Yllättäen raskaaksi tullut kävi henkisen ja tiedollisen kamppailun. Häenelle kerrottiin, että kohdussa on solukasa. Kuinka hän harkitsi. Mitä päätöksestä seurasi?
Saanen kommentoida
Kirjoittanut: se jota tässä on lainattu 14.5.2007 klo 15.02
"Saanen huomauttaa, että aluksi PÄÄDYIN aborttiin. Se tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta siinä tilanteessa. Etenkin kun mulle toisteltiin, että vatsassani on vain solukasa, möykky, joka ei tunne tai tiedä mitään. Luulen, että jos olisin huomannut raskauteni varhaisemmassa vaiheessa, olisin hyvin saattanut tehdä abortin. Minuun tekivät vaikutuksen ne kuvat, joita näin alkiosta/sikiöstä: 6-viikkoinen näyttää eriltä kuin 12-viikkoinen. En pystynyt aborttiin sittenkään, koska tunsin oikeasti miettiväni IHMISEN tappamista. En minkään solukasan poistamista!
Miksi pidin lapsen? Jotenkin tajusin, että maito oli jo maassa, myöhäistä itkeä. Olisi pitänyt herätä aikaisemmin. Näin ajattelin. En ajatellut sen suuremmin lapsen parasta enkä omaa parasta. Suurin motiivi abortin perumiseen oli se, etten vain saattanut ajatella (melkein) vauvan tappamista, vaikka saattaakin kuulostaa hullulta syyltä... En vain pystynyt vetoamaan sosiaalisiin syihin tai hankalaan elämäntilanteeseen ja niillä perustelemaan aborttia, koska ajatus ihmisenmuotoisen olennon poistamisesta vatsastani ei vain kerta kaikkiaan houkutellut. Päätin siis olla abortoimatta ja katsoa mitä tuleman pitää. Luotin siihen, että kyllä tässä jotenkin pärjätään. Ja mitä muutakaan voin - ei ollut muita vaihtoehtoja.
Adoptioon antaminen kävi mielessä jossain vaiheessa, mutta vain hetken aikaa. Ei minusta ollut asiaa edes harkitsemaan. Ja tytön synnyttyä oli raskasta, mutta ei niin raskasta ja vaikeaa kuin olin kuvitellut. Lapsi palkitsi pelkällä olemassaolollaan, on ihanaa rakastaa jotakuta täydestä sydämestä, ehdoitta, ja aivan yhtä ihanaa on ottaa vastaan lapsen rakkautta. Se rakkaus tulee luonnostaan, ihmeellistä.
En ole kertaakaan katunut päätöstäni jättää abortti tekemättä. Toisaalta, olen sellainen, että pyrin sopeutumaan ja näkemään positiivisen puolen. Luotan, että aina sitä jotenkin selviää.
Kuitenkaan en voi sanoa, ettenkö olisi aborttia tehnyt, jos olisin raskauden aikaisemmin huomannut. Kuten jo sanoin, se tuntui helpoimmalta ratkaisulta, paljon helpommalta kuin se, että joutuisin turvautumaan vanhempieni apuun. Abortti oli siis eka ratkaisuni, enkä ihmettele, että moni sen valitsee. Alkuperäisen viestini kirjoitin aborttia harkitsevalle, joka oli yllättynyt siitä, että abortoitavalla alkiolla on esimerkiksi sydän. Eli oli huomannut hänkin, ettei kyse olekaan "solukasasta". "
Saanen kommentoida
Kirjoittanut: se jota tässä on lainattu 14.5.2007 klo 15.02
"Saanen huomauttaa, että aluksi PÄÄDYIN aborttiin. Se tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta siinä tilanteessa. Etenkin kun mulle toisteltiin, että vatsassani on vain solukasa, möykky, joka ei tunne tai tiedä mitään. Luulen, että jos olisin huomannut raskauteni varhaisemmassa vaiheessa, olisin hyvin saattanut tehdä abortin. Minuun tekivät vaikutuksen ne kuvat, joita näin alkiosta/sikiöstä: 6-viikkoinen näyttää eriltä kuin 12-viikkoinen. En pystynyt aborttiin sittenkään, koska tunsin oikeasti miettiväni IHMISEN tappamista. En minkään solukasan poistamista!
