Eli ihan kuin aikuistenkin maailmassa toisiaan kunnioittava käyttäytyminen ilmenee toisten kuuntelemisena ja taas omien asioiden ja ajatusten jakamisena vapautuneesti.
Työyhteisössäkin näkee aika äkkiä, onko tasa-arvoinen ja vapaa ilmapiiri vallalla, vai onko kuppikuntia, vaikka työntekijöitä ei olisi puolta kymmentää enempää.
Perheissähän menee usein niin, että äiti on se, jolle asioista päässääntöisesti puhutaan, kun lapsista puhutaan.
Liian monissa uusperheissä sille puolikkaalle ei puhuta mitään muutoin kun jos ollaan jotain vailla ja kun on saanut haluamansa. Asioita ei jaeta, vaikka puolikas olisi hoitanut kuin kilttinä koko perheen asioita mukaanlukien yksitäisten lasten tarpeet.
Jos sellaista kilttiä ihmistä vastuuta osoittavaa kohtaan ei ajan mittaankaan ilmene vastavuoroisesti luonnollista ja ystävällistä käyttäytymistä lapsilta, niin kyllä silloinkin on jotain vialla lasten luonteessa, joka on aivopesty vinoon tai muutoin.
Itse en vain kykene ymmärtämään pienten tai isojen lasten jatkuvaa nuivaa käyttäytymistä perheenjäsentä kohtaan, joka on heidänkin asioistaan huolehtinut.
Olen itse ollut tilanteessa, jossa isäpuoli on elänyt äitini rinnalla ja minulla ei ollut minkäänlaista vastustusta puolikasta kohtaan eikä sellainen tullut koskaan mieleenkään, vaikka kyseinen puolikas ei aivan täydellinen ollutkaan.
Nykyajan penskat on vain tainneet saada liikaa kaikkea ja periksi asioita, että eivät opi kunnioittamaan sitten mitään eikä ketään...kovin näkee itsekkäitä nuoria aikuisia liikkeellä.
Työyhteisössäkin näkee aika äkkiä, onko tasa-arvoinen ja vapaa ilmapiiri vallalla, vai onko kuppikuntia, vaikka työntekijöitä ei olisi puolta kymmentää enempää.
Perheissähän menee usein niin, että äiti on se, jolle asioista päässääntöisesti puhutaan, kun lapsista puhutaan.
Liian monissa uusperheissä sille puolikkaalle ei puhuta mitään muutoin kun jos ollaan jotain vailla ja kun on saanut haluamansa. Asioita ei jaeta, vaikka puolikas olisi hoitanut kuin kilttinä koko perheen asioita mukaanlukien yksitäisten lasten tarpeet.
Jos sellaista kilttiä ihmistä vastuuta osoittavaa kohtaan ei ajan mittaankaan ilmene vastavuoroisesti luonnollista ja ystävällistä käyttäytymistä lapsilta, niin kyllä silloinkin on jotain vialla lasten luonteessa, joka on aivopesty vinoon tai muutoin.
Itse en vain kykene ymmärtämään pienten tai isojen lasten jatkuvaa nuivaa käyttäytymistä perheenjäsentä kohtaan, joka on heidänkin asioistaan huolehtinut.
Olen itse ollut tilanteessa, jossa isäpuoli on elänyt äitini rinnalla ja minulla ei ollut minkäänlaista vastustusta puolikasta kohtaan eikä sellainen tullut koskaan mieleenkään, vaikka kyseinen puolikas ei aivan täydellinen ollutkaan.
Nykyajan penskat on vain tainneet saada liikaa kaikkea ja periksi asioita, että eivät opi kunnioittamaan sitten mitään eikä ketään...kovin näkee itsekkäitä nuoria aikuisia liikkeellä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aika paljon nämä asiat riippuu siitä, miten vanhemmat suhtautuu. Jos kotona parjataan jatkuvasti isän uutta vaimoa, vähätellään ja kiukutellaan, niin totta kai se näkyy lapsiin. Täälläkin palstalla on noita katkeroituneita ihmisiä, jotka eivät suostu millään tunnustamaan uuden vaimon roolia ex miehen elämässä.
