jos omiani haluan julkaista.
Näin valitettavasti on. Itsellänikin itseprintattu, käsin sidottu, koviin kansiin liimattu helvetin hieno runoteos, mutta ei sitä kannata tällaisen noubadin lähteä mihinkään tarjoaman. Kun kustantamot haluavat myös tulosta. Ja noubadin runot eivät sitä tuo.
Nytkin runoa pukkaa joka päivä. Riimitettyä, täälläkin vaikuttaneen jonkun järnefeldin tyyliin, tai sitten saarikoskea, tai taabermannia, kaikkea löytyy.
Täytyy sanoa perikunnalle, että pehmustavat arkun runokirjoitelmillani, sitten kun kuppi lentää nurkkaan.
Näin valitettavasti on. Itsellänikin itseprintattu, käsin sidottu, koviin kansiin liimattu helvetin hieno runoteos, mutta ei sitä kannata tällaisen noubadin lähteä mihinkään tarjoaman. Kun kustantamot haluavat myös tulosta. Ja noubadin runot eivät sitä tuo.
Nytkin runoa pukkaa joka päivä. Riimitettyä, täälläkin vaikuttaneen jonkun järnefeldin tyyliin, tai sitten saarikoskea, tai taabermannia, kaikkea löytyy.
Täytyy sanoa perikunnalle, että pehmustavat arkun runokirjoitelmillani, sitten kun kuppi lentää nurkkaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä tiedän, että osaan kirjoittaa runoja. Kirjoitan runoja, joista osa on hyvikin hengellisiä, osa syvää pohdiskelua. Hilipatinheippaa- runot myyvät, jos kirjoittaja on tunnettu. Nykyään ei ole montaa runoilijaa, joka kirjoittaisi syvällisemmin. Aina jauhetaan vain samoista asioista, tyylin; Hän ei minua rakastanut, olisi vaikka minut pakastanut. Runoissa ei ole riimittely tärkeintä vaan se tunne, joka siitä välittyy.
Kerronpa teille yhden pikkujutun asiasta josta satun jotain tietämään. Suurin osa nykyään julkaistavista runokokoelmista on sellaista "tajunnanvirtaa" ettei siitä ns.normaali ihminen ymmärrä hönkäsenpöläystä.
Jokainen tietää, että runot eivät mene kaupaksi. Itse asiaa erittäin läheltä seuranneena satun tietämään, että kun uusi runokirja julkaistaan kustantamossa (ellei se sitten ole esim. Heli Laaksonen tms.) niin runokirjaa ostavat lähestulkoon pelkästään muut runoilijat. Myyntiluvut ovat todella minimaalisia.
Miksi sitten esim. Heli Laaksonen myy tai joku "jokatytön runokirja" -tyyppinen teos?
Vastaus on itsestäänselvä: Siksi että niistä runoista voi jokainen nauttia. Niissä ei ole vain ladottu epämääräisesti sanoja peräjälkeen toivoen (tai itse nähden) niissä jotain äärettömän syvällistä sanomaa, mitä ymmärtääkseen pitäisi tuntea runoilijan sielunelämää tai lukea runoa sivistyssanakirjan kanssa.
Mutta ongelma on juuri siinä, että vallalla näyttää olevan 2 ääripäätä: Joko edellämainitun kaltaiset viritelmät jotka ovat ihan toisissa sfääreissä tai sitten rakkausrunot.fi sivustolta löytyvän kaltaiset "teinirunot". Näitä ei tietenkään julkaista koska taso ei riitä, joten mitä mahdollisuuksia jää?
Kuka kirjottaisi runokirjan, jota jokainen voisi ymmärtää, mutta joka olisi myös kirjallisesti korkeatasoinen?
vähän rajaa
ei niin tehokkaasti
dynaamisesti
nopealiikkeisesti
älä uhmaa mun
hyvinvointiani
älä kaada
koko elämääsi
niskaani
kerro vaan totuus
pienet hennot otteet
riittävät liköörilasinkin
kallistukseen
onnenongintaan
ei välttämättä kannata
turhaan juoksuttaa
ratisevaa hiekkaa
parempi
jättää kysymykset
sikseen
vastauksista
puhumattakaan
parempi vaan nyökätä
ja hymyillä
---
no onks tää Teidän mielestänne rakkausruno?
¤
Tuolla Kirjailijanalut –palstalla on nyt jotakin jorinoita runojen kirjoittamisesta. Olis kyllä hyvä, kun mullekin joku joskus selvittäis mitä kaikkea runojen kirjoittaminen OIKEASTI ON. Mitä tulee ottaa huomioon kun värkkää runoa? Nyt vain laitan sanoja peräkkäin, ja sitten täällä runopalstalla kävijät jossakin muualla, niinkuin nyt esim. tuolla Kirjailijanalut –palstalla kirjoittavat jotenkin siihen tyyliin, että diipadaapadii runojahan kirjoitellaan joillakin ”rakkausrunopalstoilla”, mutta...
BLAA-BLAA-BLAA....
Pitääkö mun nyt taas kerran kysyä täälläkin, että:
MITÄ NE OIKEAT RUNOT ON, MISSÄ NIITÄ VOI LUKEA, MITKÄ OVAT NIITÄ OIKEITA RUNOKIRJOJA KIRJAKAUPOISSA, missä niitä OIKEITA runokirjoja myydään? Kuka niitä panttaa pöytälaatikossaan niitä OIKEITA RUNOJA? Millaisia ovat OIKEAT runot???
???
Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaarrrrrrrrrrggggggggggggggggg
vastatkaa minulle edes jotakin
joskus.
minun mielestäni rakkausruno.
Lähetä runojasi arvosteltavaksi Nuoren Voiman Liittoon.
