Ajattelin kertoa omasta synnytyksestäni ja ehkä tämä auttaa niitä, joita synnytys jännittää/pelottaa.
Olen aina pelännyt synnytystä. Kipua, tuskaa ym.. Kun sain tietää olevani raskaana, sanoin miehelleni että haluan synnytyksen sektiolla. Mieheni sanoi että se on mun päätettävissä että kuinka haluan synnyttää.
Kun raskaus eteni, pelko kasvoi. Pelkäsin todella paljon.
2 päivää ennen synnytystä, tuntui että kohta lähdetään. Ahdisti, tuntui etten saa happea.
Kunnes tuli tiistai-ilta, mieheni oli jääkiekko-ottelussa ja supistukset alkoivat olemaan säännöllisiä. Olin aiemmin päättänyt, pelosta huolimatta, että yritän synnyttää alateitse, koska synnytystapa arviossa mulle sanottiin että voit synnyttää huoletta alakautta.
Lähdettiin sit sairaalaan. Supistukset olivat kipeitä, mutta kuvittelin, että ne olisivat olleet kipeämpiä. Sain epiduraalin sairaalassa, ja toisenkin. Kunnes lapsivesi sitten meni. Se tuntu hassulta. Tai siis, siltä osalta mitä tunsin. Epiduraali vei kivut kokonaan. Edes ponnistuvaiheessa en tuntenut kipua. Pientä painon tunnetta vaan.
Heti kun poika oli maailmassa, sanoin kätilölle kiitos, ja että tulen mielelläni uudelleenkin jos se mahdollisuus mulle vielä suodaan.
Se oli elämäni hienoin kokemus. Tottakai synnytyksen jälkeen ei kärsinyt kunnolla kävellä ym, mutta kyllä ne kivut olivat sen arvoisia. Missään vaiheessa en itkenyt kivusta, vaikka herkkä itkemään olenkin.
Itkin onnesta kun sain poikani rinnalleni, ja mulle kerrottiin että apgar pisteet on 9,9,10 :)
Meidän täydellinen rakkauspakkaus.
Vaikka teitä naiset jännittää ja pelottaa, joitakin enemmän joitakin vähemmän, miljoonat naiset ovat pystyneet synnyttää, kyllä tekin siihen pystytte. Kaikilla ei ole mahdollista synnyttää alateitse, mutta se ei tietenkään ole heidän "vika". Mutta olkaa onnellisia, synnytys on hieno kokemus, jonka haluaa kokea uudelleen.
Näin mun synnytys meni.
En tarkoita että se olisi kaikille yhtä helppoa, mutta siitä voi tehdä ehkä helpompaa, valmistautumalla henkisesti.
Onnea kaikille tuleville synnyttäjille :)
Ja ihanaa ja lämmintä kesää :)
Olen aina pelännyt synnytystä. Kipua, tuskaa ym.. Kun sain tietää olevani raskaana, sanoin miehelleni että haluan synnytyksen sektiolla. Mieheni sanoi että se on mun päätettävissä että kuinka haluan synnyttää.
Kun raskaus eteni, pelko kasvoi. Pelkäsin todella paljon.
2 päivää ennen synnytystä, tuntui että kohta lähdetään. Ahdisti, tuntui etten saa happea.
Kunnes tuli tiistai-ilta, mieheni oli jääkiekko-ottelussa ja supistukset alkoivat olemaan säännöllisiä. Olin aiemmin päättänyt, pelosta huolimatta, että yritän synnyttää alateitse, koska synnytystapa arviossa mulle sanottiin että voit synnyttää huoletta alakautta.
Lähdettiin sit sairaalaan. Supistukset olivat kipeitä, mutta kuvittelin, että ne olisivat olleet kipeämpiä. Sain epiduraalin sairaalassa, ja toisenkin. Kunnes lapsivesi sitten meni. Se tuntu hassulta. Tai siis, siltä osalta mitä tunsin. Epiduraali vei kivut kokonaan. Edes ponnistuvaiheessa en tuntenut kipua. Pientä painon tunnetta vaan.
Heti kun poika oli maailmassa, sanoin kätilölle kiitos, ja että tulen mielelläni uudelleenkin jos se mahdollisuus mulle vielä suodaan.
Se oli elämäni hienoin kokemus. Tottakai synnytyksen jälkeen ei kärsinyt kunnolla kävellä ym, mutta kyllä ne kivut olivat sen arvoisia. Missään vaiheessa en itkenyt kivusta, vaikka herkkä itkemään olenkin.
Itkin onnesta kun sain poikani rinnalleni, ja mulle kerrottiin että apgar pisteet on 9,9,10 :)
Meidän täydellinen rakkauspakkaus.
Vaikka teitä naiset jännittää ja pelottaa, joitakin enemmän joitakin vähemmän, miljoonat naiset ovat pystyneet synnyttää, kyllä tekin siihen pystytte. Kaikilla ei ole mahdollista synnyttää alateitse, mutta se ei tietenkään ole heidän "vika". Mutta olkaa onnellisia, synnytys on hieno kokemus, jonka haluaa kokea uudelleen.
Näin mun synnytys meni.
En tarkoita että se olisi kaikille yhtä helppoa, mutta siitä voi tehdä ehkä helpompaa, valmistautumalla henkisesti.
Onnea kaikille tuleville synnyttäjille :)
Ja ihanaa ja lämmintä kesää :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Paljon onnea!! Tämmösiä on ihana lukee....varsinkin kun itellä olisi ens kuus sama edessä!! Rohkasee ja poistaa pelkoa :) KIITOS