voisitteko kertoa jos teillä on kokemsta
harhoista tai todella elävistä painajsasista siis
niinkun sellasella tasolla että kaikki oikeasti
hajoo eikä vaan mitään pientä hourailua..
ja onko teillä todettu sitten mitään sairautta
syyksi.. eikä nyt kiitti mitään huumekokemuksia
tänne, ite en käytä mitään, mut olen aivan rikki
kun en voi nukkuakaan jos on paha kausi. ei mulla
ole esim skitsofreniaa tai mitään vakavampaa kun
vaan masennusta ja paniikkia enkä enää syö
niihinkään lääkkeitä.. ja psykoterapia nyt
ainakin oli täyttä paskanjauhantaa..
mut... haluan kuulla toisten kokemuksia... eikai
nyt tääl tietenkään pysty kuvaileen todellista
kauhua kunnolla, mut haluisin vain vähän yrittää
vertailla miten pahasti omat asiat on..
esim viime/tänä yönä yritin nukku ajoskus
alkuillasta ja kai nukahdinkin ja jossain
vaiheessa heräsin niinkun kirves olisi päähän
lyöty tai jotain sähkövirtaa. olin ihan hiessä
vaikken ollut voinut nukkua kun jotain 5 min enkä
kuullut mitään kun kuulo oli täynnä jyskytystä ja
huutoa. en päässyt heti sängystä ylös kun olin
jotenkin lukossa ja puhuin vaan jotain mutten
edes muista mitä. joskus vuosi sitten mun harhat
oli enimmäkseen näköharhoja jos oli hämärässä
tmv. ja näin lähinnä jotain kidutettuja ihmisiä
ja osa niistä oli tuttaviani. ja eilen illalla
taas mun vieressäni oli olevinaan joku tällänen
hahmo ihan hetken aikaa mutten uskaltanut siihen
koskea vaikka sen kasvot oli aivan pääni
vieressä. ehkä tämä sama mies oli joskus keväällä
unessani.
no onhan tää nyt aika säälittävää täällä mitään
inistä... halveksikaa pois... mutta silti jos
joku on samanlaista kestänyt ja vielä selvinny
ilman itsensäsilpomista (no minä en) niin
kirjoittaa...
harhoista tai todella elävistä painajsasista siis
niinkun sellasella tasolla että kaikki oikeasti
hajoo eikä vaan mitään pientä hourailua..
ja onko teillä todettu sitten mitään sairautta
syyksi.. eikä nyt kiitti mitään huumekokemuksia
tänne, ite en käytä mitään, mut olen aivan rikki
kun en voi nukkuakaan jos on paha kausi. ei mulla
ole esim skitsofreniaa tai mitään vakavampaa kun
vaan masennusta ja paniikkia enkä enää syö
niihinkään lääkkeitä.. ja psykoterapia nyt
ainakin oli täyttä paskanjauhantaa..
mut... haluan kuulla toisten kokemuksia... eikai
nyt tääl tietenkään pysty kuvaileen todellista
kauhua kunnolla, mut haluisin vain vähän yrittää
vertailla miten pahasti omat asiat on..
esim viime/tänä yönä yritin nukku ajoskus
alkuillasta ja kai nukahdinkin ja jossain
vaiheessa heräsin niinkun kirves olisi päähän
lyöty tai jotain sähkövirtaa. olin ihan hiessä
vaikken ollut voinut nukkua kun jotain 5 min enkä
kuullut mitään kun kuulo oli täynnä jyskytystä ja
huutoa. en päässyt heti sängystä ylös kun olin
jotenkin lukossa ja puhuin vaan jotain mutten
edes muista mitä. joskus vuosi sitten mun harhat
oli enimmäkseen näköharhoja jos oli hämärässä
tmv. ja näin lähinnä jotain kidutettuja ihmisiä
ja osa niistä oli tuttaviani. ja eilen illalla
taas mun vieressäni oli olevinaan joku tällänen
hahmo ihan hetken aikaa mutten uskaltanut siihen
koskea vaikka sen kasvot oli aivan pääni
vieressä. ehkä tämä sama mies oli joskus keväällä
unessani.
no onhan tää nyt aika säälittävää täällä mitään
inistä... halveksikaa pois... mutta silti jos
joku on samanlaista kestänyt ja vielä selvinny
ilman itsensäsilpomista (no minä en) niin
kirjoittaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
et siis ole tällä hetkellä minkään psykiatrin
hoidossa? Menepä käymään MTT:ssä taas. Harhaisuus
voi johtua monestakin seikasta, ei pelkästään
skitsofreniasta. Mm. masennus ja paniikkihäiriökin
voivat pahetessaan aiheuttaa ohimenevää
psykoottisuutta, enkä nyt voi sanoa edes varmaksi
että olet psykoosissa kun en ole mikään lääkäri,
mutta varmaa on että sut pitäis tutkia nyt ja heti
ja selvittää syyt ja määrätä oikeanlainen lääkitys.
Ei tollaisista turhaan tarvitse kärsiä. Ellet hoida
itseäsi, riskeeraat terveytesi todella raskaasti.