Miksi pidin lapsen? Jotenkin tajusin, että maito oli jo maassa, myöhäistä itkeä. Olisi pitänyt herätä aikaisemmin. Näin ajattelin. En ajatellut sen suuremmin lapsen parasta enkä omaa parasta. Suurin motiivi abortin perumiseen oli se, etten vain saattanut ajatella (melkein) vauvan tappamista, vaikka saattaakin kuulostaa hullulta syyltä... En vain pystynyt vetoamaan sosiaalisiin syihin tai hankalaan elämäntilanteeseen ja niillä perustelemaan aborttia, koska ajatus ihmisenmuotoisen olennon poistamisesta vatsastani ei vain kerta kaikkiaan houkutellut. Päätin siis olla abortoimatta ja katsoa mitä tuleman pitää. Luotin siihen, että kyllä tässä jotenkin pärjätään. Ja mitä muutakaan voin - ei ollut muita vaihtoehtoja.
Adoptioon antaminen kävi mielessä jossain vaiheessa, mutta vain hetken aikaa. Ei minusta ollut asiaa edes harkitsemaan. Ja tytön synnyttyä oli raskasta, mutta ei niin raskasta ja vaikeaa kuin olin kuvitellut. Lapsi palkitsi pelkällä olemassaolollaan, on ihanaa rakastaa jotakuta täydestä sydämestä, ehdoitta, ja aivan yhtä ihanaa on ottaa vastaan lapsen rakkautta. Se rakkaus tulee luonnostaan, ihmeellistä.
En ole kertaakaan katunut päätöstäni jättää abortti tekemättä. Toisaalta, olen sellainen, että pyrin sopeutumaan ja näkemään positiivisen puolen. Luotan, että aina sitä jotenkin selviää.
Kuitenkaan en voi sanoa, ettenkö olisi aborttia tehnyt, jos olisin raskauden aikaisemmin huomannut. Kuten jo sanoin, se tuntui helpoimmalta ratkaisulta, paljon helpommalta kuin se, että joutuisin turvautumaan vanhempieni apuun. Abortti oli siis eka ratkaisuni, enkä ihmettele, että moni sen valitsee. Alkuperäisen viestini kirjoitin aborttia harkitsevalle, joka oli yllättynyt siitä, että abortoitavalla alkiolla on esimerkiksi sydän. Eli oli huomannut hänkin, ettei kyse olekaan "solukasasta". "
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Alkuperäisen viestini kirjoitin aborttia harkitsevalle, joka oli yllättynyt siitä, että abortoitavalla alkiolla on esimerkiksi sydän."
Eätyy sanoa että jos joku on nukkunut biologiantunneilla niin tehokkaasti ettei tiedä sikiöllä olevan kehittymätön dydän joka alkaa toimintansa kuudennella raskausviikolla... täytyy todella ihmetellä. Jos tällainen tieto saa mielen muuttumaan abortin suhteen, on tiedon saaminen ehdottomasti hyvä asia. Useimmat abortin tekevätkin tosin tietävät että se solukasa on jotain jolle kehittyy ajan kanssa kaikki elimet toimivaan muotoon ja ajan kanssa siitä tulee ihminen.
Olen yllättynyt siitä että joku ei tuota tiedä. Noh, oppia ikä kaikki...
***
Katsohan, äidillä oli niin kehittynyt sydän, että hän ymmärsi lapsensa sydämen olemuksen.
Joukossamme on myös niitä, jotka ovat vielä vanhoilla päivillään oivalluksensa osalta valitettavasti -vain- solukasojen asteella.
Voi hellanduudelis. Ideaalimaailma sinulla on pääsi sisällä kunnossa, todelliset ihmiset ovat hieman tuota monimutkaisempia :D aborttiin voi varsin hyvin kyetä vaikka tuon sydämenalun olemassaolon tietääkin. Vaikka pitäisi sitä alkiota, kyllä, ihan yksilönä josta rauhaan jätettynä ajan kanssa todennäköisesti tulee ihka uusi ihminen. Sano rauhassa sydämettömiksi :D minäkin, koska näen alkion vain solukasana jolle sen vanhemmat antavat merkityksen ja arvon tai ovat antamatta, olen kai sydämetön sinun mittapuullasi. Lapseni ja perheeni saattaisivat olla eri mieltä, kun moittivat liian empaattiseksi niin että oma itse välillä unohtuu kokonaan mutta noh, et sinä tässä samassa todellisuudessa tunnu elävän juuri muutenkaan :D
***
"...näen alkion vain solukasana jolle sen vanhemmat antavat merkityksen ja arvon tai ovat antamatta..."