Aikuisia tässä pitäisi olla, mutta moni käyttäytyy kuin omistushaluinen kakara. En voi tätä ymmärtää...
Niin, minä pidän ex mieheni uudesta vaimosta, poikani äitipuolesta ja olemme hyvissä väleissä. Askartelimme yhdessä hänelle äitienpäiväkortikin :). Tiedän, että poikani käyttäytyy äitipuoltaa kohtaan hyvin, ja pitää hänestä myös. Tokihan nämä ovat vastavuoroisia asioita; eli jos äiti/isäpuoli ei tahdo lapsipuoltaan hyväksyä on suhde varmasti vaikeampi. Minulla oli onnea, kun poikani äitipuoli on kaikinpuolin mukava ja tasapainoinen ihminen.
Ja toivoisi tuohon suuntaan asioiden olevan useinmiten, mutta epäilen, että vähemmistöksi jää ne, jotka menevät tasapainoisesti eteenpäin.
Kyllähän siihen kunnioituksen ja luottamiseen vaikuttaa myös aikuisen oma käytös. Jos se aikuinen tavallaan jää vieraaksi, niin lapsi saattaa "jännittää" eikä osaa olla luonnollinen edes kotona. Meillä ns. isäpuoli (vaikka tätä sanaa ei kotona käytetä) on omalla käytöksellään saanut sen luottamuksen ja kunnioituksen lapsiltani, eivätkä he "orjaile" häntä. Monesti kysyvät ensin häneltä jotain asiaa ennen minua, mutta toki on asioita, joista halutaan mielummin puhua äidin kanssa oli kyseessä sitten ihan oikea biologinen isä tai sitten tämä isäpuoli ja tiedän omista lapsista, että isänsä luona ollessaan juttelevat ns. "henkeviä" eli syvällisiä ja tunneasioita äitipuolensa kanssa paljon mielummin kuin oikean isänsä kanssa, vaikka välit isään ovat hyvinkin läheiset. Ja lapseni ovat poikia, joten on sellainen roolijako on miesten jutut ja on jutut naispuolisten kasvattijien kanssa.
Hellyyttä lapseni näyttävät isäpuolta kohtaan miesmäisesti painimalla, vitsiä/herjaa heittämällä tai esim. yhdessä lätkämatsia katsomalla. Äitipuolta kohtaan vastaavasti kertomalla asioista jotka painavat mieltä (luottamus) auttamalla kotitöissä jne.(pienenpänä myös halaten, mutta nyt murrosiän kynnyksellä on se jäänyt)
Äitiä kohtaan on sitten vähän läheisemmät välit, häntä suukotellaan ja halitaan (jos ei kavereita näköpiirissä;)ja oman iskän kanssa paiskataan vastaavasti kättä.
Tarkoitan tällä kirjoituksella, ettei aina kyse ole uusperheestä vaan siitä että lapset näyttävät tunteensa hiukan erillä lailla miespuolista kuin naispuolista kohtaan.Ja että ne isän ja äidin uudet puolisot joutuvat tekemään sen työn saadakseen kunnioituksen. Lasten vanhemmat ovat sen työn tehneet jo silloin kun lapset olivat vauvoja, taaperoita...
Ja lopuksi: Kyllä meillä on se isäpuoli, joka ensin kaappasi lapsen syliin ja halasi. Sen jälkeen oli jää murrettu ja lapsikin saattoi mennä isäpuolen syliin ja tietty äiti tukee isäpuolta ja näyttää kunnioitusta, eikä hyväksy huonoa käytöstä ketään aikuista kohtaan.
Nuinhan ne asiat ovat, kun hyvin ovat, mutta tähän maahan riittää niin moniselitteistä kuviota, että hankalaksi taitaa mennä mitä nyt on vuosia seuraillut tarkemmin yhteiskuntamme asioita.
Juu kyllähän se äiti on jolle tytöt puhuu vaikeita asioita (hyvin ymmärrettävää)ja pojat pehmeitä silloin kun painaa asiat, mutta on se jotain pois, jos talossa ei pysty sille toiselle vanhemmalle avautumaan ikään kuin äiti olisi kaikkivoipa ja tietävä.
Aliarvostetaanko miehiä tunnemaailmojen asioissa silloinkin, kun ei olisi syytä?