Aina pitäisi uudistua, sanotaan.
Vanhoilla teemoilla ei pärjää, mollataan.
Pitää olla fiksumpi kuin muut, kannustetaan.
Kirjoita, kuten kukaan muu
ei ole koskaan kirjoittanut, kehoitetaan.
Ja niin kirjoittajahemmot raapivat päätään
ja joutuvat sanomaan, että ehkä kirjoitin, ehkä en.
Ja saavat jatkuvasti kieltäviä päätöksiä teoksistaan.
Juttu lähti siitä, että katsoin äsken eu-viisut nauhalta ja meinasin ...saada sätkyn.
Vain muutama uudistunut juttu, muuten samaa kökköä kamaa, kuin ennenkin, tarjottiin meille huippuviihteenä.
Miksei meille kirjailijoille (harjoittelijoille)
voisi tarjota 12milj. e ja estradia: Tässä, tehkää parhaanne, näyttäkää maailmalle?
Ei.
Pitäkää jätöksenne itsellänne!
Ei niitä kukaan kaipaa!
Näin se menee.
Mut menköön.
Vanhoilla teemoilla ei pärjää, mollataan.
Pitää olla fiksumpi kuin muut, kannustetaan.
Kirjoita, kuten kukaan muu
ei ole koskaan kirjoittanut, kehoitetaan.
Ja niin kirjoittajahemmot raapivat päätään
ja joutuvat sanomaan, että ehkä kirjoitin, ehkä en.
Ja saavat jatkuvasti kieltäviä päätöksiä teoksistaan.
Juttu lähti siitä, että katsoin äsken eu-viisut nauhalta ja meinasin ...saada sätkyn.
Vain muutama uudistunut juttu, muuten samaa kökköä kamaa, kuin ennenkin, tarjottiin meille huippuviihteenä.
Miksei meille kirjailijoille (harjoittelijoille)
voisi tarjota 12milj. e ja estradia: Tässä, tehkää parhaanne, näyttäkää maailmalle?
Ei.
Pitäkää jätöksenne itsellänne!
Ei niitä kukaan kaipaa!
Näin se menee.
Mut menköön.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kirjoitellaan ja opitaan omista kököistä ja muiden.
Joskus se napsahtaa.
Ootko korvasieniä jo keräillyt?
Niitä kun napostat raakana, niin jopa voi universumi aueta. Ja sen miljoona väriä.
Ja sisko saattaa luovuttaa munuaisen, jos ootta välilöissä ja jos tulee komplikaatioita. Voihan sun munuaiset olla toisaalta ihan peltiä, eikä myrkyistä piittaa.
Epäilen nopeuttasi. Viittaan alempana olleeseen kuherteluumme.
Ihan totta, mitä heitit euroviisuista. Mutta samaa paskaahan se on ollut jo vuosikausia.
Ehkä suuret rahoittaja -länsimaat lopettavat koko touhun. Kun mennyt tällaiseksi Balkanin maiden väliseksi koko juttu. Suomi taisi olla toiseksi paras länsimaa?
Kirjoitellaan ahkerasti. Ehkä pääsemme läänintaiteilijoiksi ja saamme taiteilija-apurahoja :)
Voisin alkaa siun kriitikoksi jos sie minun, täh?
Sinähän kommentin heitit.
Että minä arvostelisin sinua!
Ei käy, mutta kuherrella voidaan (ennen kuin joku mustis/puskis alkaa äyskimään)
Tuo korvasieni juttu meni jo, minä olen immuuni niille, sen verran on tullut niitä( ja vähän muitakin)
pisteltyä.
Minä olen, kuule noppee, enkä yhtään häpee.
Hitto mikä mikä runontynkä tupsahti ja niitähän minä en osaa tunnetusti yhtään vääntää.
Niin, tuo läänin taitelija juttukin taitaa kaatua uuden hallituksen myötä, kun ne meinaa lopettaa läänit ja herrat, niin eiköhän siinä menee kirjailijanplantut samatien.
Jos ei Aasi tule puskan luo, niin pusk.... voi hitto , tää olikin jo vanha juttu, mutta niillähän ne muutkin porskuttaa!
Näpytellään;))
..sillä ehdolla, että saan rasvata nännit.
Mietipä sitä, sinun vai omani ;)
Luoja tietää, mistä tuo tuli mieleen? Jostain sliippareiden vanhasta levystäkökö?
Paskaako muuten tässä mitään kustannussopimuksia vonkumaan. Kirjoittelen omaksi ilokseni ja niputan 'kirjojani' hyllyyn. Ihan mustesuihkulla tulostettuina. Onpa sitten perikunnalla ihmettelemistä. Saavat ainakin sytykettä takkaan tai saunan pesään.