Olet tyypillinen autoritaarinen persoona. Sellainen kumartaa vallan edessä ja sortaa heikompiaan. Lapsella ei sinulle ole _mitään_ itseisarvoa eikä ihmisarvoa. Vain vanhemmat sen armossaan suovat tai jättävät antamatta. Puistattavaa barbaarisuutta.
On kirjoituksillasi hyötynsäkin. Avaat netin lukijoille ihmisen sielun pimeimmät syöverit, joista väkivalta mahdollisuuden saatutaan nousee. Ikävä sanoa, että laillaisi ajattelivat (ja olivat muuta ajattelematta) stalinin ja hitlerin yms. pyövelit 1900-luvulla. Moni heistäkin meni "työpäivän" jälkeen kotiinsa ja oli kunnollinen perheenhuoltaja.
Jakamasi nihilistinen abortti-vertaistuki on myrkkyä sivistykselle ja inhimillisyydelle.
aina lukea näitä samoja...
ja JOS edellinen on autoritaarinen persoona,niin kertoisitko mikäs se sellainen persoona on,joka ei hyväksy muiden mielipiteitä ja näkemyksiä ja jonka mielestä kaikkien pitäisi nähdä maailma niin kuin hän?
narsisti sopiva? :D
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsisti
"Narsistinen persoonallisuushäiriö: Kyseessä on yksilön sopeutumista haittaava, jäykkä ja pysyvä patologinen narsismin muoto, joka voi aiheuttaa huomattavaa kärsimystä ja toimintavaikeuksia. Siitä kärsivällä on suuruusharhainen kuvitelma omasta ainutlaatuisuudestaan ja kyvyistään. He kuitenkin vaativat paljon huomiota ja ihailua. Heidän ihmissuhteensa kärsivät empatian puutteesta, kateudesta ja ylimielisyydestä."
Ei sinun mielesi toiminnan edessä voi kuin hiljentyä.
"Olet tyypillinen autoritaarinen persoona. Sellainen kumartaa vallan edessä ja sortaa heikompiaan. Lapsella ei sinulle ole _mitään_ itseisarvoa eikä ihmisarvoa. "
Hiukan täytyy poksautella, auktoriteetit eivät ole minulle itsestäänselviä ja miksi kumartaa? Eikö se ole tämä "jumala määrää" -posse jolle ne isähahmot ovat rakkaita :D en minä. En teidä kuinka empaattisuus ja hyväntekeväisyyteen osallistuminen myöskään tekevät minusta heikompien sortajan, tai ylipäätään mikään elämässäni. On se silti hienoa että sinä näet minun syvimmän olemukseni jonka olen onnistunut peittämään itseltäni ja kaikilta läheisiltäni, eikö?
Käsitit hiukan väärin, lapsella on minulle suur arvo, alkiolla ei ole. Lapsi se on sitten kun vanhempansa ovat päättäneet sen toivottuna ja rakastettuna maailmaan saattaa. Siinä kohtaa siitä tulee lapsi.
***
"...Käsitit hiukan väärin, lapsella on minulle suur arvo, alkiolla ei ole. Lapsi se on sitten kun vanhempansa ovat päättäneet sen toivottuna ja rakastettuna maailmaan saattaa. Siinä kohtaa siitä tulee lapsi..."
Tarinasi ovat traagisia. Et oivalla mitä sinulle sanotaan, et näköjään liioin sitä, mitä kirjoitat. Toistat lisäksi juttuasi, vaikka se ei ole miksikään muuttunut. Valitettavasti muiden päivystävien abortti-asiamiesten tarinat ovat samaa luokkaa. (Eihän niitä tietysti muuten olisi kirjoitettukaan.)