Runot,ne parhaimmat,ikuisimmat lienevät monet jo kirjoitettu.Yleensähän taide tulee ilmi vasta tekijän kuoltua.
Minusta Eino Leino,Aleksis Kivi,Helvi Juvonen,Uuno Kailas ja monet muut ovat niitä oikeita runoilijoita,joitten runoja lukiessa saa kokea "näkyjä".
Tuohon ihmettelyyn, miksi kukaan ei nykyään kustanna runoja tulikin tuolla jo hyvä vastaus, mihin voi täysin yhtyä, elikä vika on siinä, että kaiken maailman humpuukia kaupataan vakavalla naamalla runoina julkaistaviksi, missä ei itse asiassa ole mitään runoon viittaavaakaan, on muka suurta taidetta ja syvällistä sanomaa, mutta täyttä roskaa, jos edes sitäkään. Tästä johtuen sana runo jo pelkästään kirjan kannessa sisältöä näkemättä tekee siitä täysin myyntikelvottoman runoista jotain ymmärtävälle, ja sitä osaavalle enemmistölle, olipa sen sisältö miten tasokasta runoutta hyvänsä. Toisin sanoen, tämän asiantilan olemassaoloon ovat syypäitä vain ja ainoastaan houreiset massat, jotka ovat polkeneet todellisen osaavan runojen riimittelyn täysin lokaan, kun eivät itse siihen pysty, mutta kovaa runoilijaa pitää silti esittää. Hyvää esimerkkiä tästä saa lukea tuolla RUNOT ja RAKKAUS RUNOT osiossa kuinka paljon hyvänsä.
Jos sitten lähetät runosi arvosteltavaksi johonkin Nuoren voiman liittoon, on jo ideakin täysin naurettava siinä mielessä, että kuinka nämä edellä mainitut runoilijat pystyvät oikeaa runoutta arvostelemaan, kun tuollaista huume hörhöilyä väittävät runoudeksi, jota edellä jo esitin.
Suurin osa kustantajista kustantaa myös runoteoksia.
Kun sanot, että kustantamot haluavat tulosta, mutta eivätkö runoilijat sitten halua tulosta. Uskoisin, että jokainen runoilija ja kirjoittaja toivoo tekstilleen hyvää vastaanottoa, paljon lukijoita, kannustavaa kritiikkiä ja mahdollisesti myös laajaa menekkiä - eli tulosta.
Sanot teostasi hienoksi, mutta et kuitenkaan aio tarjota käsikirjoitustasi kustantajille. Miksi? Jokainen kuuluisa kirjoittaja on joskus ollut "noubadi".
Tässäpä se asian ydin tulikin "noubadi".
Nimittäin he ovat nimen omaan kustantajat ja heidän arvostelijansa jotka kylmästi laskevat ainoastaan sen, kannattaako teos ottaa julkaistavaksi pelkästään ekonomisesta lähtökohdasta. Jos kirjoittaja on uusi ja tuntematon, on laskelmakin miinusvoittoinen riippumatta siitä millaista lyyristä kultamunaa kirjoittaja tarjoaa julkaistavaksi, he näkevät sen kyllä, mutta eivät luota ostajakuntaan, jonka luottamuksen ovat itse pilanneet julkaisemalla ahneuksissaan, taikka sitten paremman puuttuessa jo liian paljon ja pitkään tunnettujen näennäisrunoilijoitten kenenkään ymmärtämätöntä, ilmaakin keveämpää houretta, jota ei kukaan itseään kunnioittava ajattelemaan kykenevä ihminen osta.
Runokilpailuun saattaa tulla 20 000-30 000 niin sanottua runoa arvosteltavaksi, joka sekin jo tämän surku hupaisen tilanteen niin kovin selvästi paljastaakin, Toisin sanoen koko maa on yhtä äkkiä täynnä RUNOILIJOITA! Kymmeniä tuhansia! Ja vain sen vuoksi, että kuka hyvänsa lapsikin noita RUNOKONEEN houreita pystyy paperille saattamaan ja kutsumaan niitä runoiksi ja väittämään itseään runoilijaksi. Tällainen "runoilija" ne kilpailut sitten vielä voittaakin, koska raatiinkaan ei valita yhtäkään runoja kirjoittamaan pystyvää henkilöä ettei kupla vaan puhkeaisi.
TV:ssä pyöritetään vuosikausia runoraatia, johon kuuluu jopa runojen kirjoittamista osaaviakin henkilöitä ruotimassa, ja muka selittämässä parhaassakin tapauksessa idioottimaisten mietelauseitten syvintä olemusta ja sisältöä "mitä se on"! Tässä kohtaa jo voisi vaikka itkeä.
Moi!
Tän päivän Hesarissa on sivulla Kulttuuri C3:
Villi runous kukkii verkossa
Hyvin valaiseva artikkeli kaikenkaikkiaan. Itse yllätyin, että siinä mainittua
Suomen suurinta ja ainutta runolehteä painetaan tuhat kappaletta. Siis vain 1000 !
Ja kuvitelkaa, täällä netissä kun kirjoittaa runopalstalle runon, siis ihan näille Rakkausruno ja Runo -palstoille, niin päivässä sen laittamasi runon lukee aika moni... ei ihme, että nettirunoilu on suosittua.
Itselleni on ollut kivaa runojen kirjoittamisen ohella se, että joskus saa heti palautetta, siis aivan salamannopeasti muutaman minuutin kuluttua siitä kun on runonsa nettiin lähettänyt.
Ja sitten on myös runopalstoilla näitä ”vastausruno” –juttuja.
Nettirunoilu on hauskaa ! Kokeilkaa ! TOSIKIVAA !
Missä runot, Joukahainen