Ajattelenkin näin: Minun kirjoitukseni ovat liian hienoja rahvaan luettavaksi. En annakaan kenenkään käsiin niitä, kuin kuolemani jälkeen. Lällällää, kaikki kustantamot!
Tuli tuosta scarabaukselle heittämästäsi mieleen. Toiset keräävät maljakoita, toiset cd- levyjä. Minä alan kerätä omia kirjoituksiani. Pakina päivässä. Novelli viikossa. Jopa alkaa hylly notkumaan. Turha tässä on oikeaksi kirjailijaksi pyrkiä. Se olisi kuin lottovoitto, jos mokomaan pystyisi.
Puskajutta tekee hyvin vaan, Aasi ei pääse puskan luo, joten...
Tämä oli sitä kuhertelua. Vähän lisää: kuher-kuher :)
vielä kerran tänään Aasin luo (jatkossa on aikaa pilvinpimein)
,mutta nyt pitää pitää keitellä pari satsia seitikkisoppaa pyhiks ja sammakonkutuhyytelöö jälkkäriks, muiskis ja maiskis;)
Mutta asiaan.
Hirnut Aasi,minun puskani tahtiin.
Kuolleitten kirjalijoiden teokset ne vasta ovatkin arvossaan. Joten perikunnalle minäkin meinasin (mutta jos joku teksti lipsahtaa kustantamoiden kautta julkisuuteen, en suutu) nämä tuotokseni jättää.
Toki ne ovat pankin tallelokerossa, etteivät vaan
joudu haaskiin.
Ja tuo nännien rasvaaminen on niin tuttua hommaa, että käviskö,
että rasvaan jostain alempaa, noin vaihtelun vuoksi?
Sipasen söpösti ja sitten lähen noppeesti karkuun?? ;)
Minä laitan tähän kuvan, niin tunnet sitten kun tullaan vastakain jossain => (: ???????
mutta menköön
Odotan täällä vanhassa paikassa juttaa tänään.
Rasvaa vain, mutta ajattele seurauksia ennen tummelipurkin avaamista. Saattaa saada aikaan reaktion, jossa noppeuttasi tarvitset. Nimittäin jos kiinni saan, tulee nimimerkin vaihto siellä päin ajankohtaiseksi.
Puskajutasta tuleekin Porsliinijutta:) Ynnä kaikki muut lisäseuraukset. Saat vielä pahimmassa tapauksessa ensi keväänä aasinvarsoja.
Mutta palstan aiheeseen, ettei kukaan närkästy:
Voi kun on vaikeata saada mainetta kirjailijana.
Ihan tässä harmituksessa revin vaatteeni ja kieriskelen tuhkassa.
Kiitos kuvasta. Tuosta tunnen. Tässä minun:
[:O-] karskit piirteet, kuten näet. Leukaakin kuin Ridgellä... ja nenää kuin possu Ypyällä.
Nyt sinä kyllä kosketit minua, täytyy sanoa, mutta en tiedä minne.
Tämä päivä on ollut loppuelämäni ensimmäinen ja välillä on menty kovaa ja komeesti ja sitten välillä hiljaa ja kalpeesti.
Ja nyt, joku näköjään "oikeesti" lirputtaa minun kanssani.
Pistää vanhalla väpättämään, oisko se sydän tossa enemmän oikeella puolella, siinä on semmonen tuntu?
Ettei pirskatti olis sitä seisokkis*****.
Mitä luulet kultaseni- AA?
Onko sinulla enemmän kokemusta semmosesta sopasta, jota porsliinikupista hörpitään?
Kiitos kuvasta, sinut kyllä tunnen, vaikka pimeässä käsikopelolla.
(Sori. nyt taitaa *hulluus* mennä jo yli äyräiden?)
TV: (;
siirtyä keskustelemaan näistä kirjallisuuden hienouksista vaikka tänne: [email protected]
Siellä on aasin talli. tummelit ja porsliinit ja sähkölasku maksamatta, joten joudut käsikopelolla etsimään ;)
Jos et oo puhelimessa juuri nyt, ei tuo mitään. Määkin meen nukkuun.
Kysymykseesi: kokemusta on.
Meinasin sulle ihan runon heittää,
mut se on laji, josta en kirjoita, enkä keskustele.
Linja on ollut hiljainen.
Mietintämyssyssä on käynyt kova kuhina.
Joskus tekee mieli ja toisiaan
sitten taas ei, kyllä Rauli tiesi ihmisten halut.
Mutta....
Minä kirjoitan tästäkin novellin,
Jooko?
Luet sen sitten ,kun siihen tulee mahdollisuus?
(;
Teekin se. Odottelen novellia.
