Eli mikähän mahdetaan laskea alkoholismin "rajaksi", eli kuinka usein ihminen juo kun voi jo kutsua alkoholistiksi? Itse olen teini vielä (19v.), ja joka viikonloppu perjantaina sekä lauantaina tulee juotua sikspäkki ja pari siideriä kumpanakin päivänä (humallun jo näistä mutta toisaalta olen pienikokoinen :S ) kaveriporukan kanssa, se on niin tavaksi tullut että ainakin perjantantaina on kiva päästä vähän viihteelle ja pois arjen stressistä, muuten on tylsää.
Vanhemmat sanovat että "tuo on jo liikaa!" , siksi mietiskelen että onko siinä muka tosiaan perää? Vanhempani ovat tosi tiukkoja aina olleet kaikessa alkoholiin ja tupakkaan liittyvässä, että siksi en tiedä pitäisikö ottaa heidät ihan tosissaan vai vain ylihuolehtivaisina vanhempina.
En pidä alkoholin mausta, mielestäni se on tosi pahaa enkä tällaisen parin vuoden viikonloppujuonnin jälkeenkään voi mitenkään sanoa että se olisi hyvää. Viinat sun muut vahvat ei mene alas joten siksi en niitä edes juo. Tarkottaako se ettei pidä alkoholin mausta, ettei ole alkoholisti? Tällainenkin tuli mieleen..
Voin aivan hyvin olla toki juomatta viikonlopun, ei todellakaan iske mikään himo siihen itse juomiseen, en tosiaankaan kuvailisi sitä niin, vaan tosiaan ainut syy miksi tykkään juoda viikonloppuisin, on se että se on niin tavaksi tullut että tuntuu ihan tylsältä olla juomatta, humalan tunne on niin rentouttavaa kaveriporukan seurassa. Yksin en koskaan juo, en tajua kertakaikkiaan mitä järkeä siinä on, kun mielestäni juomisen hauskuus on juuri siinä että sitä on kiva tehdä tuttavien seurassa. Eli jos sattuu niin ettei kaverit pääse näkemään viikonloppuna, en juo. Mutta yleensä aina pääsevät, ainakin osa heistä tietysti.
Saatan kuulostaa varmaan jopa(?) naurettavalta tällä palstalla jossa on oikeasti varmuudella alkoholisoituneita ihmisiä(tai heidän läheisiään) jotka juovat ihan päivittäin, mutta ajattelin että täältä voisi löytyä vastaus..
Vanhemmat sanovat että "tuo on jo liikaa!" , siksi mietiskelen että onko siinä muka tosiaan perää? Vanhempani ovat tosi tiukkoja aina olleet kaikessa alkoholiin ja tupakkaan liittyvässä, että siksi en tiedä pitäisikö ottaa heidät ihan tosissaan vai vain ylihuolehtivaisina vanhempina.
En pidä alkoholin mausta, mielestäni se on tosi pahaa enkä tällaisen parin vuoden viikonloppujuonnin jälkeenkään voi mitenkään sanoa että se olisi hyvää. Viinat sun muut vahvat ei mene alas joten siksi en niitä edes juo. Tarkottaako se ettei pidä alkoholin mausta, ettei ole alkoholisti? Tällainenkin tuli mieleen..
Voin aivan hyvin olla toki juomatta viikonlopun, ei todellakaan iske mikään himo siihen itse juomiseen, en tosiaankaan kuvailisi sitä niin, vaan tosiaan ainut syy miksi tykkään juoda viikonloppuisin, on se että se on niin tavaksi tullut että tuntuu ihan tylsältä olla juomatta, humalan tunne on niin rentouttavaa kaveriporukan seurassa. Yksin en koskaan juo, en tajua kertakaikkiaan mitä järkeä siinä on, kun mielestäni juomisen hauskuus on juuri siinä että sitä on kiva tehdä tuttavien seurassa. Eli jos sattuu niin ettei kaverit pääse näkemään viikonloppuna, en juo. Mutta yleensä aina pääsevät, ainakin osa heistä tietysti.
Saatan kuulostaa varmaan jopa(?) naurettavalta tällä palstalla jossa on oikeasti varmuudella alkoholisoituneita ihmisiä(tai heidän läheisiään) jotka juovat ihan päivittäin, mutta ajattelin että täältä voisi löytyä vastaus..
Vastaukset 10
Vanhimmat
unohtui sanoa että en myöskään voisi kuvitella juovani useampaa päivää putkeen, kaksi päivää menee juuri ja juuri, mutta sitten kolmea päivää putkeen en koskaan juo, ei sitä yhden ryyppyviikonlopun jälkeen halua nähdäkään alkoholia..
Ei tuota voi sanoa alkoholismiksi vielä. Epäilemättä liikutaan suurkäytön ja kohtuukäytön rajoilla kohdallasi.
Alkoholisti ei pysty pitämään käyttöä kurissa niin että työviikko olisi kokonaan selvin päin.
Et kuitenkaa juo väkeviä...olutta ja siideriä vaan.
kyllä olla juomatta pitkiäkin aikoja. Sitten kun repeää, juomista voi kestää pitkään.
Riippuvuuden kehittyminen on yksilökohtaista. Joillakin se alkaa sanelijaksi muutamassa vuodessa, ja toisilla aikaa kuluu monta vuotta.
Alkoholiriippuvuuden kahittymiselle lähtökohtana tulee olla alkoholin runsas säännöllinen käyttö, joten treeni on sinulla hyvällä alulla, vaikka kaksi sixpackia ei iso määrä olekaan.
Joka viikonloppu kahtena päivänä kännissä on liikaa.