Älä jää himaan odottelemaan että olet
suljettuosasto-kunnossa vaan hae apua nyt, mitä
aiemmin asioihin puututaan sen helpompi ne on
hoitaa.
entä jos sattuu olemaan niin, että kokee kaikki
psykiatriset osastot (myös avoimet) todella
ahdistaviksi ja epäinhimillisiksi paikoiksi?
minne sitten voi mennä, jos ei kotonakaan pysty
oleen? mulla on omakohtaista kokemusta siitä,
että osasto voi olla ahdistavampi paikka kuin
itse sairaus (jos ahdistusta sairaudeksi voi
kutsua). Suurin osa ihmisistä ei varmaan koskaan
ajattele, että voisi olla siinä pisteessä, että
tarvis jonkun paikan, mistä saa apua... se on
kauheeta yhtäkkiä huomata, että hetkinen, eihän
mulla oo mitään (inhimillistä) paikkaa mihin
mennä !
joo olen mäkin ollut kaksi kertaa osastolla
muutaman yön ajan enkä kyllä ihan heti ajattele
palaavani jos vähänkin itseään pystyy
hallitsemaan. kotoakin oikeastaan pitää lähteä
pakoon harhaisena silloin kun vanhemmat siellä on
koska ihan hyvin he voisivat mut vastoin tahtoani
jonnekin polille viedä ja valehdella niille
siellä taas ties mitä. oikeasti on kauheata kun
huomaa ettei ole mitään... mulla on aivan samoja
kokemuksia... paitsi ehkä jossain metsässä
pärjää.. oon monta kertaa ottanut vaan
unilääkkeen ja mennyt tonne lähimetsään
nukkumaan.
ja loca, käyn kyllä silloin tällöin puhumassa
asioistani mutta siis... mulle tarjotaan vain
lääkekuureja ja psykoterapiaa, enkä enää halua
kumpaakaan. tai on mulla rauhoittavia mutta
kohtauksien ehkäisyyn tarvitaan joku jatkuva
lääkitys. kai ne ottaa mut kohta pakolla hoitoon,
joten pitää miettiä mistä kaikista niillekin
puhuu. mutta kiitos kun ajattelit hyvää.
haluaisin silti kuulla jos jollain olisi vielä
kertomuksia... kuinka selviä harhoja on
kokenut... esim. mä kyllä ymmärrän kaiken
epätodelliseksi mutta silti niiden aitous on aina
yhtä hajottavaa.
Mulla on ollut näitä painajaisunia muutama jotka
ovat niin rankkoja kokemuksia ettei niitä välitä
yhtään enenpi kokea.
Unet ovat olleet jotain hereilläolon ja unen
väliltä. Toisaalta on jotenkin tajunnut
nukkuvansa, mutta on ollut niin hirveä pelko ja
paniikki päällä ettei ole pystynyt
liikahtamaankaan ja huutokin on ollut vain
semmoista mölinää. Ei vaan saanut ääntä suustaan
vaikka on yrittänyt huutaa pelosta.
Mä koin että joku huusi mua johon mä
sitten "heräsin". Tunsin että tämä jokin seisoo
sänkyni takana ja on valmiina iskemään jollain
aseella.
Eräällä kerralla "tunsin" selvästi miten jokin
peto repi jalkaani ja taas oli ihan hillitön
pelko päällä.
Mulla nämä alkoivat masennuksen ja unettomuuden
myötä. Lääkäri sanoi että esim. kova ahdistus voi
semmoisen unen aiheuttaa.
Kyllä semmoisen harhan jälkeen menee unet vähäksi
aikaa kun ei oikein uskalla nukkua.
Jossain näistä unista luin, siinä niitä
kutsuttiin unihalvaukseksi.
Todella inhottavia ovat, niin todentuntuisia.
Koita kestää.
mulla on ollut neljästi, lääkkeet ovat
tulleet lääkärin luvalla lopetettua,
ja niin taas psykoosi on uusinut.
Nyt luotan jatkuvaan lääkitykseen, se
on minun keinoni välttää harhaisuus,
niin painajaismaiset kuin 'selittämättömät'
onnellisuuden tunteet. Sairaalassakin
tuli oltua kuukausia, siellä vaarana on
riippuvuutta synnyttävät lääkkeet, voi
jäädä loppuiäksi rauhoittavia syöväksi,
kun taas antipsykoottiset psykoosilääkkeet ei
aiheuta riippuvuutta, eikä pitemmän päälle
välttämättä muitakaan pahoja sivuvaikutuksia,
alussa olin lääkityn oloinen, nykyään minusta
ei (uskoisin) huomaa lääkkeiden käyttöä.
Epäilisin, että sinun tapauksessa
lääkevastaisuus on pieni ongelma, eli
jos et syö lääkkeitä, voi olla että
harhat jatkuu ties kuinka kauan, tiedän tosin
tapauksen,
joka on parantunut ilman lääkkeitä,
ja tapauksen, joka ei lääkkeilläkään (vanha
tapaus).
Minun harhamaailmassani oli yhdellä kertaa
Saatanallisia ihmisiä, eli uskoin että osa
ihmisistä oli Saatanan omia, ja siten minulle
jollain tavalla pelottavia. Musta väri huokui
pahuutta harhamaailmassani, kotonakin. Kuulin
ääniäkin. Täyttä harhaa. Kuin olisi
huumeita käyttänyt, kuvittelen, en ole
käyttänyt.
Psykoosiin lääkkeet tehoaa
hitaasti, psykoosit kesti joka kerta kuukausia,
vaikka aloin syömään lääkkeitä jo viikon kuluessa
harhojen tultua.
Luota, että lääkärit yrittää parantaa sut !