Toivottu lapsemme syntyi marraskuussa ja isä oli mukana synnytyksessä ja hyvin ylpeä isä olikin! Okei,viina on aina miehelle maistunu ja usein jääny ryyppyputket päälle, mutta lupasi että kun lapsi syntyy niin viina jää, eipä jäänyt. 2 viikko lapsen syntymän jälkeen kaikki oli hyvin ja mies hoiti vauvaa. Sitten alkoi juominen ja kertaakaan juominen ei ole jäänyt yhteen päivään vaan 3 päivää vähintään juo kunnes pari kuukautta sitten alkoi piikittämään amfetamiinia, oli 5 päivää reissussa kavereillaan ja tuona aikana piikitteli. Sai lähetteen sairaalaan jossa olikin kaksi viikkoa ja lopetti hoidon kesken koska pääsi vieroitusoireistaan ja koki olevansa terve...seuraavana päivänä jo ryyppäsi, sitten oli kolme viikkoa selvä ja nyt viikonloppuna 2 päivää joi ja kolmeen kokonaiseen päivään ei ole katsettaan kääntänytkään meidän vauvaan päin! Niin ja siellä sairaalajaksolla iski sitte masennus ja joka viikko käy lääkäris hakee uudet pillerit kun mitkään ei tehoa! psyykelääke menee mutta lisäksi tarvitsee sen masennuslääkkeen eikä mistään ole mitään apua. Raskasta on tämmönen
lapseni isä masentui
onko kokemuksia?
51137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En voi sanoa että kokemusta on..jotenkin tuntuu että tulevaisuutesi on jatkuvaa huolehtimista miehestäsi. Toivottavasti juominen tai amfetamiinin käyttö näkyy vain poissaoloina kotokuvioista eikä sekään tietty herkkua ole...Surettaa vauvanne puolesta. Joskus kierteen katkaisemiseen tarvitaan rankkojakin keinoja joista ero sellainen. Oletko miettinyt ollenkaan? Ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen mieheni rupesi ottamaan drinksuja töitten jälkeen ja sammahti sitten sohvalle nukkumaan. Saman tien otin nimettömänä yhteyttä A-klinikan nettipalvelun kautta ja sain hyvää tukea. Miehelläni kun ei ole riippuvuutta oli helppo ko. tapa katkaista heti alkuunsa. Sulla on nyt rankempi tie, mutta kannattaa ottaa tuohon A-klinikkaan yhteyttä koska tarvitset itsellesi apuja myös.
tuosta A-klinikasta, otan yhteyttä! Kun oon tässä ihmetellu ku miehenikin käy joka viikko psykiatrisella sairaanhoitajalla keskustelemassa kaikenlaisista asioista ja minäki sen kanssa oon kerran jutellu puhelimessa ja tietää tasan tarkkaan mitä mä nyt koen nii apua ei tarjota! Joten kiitos kun mainitsit tuon :)
äkkiä! Vanha fraasi, mutta ah, niin tosi!
masentui keskivaikeeseen depressioon niin siitä alkoi kamala vaihe meidän elämässä.. kolme vuotta viinaa, pillereitä, amfetamiinia..sekoilua,kaikkea mahdollista. Sitten lopulta muutin pois.. puoli vuota oltiin erossa ja kun mies huomasi mulla olevan omaakin elämää ilman sitä niin tuli takaisin, lupasi muuttua ja muuttuikin. Mutta en ottanut mitenkään avosylin vastaan..otin asumaan luokseni ja sanoin että turha kuvitella mitään..tahdon edetä nyt täysin omalla tavallani eteenpäin ja katson rauhassa onko oikeasti muuttumassa ja hakeeko itsenäisesti apua jne.. osasi hakea.. nyt vihdoin kaikenlainen lääkitys jäänyt.. eli masennuskin ohi pitkällisen hoidon jälkeen..ja käytti siis loppuajan lääkkeitä määrätyn määrän, ei siis överisti niinkuin ennen ja parantuminen alkoi..hitaasti mutta varmasti. Meillä siis näin ja nyt ihana pikku vauva ja mies sama vanha mihin alussakin rakastuin..ei enää se sisäänpäinkääntynyt, masentunut, välinpitämätön sekoilija. Meille kävi siis lopussa hyvin, en sano että kaikilla menisi niin mutta jos hänellä oikeasti diagnosoitu masennus niin niihin saappaisiin sun on vaikea edes kuvitella itsesi.. siis tarkoitan että masentuneen ihmisen mieltä ei voi ymmärtää.Ja miksi ihminen tekee niinkuin tekee on siis sairauden syytä.. siitä paraanee jos niin lopulta itse tahtoo. Valitettavasti yli 50%parisuhteista kuolee kun toinen sairastuu pahaan masennukseen, eikä toinen jaksa eikä kestä sitä..en sano että sun nyt täytyy vaan kestää etenkin kun on toi lapsi mutta halusin vaan sanoa että joskus noi asiat kääntyy hyväänkin suuntaan, siihen voi mennä vaan hyvin paljon aikaa.
Meillä ei ollut lasta tuolloin.. joten en tiedä..en ehkä olisi niin pitkään sitä sekoilua katsonut lapsen kanssa..se kuitenkin tulee kaiken edelle, ja pienokaisen turvallisuuden tunne pitäisi kuitenkin pysyä.eikä koti saisi olla paikka jossa äidillä paha olla kun lapsi kuitenkin sen aistii :(
Olen niin pahoillani puolestasi.. toivottavasti tiedät mitä tehdä..mutta meistä kukaan ei voi siihen sanoa oikeaa vastausta..mieti itse tarkkaan minkälaisen tulevaisuuden tahdot itsellesi ja lapsellesi.. ja muista, vaikka lähtisitte lapsen kanssa.voi iskä vielä muuttua ja tulla myöhemmin lapsen elämään..jos sinä niin tahdot, ja lapsi.
mutta siinä vaiheessa ku mies pääsi hoitoon, alkoi pillerit koukuttaan, koko ajan piti saaada uusia ja erilaisia pillereitä. Kierre oli mahoton. Mutta mies lopetti kaikkien mömmöjen käytön ku joitain vuosia sekoili lääkkeissään. Liian myöhään älysi lopettaa, nyt haudassa..