Kaava menee niin, että jatkaessasi samaan tahtiin jo muutaman vuoden päästä saat huomata, että muutkin juomat laskeutuvat, ja määrät pikkuhiljaa kasvavat.
Pidä pidempiä taukoja, ja muista aina, että riippuvuus kehittyy hitaasti ja salakavalasti.
Kun viikoloppuisin alkaa tulemaan oikea hinku ja polte päästä kavereiden luon (=päästä juomaan), olet jo vaikeuksissa.
edellä kertoikin jo oleellisen.
Vanhempasi eivät varmaan ole ylihuolehtivaisia. Välittävät vain lapsensa terveydestä.
Kyllä sinun ikäisesi pienikokoisen naisen kuuluukin humaltua jo tuosta määrästä. Tietysti vaikuttaa aika paljon se, kuinka nopeasti kyseisen määrän juot. Jos poltat, lopeta se kokonaan. Syövän saa täällä ydinvoimaloiden vieressä muutenkin.
Koeta tosiaan välillä pitää taukoja. Alkoholi on tosi pirullinen aine. Varmasti suurin osa tämän palstan vakkareista laillani vahvistaa.
Olen itse 50 -vuotta vanha ukko. Voisin olla isäsi. Aloitin juomisen jo alle 15 -vuotta vanhana ja aina se on ollut humalahakuista.
Pystyn kuitenkin pitämään halutessani pitkiäkin taukoja juomisessa, mutta en voi kuvitella, että kokonaan olisin loppuelämäni juomatta. Pisin tauko on varmaan parin vuoden takaa: 10 kuukautta!
Jonkin sortin alkoholisti kai olen minäkin, kun tälle palstalle päivittäin kurkistan ja joskus kirjoitankin.
Nyt olen pitämässä tipatonta toukokuuta, kun kesäkuussa on lomamatka ja silloin saa oikein luvan kanssa juoda. Merkkipäiviä ja muuta kivaa.
Kohtuudessa aion kuitenkin pysyä silloinkin.
Ole tosiaan varovainen alkoholin kanssa. Julkisuudessa on esimerkkejä, jotka eivät varmaan ikäisinäsi ajatelleet viinan vievän. Maailman paras mäkihyppääjä ja hiihtäjä täältä Suomesta esimerkiksi. Monia muitakin löytyy.
Oikein hyvää ja lämmintä kesää sinulle :)
Eikai tänne kirjoittaminen ja näiden lukeminen tee alkoholistiksi ketään!? En juo mutta välillä joudun haisteleen kaljan ja viinan hajua tosin silloinkin pidättelen sisään hengityksiä mahd. mukaan..
viellä,mutta suosittelen sinua jatkamaan noita pohdintoja.Nuoruuteen toisaalta kuuluu vähän reippaampikin alkoholin käyttö,mutta valitettavasti se kaikilla jää siihen vaan kierrokset kasvavat ja viikonloput pitenevät.Se että ympäristö on nykyään aika alkoholimyönteistä tekee käytöstä entistä "mukavampaa".Mielestäni sinun kannattaisi hankkia muuta aktiviteettiä viikonlopuksi ja keksiä muu keino laukaista stressiä.Itse ryypiskelin aika raskaasti ennen,nyt kun oma käyttö rajoittuu joskus saunakaljaan ja viikonloppuisin pariin viinilasiin.Niin en hirveän suurella kaiholla muistele noita nuoruuden ajan ryypiskelyjä.
ihmisillä usein alkoholi kuuluu sosiaalisten suhteiden hoitoon ja sitä hoitoahan kyllä riittää vaikka joka päivälle jos halua on. siis myös alkoholi siinä mukana.
onnistuisiko sellaisen kaveripiirin löytäminen, jossa ei alkoholia juurikaan käytetä ? joku peliporukka ?
alkoholi on siitä veikeä huume, että sitä voi yleensä hallita jonkin aikaa mutta sitten ei.
vaikka nuorena etukäteen asia voi tuntua siltä, että "jos sitten alan juomaan alkoholistisesti niin lopetan kokonaan".
tuo lainaus on erään nuoren optimistisen kaljaveikon miete. kyllä tuolla asenteella juominen jatkuu mutta kun se ei lopukaan silloin kun etukäteen mietiskeli vaan pahenee vaan. koukussa on pysyy.
no mitä vois neuvoa ? juo niin vähän kuin suinkin voit. välttele ryyppääviä kaveriporukoita ja seurustele raittiimpien kanssa vaikka samalla harrastaen jotain järkevää.
toivottavasti tästä on sulle jotain apua.
Itse juopon kans elävänä,ehdottaisin sellaista ajatusleikkiä,että voiko tunteisiin tässä asiassa luottaa?
Jos tuntuu että täytyy juoda että ilo on iloa niin onko se enää iloa vai kemiaa?
Ja toinen juttu mitä voisit piruuttas kokeilla on että menes kerran niihin rientoihin selvinpäin ja näe miten fiksua,kultivoitunutta,järkevää ja asiallista se porukka on parin-kolmen promillen kännissä...Olet itse justiin yhtä mahtava pakkaus!
Ihmettelyä on sinulla piisannut, kun juoppo kumppani latelee mielestään syviä elämän viisauksia, ja toisen korvissa jutut ovat aivan höperöitä.
Sinä varmaankaan et sitä tivolia haluaisikaan, mutta juopolle itselleen on varsin terapeuttista olla selvänä toisten juopuneiden seurassa, niin alkaa pohtimaan, että olenko minäkin tuollainen mölyapina ja ikäänkuin aivot puuttuisivat, mutta puhetta riittää ja riittää..