ja se liittyy tämän hetkiseen, sekä vanhoihin elämän tapahtumiin.
Joskus on tosi sellainen olo ettei yksinkertaisesti jaksa enään. Minulla on kaksi lasta kumpikin eri miehelle ja kaikkien ongelmieni jälkeen en jaksaisi enään yhtään vastoin käymistä.
Tuntuu etten ole kuin suuri taakka tälle yhteiskunnalle ja riesaksi omille lapsillenikin.
olen todella jumissa itseni ja ongelmieni kanssa.
joka puolelta huudetaan minua erisuuntiin, ja vaaditaan vastauksia repien joka puolelta.
En tiedä tämän hetkistä elämän kulkua ja mitä haluan itsekkään.
lisäksi en ole päässyt edes nauttimaan kunnon työelämästä vieläkään ja jatkuvien opintojen keskeytyksien takia täysin hunnigolla.
Tosin tiedän että minua varjostaa vuosia sitten tapahtunut onnettomuus enkä sen takia voi jatkaa omia ammatti valintojani.
teen niin tai näin joka puolelta tulee vastaus teet ehdotomasti väärinpäin.
olen ottanut yhteyttä psykiatriin ja saanut ajat. Tekisi mieleni pyytää häntä lähettämään minut johonkin piiloon huilaamaan, mutta kuinka voin sen jälkeen enään jatkaa elämääni ikinä.
isomman lapsen suku vaatisi lapsen itselleen ja pienemmän lapsen suku listisi minut vuoden varmasti.
Joten kuten huomasitte olen todella kipeä päästäni.
vanhempani ovat kuolleet, eikä minulla ole liiemmin edes ystäviäkään enään.
En kyllä jaksaisi varmaan edes puhua kenenkään kanssa.
Nyt pitäis varmaan kysyä et onko joku selvinnyt siitä että maailmassa kaikki nousee vastaan ja kaatuu niskaan?
Lapsillani on mutta tavallaa ei ole muita kuin minä. mutta kun ei vaan jaksa.
T.totaali kehäraakki
Joskus on tosi sellainen olo ettei yksinkertaisesti jaksa enään. Minulla on kaksi lasta kumpikin eri miehelle ja kaikkien ongelmieni jälkeen en jaksaisi enään yhtään vastoin käymistä.
Tuntuu etten ole kuin suuri taakka tälle yhteiskunnalle ja riesaksi omille lapsillenikin.
olen todella jumissa itseni ja ongelmieni kanssa.
joka puolelta huudetaan minua erisuuntiin, ja vaaditaan vastauksia repien joka puolelta.
En tiedä tämän hetkistä elämän kulkua ja mitä haluan itsekkään.
lisäksi en ole päässyt edes nauttimaan kunnon työelämästä vieläkään ja jatkuvien opintojen keskeytyksien takia täysin hunnigolla.
Tosin tiedän että minua varjostaa vuosia sitten tapahtunut onnettomuus enkä sen takia voi jatkaa omia ammatti valintojani.
teen niin tai näin joka puolelta tulee vastaus teet ehdotomasti väärinpäin.
olen ottanut yhteyttä psykiatriin ja saanut ajat. Tekisi mieleni pyytää häntä lähettämään minut johonkin piiloon huilaamaan, mutta kuinka voin sen jälkeen enään jatkaa elämääni ikinä.
isomman lapsen suku vaatisi lapsen itselleen ja pienemmän lapsen suku listisi minut vuoden varmasti.
Joten kuten huomasitte olen todella kipeä päästäni.
vanhempani ovat kuolleet, eikä minulla ole liiemmin edes ystäviäkään enään.
En kyllä jaksaisi varmaan edes puhua kenenkään kanssa.
Nyt pitäis varmaan kysyä et onko joku selvinnyt siitä että maailmassa kaikki nousee vastaan ja kaatuu niskaan?
Lapsillani on mutta tavallaa ei ole muita kuin minä. mutta kun ei vaan jaksa.
T.totaali kehäraakki
Vastaukset 2
Vanhimmat
En tiedä, osaanko sinua mitenkään rohkaista, mutta kirjoituksesi liippasi niin läheltä omaa elämääni, että vastaan kohtalotoverina.
Minulla on peräti 3 lasta eri miehille, aina minut on jätetty. Olen luhistunut kaikkien vastoinkäymisten takia monta kertaa. Nykyään olen työkyvyttömyyseläkkeellä, masennusdiagnoosilla.
Enpä päässyt minäkään koskaan elämään ns. normaalia työssäkäyvän ihmisen elämää, vaikka kouluttauduin pitkään. Yksityiselämän kriisit veivät voimani. Näin jälkeenpäin harmittelen, etten ollut itsekkäämpi ja vaatinut omia oikeuksiani, vaan annoin kaiken mennä liian helposti. Mutta silloin olin nuori ja nolo, täysin hämmentynyt kaikesta, eikä minulla ollut taitoa luovia ilkeämielisten ihmisten kanssa.
Olet ihan oikeassa, että sinun pitää päästä lepäämään ja rauhassa selvittämään asioitasi. Samaan aikaan lapsillasi täytyy olla turvallinen ja hyvä hoito.
Kun menet psykkalle, älä missään nimessä tyydy nappi-reseptiin!! Vaadi kokonaisvaltaista hoitoa, jossa koko elämäntilanteesi huomioidaan. Toivotan sinulle voimia taistella elämäsi puolesta. Älä anna periksi!
Sait jo tosi hyvän vastauksen toiselta raakilta ja siinä oli miltei samat sanat kuin olisin itsekin halunnut sinulle kirjoittaa.
Olet selvästikin hirveän väsynyt tai kuten sanotaan burn out, joten toivon todellakin että sinua hoitava psykiatri on perehtynyt myös uupumuksen hoitoon. Siinä nimittäin tarvitaan paljon ohjausta, miten järjestää elämä jotenkuten toimivaksi ja niin että saat omaa aikaa arkeesi. Aina ei siis loma jossakin auta, vaan jos arki on muuttunut pakonomaiseksi suorittamiseksi ja muiden odotukset tuntuvat ylivoimaisilta täyttää on pakko asiantuntijan avustuksella miettiä miten itsetunto vahvistuisi, jolloin siitä automaattisesti seuraa mitä myös tahtoo ja mihin suostuu.
Voisit ehtiessäsi/huviksesi/jossakin välissä googlettaa uupumuksesta, koska ei todellakaan tarvitse olla työelämässä oireillakseen samalla tavoin myös kotioloissa. Uupumus ei katso paikkaa, missä se iskee.
Muista, että se miltä sinusta nyt tuntuu on arvokasta tietoa ja mitä enemmän saat kerrottua oireistasi psykiatrille sitä enemmän saatte yhdessä kiinni siitä miten sinua pystytään auttamaan. Joten anna tulla kaikki mitä mielessäsi estoitta. Huuda, itke, naura, pompi tasajalkaa mutta kunhan vain annat itsellesi tilaisuuden sanoa miltä tuntuu auttaa se jo tosi paljon.
Voimia eteenpäin!