Minne mennä?

Olen lukiossa oleva tyttö ja minulla on paljon harrastuksia ja siellä kavereita.

Ongelmana on se, että välillä tulee kauheita yksinäisyyden puuskia ja ahdistuneisuutta. Reagoin kaikkeen syömisellä tai pikemmin syömättömyydellä, josta olen onneksi vähän päässyt eroon. Mutta kaikki pitävät minua kilttinä tyttönä, jolla kaikki on hyvin ja aina iloinen ja tyytyväinen elämäänsä. En kuitenkaan ole ja yrittäessäni puhua asiasta koulumme terveyden hoitajalle hän ei huomioinut asiaa mitenkään vaan hänellä on kuva että olen elämääni oikein tyytyväinen.. Nykyisin minulla on semmonen kuori, joka näytetään kaikille.. kaikki odottavat minun olevan aina ilopilleri, jolla ei ole ongelmia.

Siis mistä löydän ihmisen, jonka kanssa voisin keskustella. Tämä henkilö ei voi olla semmoinen joka tietää minusta paljoakaan, koska silloin asia kääntyy niin että olen vain nukkunut vähän.

Auttakaa olkaa kilttejä.
2207
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

koulukuraattoria, nuorten poliklinikkaa tms. En tiedä missä asut, mutta pääkaupuniseudulla ja suurissa kaupungeissa ainakin on matalan kynnyksen paikkoja, joihin voi mennä puhumaan onglemistaan.
Netissäkin on auttavia palveluja, joihin voi anomyymisti jättää keskustelupyynnön. Samoin auttavat puhelimet toimivat nimettömästi. Ainakin siellä on joku, jolle voit purkaa sistäsi ja kertoa miten asiasi todella ovat. Tuommoinen kulissin pitäminen johtaa ojasta allikkoon.

Äänestä

Moikka!

Tunnistin kirjoituksesta itseni vuosien takaa ja kovin vaikutti tutulta. En välttämättä osaa olla mikään paras apu, mutta voin ainakin kuunnella tai kertoa ehkä vinkkejä miten asioita itse käsittelin. Jos haluat kirjoitella, niin mese tms. on hyvä vaihtoehto, koska vastaukset saa nopeasti ja väärinymmärrysten mahdollisuus on pieni. Näin yhtenä ehdotuksena.

Pistä vaikka uusi viesti vastaukseksi tähän jos haluat jutella. Laitan sitten yhteystietoni.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


popular but alone kirjoitti:

Olen lukiossa oleva tyttö ja minulla on paljon harrastuksia ja siellä kavereita.

Ongelmana on se, että välillä tulee kauheita yksinäisyyden puuskia ja ahdistuneisuutta. Reagoin kaikkeen syömisellä tai pikemmin syömättömyydellä, josta olen onneksi vähän päässyt eroon. Mutta kaikki pitävät minua kilttinä tyttönä, jolla kaikki on hyvin ja aina iloinen ja tyytyväinen elämäänsä. En kuitenkaan ole ja yrittäessäni puhua asiasta koulumme terveyden hoitajalle hän ei huomioinut asiaa mitenkään vaan hänellä on kuva että olen elämääni oikein tyytyväinen.. Nykyisin minulla on semmonen kuori, joka näytetään kaikille.. kaikki odottavat minun olevan aina ilopilleri, jolla ei ole ongelmia.

Siis mistä löydän ihmisen, jonka kanssa voisin keskustella. Tämä henkilö ei voi olla semmoinen joka tietää minusta paljoakaan, koska silloin asia kääntyy niin että olen vain nukkunut vähän.

Auttakaa olkaa kilttejä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu