Tämä nyt on ihan tyhmä juttu, mutta tänään sain äitiyspakkauksen ja se vähän niinkuin "katkaisi kamelin selän". Olen aina ollut kovin tarkka estetiikkaan liittyvissä asioissa. Siis tiedän hyvin tarkkaan mistä pidän ja mistä en. Minulla on oma selkeä tyyli (joka ei nyt ole mitenkään erityisen vaikea, kallis tms). Tämä toimii sisustuksessa, omissa vaatteissa, miehen vaatteissa jne. Mies on samanlainen, onneksi meillä on pitkälti yhtenevä maku.
No, nyt on niin, että olen _aina_ inhonnut pastelleja, romantiikkaa, hempsukoita ja lähes kaikkia baby-värejä. Varsinkin vaaleankeltaista ja vaaleansinistä. Ja nyt on niin, että meillä on oikeastaan joka ikinen vauvan vaatekappale vaaleankeltainen (ja nyt 2006 ä-pakkauksen myötä vaaleansininen) :(
Emme ole itse ehtineet ostaa vauvalle ainuttakaan vaatetta, kun anoppi ja minun äiti lykkivät kaapit täyteen tavaraa! Meillä on valehtelematta jo 6 erilaista peittoa (vaaleankeltaista tai valkoista, jossa on vaaleankeltaisia kuvioita), 56 senttisiä potkareitakin on jo 10 - ja siitä eteenpäin sama homma. Ne kaikki vaatteet eivät enää tahdo mahtua siihen kokonaiseen lipastoon, joka vauvan tavaroille on varattu 8/
Ja kaikki ovat enemmän vähemmän vaaleankeltaisia.
Olen kädestä pitäen näyttänyt sekä äidilleni, että anopille, mistä kankaista ja väreistä tykkäämme. Oma äitini on ymmärtänyt ja on nnyt viimeiset 3 vaatetta ostanut meidänkin mielestä oikein hienoja.
Mutta anoppi _ei tajua_. En siis kehtaa suoraan sanoa, kun toinen tekee itse vaivalla niitä vaatteita ja peittoja ja systeemejä. En enää keksi miten voin suorempaan sanoa. Olen sanonut, että emme pidä pastelleista, emme baby-väreistä, olen näytänyt konkreettisesti sellaisia kankaita, jota kannattaa ostaa, jos haluaa tehdä... Ei auta.
No, nyt on niin, että olen _aina_ inhonnut pastelleja, romantiikkaa, hempsukoita ja lähes kaikkia baby-värejä. Varsinkin vaaleankeltaista ja vaaleansinistä. Ja nyt on niin, että meillä on oikeastaan joka ikinen vauvan vaatekappale vaaleankeltainen (ja nyt 2006 ä-pakkauksen myötä vaaleansininen) :(
Emme ole itse ehtineet ostaa vauvalle ainuttakaan vaatetta, kun anoppi ja minun äiti lykkivät kaapit täyteen tavaraa! Meillä on valehtelematta jo 6 erilaista peittoa (vaaleankeltaista tai valkoista, jossa on vaaleankeltaisia kuvioita), 56 senttisiä potkareitakin on jo 10 - ja siitä eteenpäin sama homma. Ne kaikki vaatteet eivät enää tahdo mahtua siihen kokonaiseen lipastoon, joka vauvan tavaroille on varattu 8/
Ja kaikki ovat enemmän vähemmän vaaleankeltaisia.
Olen kädestä pitäen näyttänyt sekä äidilleni, että anopille, mistä kankaista ja väreistä tykkäämme. Oma äitini on ymmärtänyt ja on nnyt viimeiset 3 vaatetta ostanut meidänkin mielestä oikein hienoja.
Mutta anoppi _ei tajua_. En siis kehtaa suoraan sanoa, kun toinen tekee itse vaivalla niitä vaatteita ja peittoja ja systeemejä. En enää keksi miten voin suorempaan sanoa. Olen sanonut, että emme pidä pastelleista, emme baby-väreistä, olen näytänyt konkreettisesti sellaisia kankaita, jota kannattaa ostaa, jos haluaa tehdä... Ei auta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse olisin kiitollinen jos olisin sinä. Ikävää, ettei pakkaus miellyttänyt. Olisit senkin saanut rahana.
Olenkin erittäin kiitollinen. Todella. Ja tyytyväinen pakkaukseen, ei sillä. Tosin, jos olisin siinä vaiheessa kun hakemuksen laitoin, tiennyt, että sukulaiset haluavat niin paljon meitä auttaa, niin olisin ottanut rahana. Mutta empä tuota arvannut.
Väärinkäsitysten välttämiseksi korostan siis vielä, että olen todella kiitollinen kaikesta saamastamme. Ja olen aina kiittänyt, kun olemme lahjoja saaneet. Olen yrittänyt tuoda omia mieltymyksiämme esille asiallisesti ja kauniisti. Kaikki asiat kun voi sanoa niin monella eri tavalla. Nyt vain olen käyttänyt kaikki ne keinot, joilla kauniisti voi sanoa, että itse tykkäisimme pukea lapsen erinäköisiin vaatteisiin.
Tiedän, että on typerää "katsella lahjahevosta suuhun", mutta käytännössä tällä hetkellä lapsi tulee (-isi) jatkuvasti olemaan vaatteissa, jollaisia en itse voi sietää.
Vähän sama, kun joku saisi lahjaksi rokkari-isovanhemmilta kaapit täyteen mustia lastenvaatteita/ peittoja/ pukuja jne, joissa on pääkalloja. Tuskin se erityylisiä vanhempia viehättäisi yhtään sen enempää, vai olisiko siinä tapauksessa harmistuminen oikeutetumpaa?
Voi kunpa minäkin saisin äitiyspakkauksen! Olisi aivan sama minkä väristä tavaraa sieltä ilmestyisi... Täällä ulkomailla asuvana kadehdin teitä Suomessa asuvia suomalaisia, joille moinen mahtava juttu tarjotaan. Ja se on pitkä penni ihan rahassakin... Yritä iloita siitä, että lapsellasi vaatetta riittää ja että rakastavat mummot ovat pienestä tulokkaasta noin kiinnostuneita. Olisi kiva jos anoppini muistaisi meidän tulokasta edes pinkillä tossuparilla - siitä huolimatta, ettei kyseinen väri ole suosikkini...
Vaaleankeltainen on helppo värjätä päälle. Kaupasta saa ostaa kone- tai käsinvärjäysnappeja. Luulisi, että vauvan vaatteet on puuvillaa, jolloin siihen tarttuu väri ihan hyvin, eikä tule laikkuja.
Omalla lapsellani oli kanssa aika pliisuja bodyja, ostin kangaskaupasta kivoja silitysmerkkejä, niiden avulla vaatteiden ilme muuttui kertaheitolla. Muista myös harsia silitysmerkit kiinni, muuten ne saattaa irrota parin pesun jälkeen.
Tuohan onkin hyvä idea, kiitos!
Äitiyspakkauksen väreistä on turha valittaa. Jokaisen siinä olevan vaatteen kuvat ovat olleet Kelan sivuilla siitä lähtien, kun tuota 2006-pakkausta on alettu jakamaan. Miksette ottaneet rahana, jos kerran joka paikka jo pursuaa tavaraa?
Itse pakkaus ei nyt lopen ollut pääpointti jutussa. Olisin toki ottanut rahana, jos hakuvaiheessa olisin tiennyt, miten paljoon sukulaiset haluaa meitä auttaa.
meinaan -06 syntyi tyttö, eli saatiin -05 pakkaus, joka on jäänyt liki käyttämättä. Se joku turkoosin väri oli järkky! Nyt kun vauva tulossa elokuussa, otetaan pakkaus rahana. Saa sillä summalla jotai mieluista ostettua. Ekan kohdalla vaan oli jotenkin selviö ottaa pakkaus ja edeltävien vuosien pakkaus ollutkin aina kiva! Sukulaisilta saatu paljon lahjaksi vaikka mitä, enkä niitä ikinä edes arvioi, koska näen hienon eleen ja antamisen ilon ja takuulla menee päälle jokainen vaate!