Tilanne siis tämä: Olen raskaana 14 viikolla, ja varmaan lähemmäs parin kuukauden ajan ainakin mielialat ovat heitelleet todella pahasti. huonoja päiviä on enemmän kuin hyviä. Kun ottaa päähän, tuntuu ettei mikään kiinnosta. välillä tekisi mieli huutaa ääneen ja rikkoa jotain. Monesti on mielessä käynyt ajatus miten helppoa olisi, jos vain nukkuisi pois, ei enää vain heräisi aamulla. Saatan olla täynnä suunnitelmiä ja iloinen ja yhtäkkiä mieliala vain romahtaa. joskus saatan räjähtää ihan tyhmistä pikkuasioista, esim. mies ei jaksa olla saunassa yhtä pitkään kuin minä, tms... viimeisen kuukauden aikana myös seksi haluni ovat kadonneet, en vain osaa enää rentoutua niin, että pystyisin nauttimaan. Seksiä kyllä harrastetaan jos mies haluaa, mutta minä en siitä ihmeemmin enää nauti. (mies ei siis tiedä ettei seksi enää innosta) Myös mies on ihmetellyt mikä minua vaivaa, kun aina olen kiukkuinen tai sulkeutunut.
Eli onko tälläinen normaalia raskausaikana? ensimmäisessä raskaudessa itse suorastaan kukoistin ja olin onneni huipulla, nyt on kaikki toisin. Vai olisko syytä hakea apua vaikka neuvolasta?
Eli onko tälläinen normaalia raskausaikana? ensimmäisessä raskaudessa itse suorastaan kukoistin ja olin onneni huipulla, nyt on kaikki toisin. Vai olisko syytä hakea apua vaikka neuvolasta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
äidillä. Dont vöri. Kyllä se siitä- samanlaista täällä on ollut, mutta rauhoittumaan päin ja seksikin todella alkanut maistua ekakolmanneksen "väkisinmakaamisen" jälkeen. Huomaatko eroa kun käytät sokeria? Minulle sokerin syöminen tekee seuraavaksi päiväksi kiukkukrapulan (eli jos olen edellisenä päivänä syönyt). Olen myös aloittanut sisäisesti omegan nauttimisen. Esim kalaöljyjä suositellaan häiriintyneille lapsillekin. Auttaa.
Vierailin vuoden verran tuolla isien ja äitien
chatissa ja siellä äitejä tuntui vaivaavan tuo sama
syndrooman oloinen oireryhmä.Sain homotteluja ja haistatteluja asiallisiin tervehdyksiin ym.
Uskon että raskauteen liittyy uusia ja pelottavia asioita,jotka sinua hämmentää.Uskon että
auttaa palj0on,kun miellät että niitä on
kaikilla äideillä ja ovat osa raskautta.Uuden
elämän ja ihmisen synty,ei ole mutkaton juttu ja äidiksi kasvaminen on osin kivulias prosessi.
Mutta voin vakuuttaa,että jälkeenpäin koet,
että se kannatti läpikäydä.