikenlaisia yleistyksiä täälläkin liikkuu ja ei niistä kannata provosoitua, yh:t on samanlaisia erilaisia yksilöitä kuin muutkin ihmiset ;-)
Tsemppiä naarasleijonat ja veljet, kesä tulee ja aurinko tulee paistamaan....