[;O-]
Tämä on vain kylmää kieltä, kehon kieli puuttuu.
Silloin viestin sisältökin muuttuu.
Sanoja on niin vaikea pukea,
saati oikein lukea.
Myönnän olleeni *******
Mutta ethän sinä toiv. vihastunut.
Elämässä on niin paljon mutkia,
vaikka yritin olla niin sut...!
Ei tiedä mitä tässä vielä voi saavuttaa,
eikä ollut tarkoitus mitenkään satu***'.
Linja on nyt poikki,
En tiedä minne Jutta loikki.
Olikos puskassa?
Vai keties tuskassa??????
(:
valitettavasti Aasin runoratsu on karannut, mutta houkutellen sen huomenna takasin. Tai se palaa itse, kun haistaa, että kilju on käynyt valmiiksi ja Aasi pullottaa sitä.
Palataan! [;O-]
Linjat on kunnossa ja parempaan kuntoon tulevat, kun tuo asentaja tuosta huomenna häipyy sähläämästä.
Jutta onkin mennyt piiloon ja vaikket nyt olisi nopeakaan, niin saatat löytää minut.
Vaihdoin vain "maisemaa". Olen paikassa tr.
Laita piippu suuhun ja salapoliisin hattu päähän, saa nähdä löydätkö?
Kevät?
Se taisi nyt osua suoraan kirjailijan sydämeen, sillä nyt en pääse irti tästä koneesta ja valmista tulee enemmän kuin laki sallii, liekö käyttökelpoista, voi olla roskakorikamaa.
Tämä ihana päivä ei salli nyt enää sisällä istumista.
*haikailee*
Lähden siis ulos.
(;
Perskuta. Olen itsekin paikassa tr. Ehkä asut naapurissa?
Arvasin muuten eilen oikein: Runoratsuni palasi oitis haistaessaan lempijuomansa, hiivaisen kiljun tuoksun.
En laita piippua suuhun enkä salapoliisin hattua päähän. Konkreettisesti. Kuvainnollisesti voin sen tehdä kylläkin. Eiköhän riitä, että palstalla on yksi kyseistä rekvisiittaa käyttävä, kuvainnollisesti kai hänkin.
Aasin runoratsu kiljupäissään:
bittien seassa
tapasin nartun
noitahan näkee
aattelin ensin
tarjosin handuu
sanoin:
sopiiks, et tartun
narttu tuo mietti
sieniä keitti
sitten
puskista mulle heitti:
nännit on rasvattu
vanha on juttus
mutta kuule
haluisin olla tuttus
ja rasvata sulta
myös SITÄ
herra ja jumala
myös siis mitä?
häkellyin ensin
myönnetään toki
mietittyäni
liiankin pitkään
totesin
huonommaksi ei
muutu mun asiat
elämä, mitkään
kiva ois tavata
bittien kautta
(taikka siis livenä)
luonnossa narttu
sinne se aamulla
lähteneen näyttää
mennyt ulos
peräänsä siis
vastuista omista
jälleen kerran: viis
mikähän lienee
kaiken tään tulos?
onnea lieneekö mulla
tapaisin näkisin
puskissa jutan
silloin selviäis
mahtaako narttu
- siis jutta -
käteeni tarttuu
ja stringejä käyttää...
[;O-]
näpsyttelemisiin ;)
Ettei ollut sun kiljussas vähän liikaa hiivaa (tai sokuria) kun noin hauskasti näpsyttelit?
Nyt nousee, sanoin entinen mies, jollainen Aa, ei suinkaan tunnu olevan.
Täällä on enemmänkin *suomainen* tunnelma,
luulen, että ei kuitenkaan olla samassa paikassa.
Tunnetila? Panikkin ensimmäinen aste, joka enteilee, että puska kohta tutisee entistäkin enemmän.
Sienet on jo syöty, samoin kutuhyytelöö jälkkäriks , nyt pitäs keksiä uusia kujeita ja nopeesti.
Nyt lähtee paha,
ei sille mitää ****.
En ole runo immeisii,
Enemmänkin haluaisin johonkin ***********!
Lähdin ulos
ja tämä oli *****.
Yksin täällä laulen
Vaikka paremmin menis, vaikka *********.
Emme siis taaskaan kohtaa,
kannattaako sitä edes *******?
Oli päivä niin aurinkoinen,
nyt on naama ihan kirk.********.
Jos et laita hattua,
niin panisitko ******'?
En uskalla edes maljaa kohottaa,
sillä -juttaa- alkaa ********.
Nyt on pakko lopettaa,
sillä ********** alkoi pakottaa.
Mitään en uskalla enää kysyä,
ettei tule *********.
T:(; , näpyttelee hän!
on tossa tietsikan näytöllä reunassa ja sanoo että on eksyksissä ilman sinua. Nalle Puhin kaveri I-haa.
Mää lähren ny mun koeran kaa ulos paskalle. Tarkoitus olis, että koera paskantaa, en siis minä.
Eränlaista ajanvietettä tääkin.
Jonkinlainen sukulaissielu kai lienet.
Palataan, mun puolelta varmaan huomenna...
[;O-]
Palstan teeman mukaisesti heitin tuonne uloslähtemiseeni liittyen eräänlaisen näytteen murrekirjoittamisesta. Murmur.
meinaat että oottelen täällä huomiseen, juuri kun kiljun, että apua? (miten sinä kiljut? vai kiljuttaa enää ollenkaan?)
Nääs, kun minä en taas huomenna täällä paljon istuskele. Naama ei palanut vielä tarpeeksi.
Murre näyte 2= Nysse meni.
Murre näyte 3= Ei vaan, mäniköhä se nyt ees?????
Jos nyt jätit minut tähän ruikuttamaan, niin arvaa rupeenko enää ikinä **********?
*Puska myrsky tuulessa huojuu*
Enhän toki Juttaani jätä ruikuttamaan.
Puskia pengon herkeämättä hänet löytääkseni.
Vaan ihmettelen yhtä: Kas miksi hän ei ole vastannut tyystin laisinkaan ollenkaan antamaani privaattiosoitteeseen?
Ka sieltäpä aasin löytää. Eikä kaikki tämä kirjailijanalut -palstalle liittymätönkin olisi koko maailman näkösällä.
"Puskan myrskyssä huojumisesta" ei tiedä mitään hän, ennen kuin minä vähän keinuttamaan pääsen.
Ei kauan huoju, mietipä sitä...posliini.
[;O-]
Palstan aiheeseen:
On se vaan kurjaa, kustantamot eivät huoli meidän lahjakkaiden tuntemattomien kirjoittajien käsiksiä ja tee niistä kirjoja, voi voi. Ja lämmin leipä.
Tämä lainaus aloituksestasi puskajutta:
”Aina pitäisi uudistua, sanotaan.
Vanhoilla teemoilla ei pärjää, mollataan.
Pitää olla fiksumpi kuin muut, kannustetaan.
Kirjoita, kuten kukaan muu
ei ole koskaan kirjoittanut, kehoitetaan.”
¤
Olen nyt melko ahkerasti tässä viime aikoina lueskellut tarkoituksella ihan tätä uutta kirjallisuutta (noin 1,5 vuoden sisällä ilmestynyttä), niin ulkolaista kuin suomalaistakin. Usein todellakin vain selaan muutaman sivun, kokonaan olen tämän vuoden puolella lukenut lukemisen ilosta muutaman, oikeastaan vain kaksi kotimaista kirjaa, ulkolaisia muutama enemmän. Kyllä se niin on kohdallani, että harva nappaa mukaansa tai saa edes jotenkin heräämään, että onpa hieno lukuelämys tai ns. tarpeellista tietoa itselle.
Ja todentotta kaikkihan on jo maailmassa ennenkin kirjoitettu.
Kirjoittajana en kuitenkaan ole lannistunut, mutta olen yhä enemmän kallistumassa ajatukselle omalla kohdalla, että suuntaan kirjoittamiseni kaikkeen muuhun paitsi siihen, että nimenomaan kovakantinen olisi se minun juttuni. Tällainen ajatuskehitelmä on itselleni tullut ihan tämän vuoden aikana, kun paremmin olen perehtynyt kaikenlaisiin kirjoittamisen myötä aukeaviin mahdollisuuksiin nykymaailmassa. Olen horroksestani herännyt huomaamaan, että kovakantiset kirjat ovat suurimmalle osalle ihmisiä tuntemattomia tiiliskiviä. Ihmisten kirjahyllyt täyttyvät kukkamaljakoista ja dvd boxeista sun muusta sälästä.
Minäkin kannan selkä vääräällään kirjoja kirjastosta ja yritän saada juonesta kiinni ja oppia "kirjoittamista".
Mutta,... kun olen tullut jo näinkin vanhaksi, olen oppinut tavan(jota en nuorempana harrastanut, koska kunnioitin kirjailijaa), en lue, mielestäni "huonoa" kirjaa loppuun enkä tunne siitä syylisyyttä.
Enkä ota sitä enää uudelleen käteeni, jos en siitä pitänyt.
Haen taas pinon kirjoja ja aloitan alusta.
Jopa Nobel-kirjailija sai minut luopumaan lukuyrityksestä.
Että niin korkealentosta ja tylsää oli hänenkin tekstinsä.
Lukemista en lopeta, enkä, perkele, kirjoittamistakaan.