Pakko purkaa tunteita johonkin. Olen yksinhuoltaja kahdelle puoliorvolle lapselle, isää ei siis enää ole. Tapasin miehen joitain kuukausia taaksepäi, jolla myös laps, mutta lapsi asuu äitinsä luona. Isä tapaa lastaan ehkä noin kerran kuussa jos sitäkään. Minä en pysty asiaa käsittään en millään lailla. Mies on huonoissa väleissä entisen kanssa, entinen kuulemma puuttuu liikaa hänen elämäänsä. Tuo on mun mielestä ihan liioiteltua. Mies on vaan niin saatanan periksiantamaton, että ei varmasti suostu esim. ehotuksiin että ottais lapsensa joka toinen viikonloppu itellensä..Siis tämä teksti on sekavaa vaan niin on mun ajatuksetki:) Mulla oikiasti ottaa perkeleesti päähän jos lapsella on isä, niin isä on niin vitun kusipää ettei ala poikaa tapaamaan, kostaa siis mun mielestä entiselle. Mulla käy tätä entistä niin pirun paljon sääliksi ku tietää ettei ole helppoa yksin lasta kasvattaa. Oon minä yrittäny puhua järkiä tuolle miehelle, vaan sehän saa hirveät hepulit. Tuo on mun mielestä niin ilkeää käyttäytymistä että suoraan sanottuna tekis mieli joskus potkia sitä perseelle..Mulle ja mun lapsille se on ollut mukava, ei valittamista sen suhteen. Vaan ku oma lapsi unohtuu ja siitä ei välitetä niin se saa mut kiehumaan! Sainpaha vähän ajatuksia purettua:)
Kun isä ei tapaa lastaan
ei käsitä
8847
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
puoliorvon??
toinen vanhempi on kuollut
Sehän tässä juuri ihmetyttääkin miksi
alkuperäinen kutsuu lapsia puoliorvoiksi?
enpä lukenut alkuperäistä viestiä tarkasti.
perun aiemmat puheenvuoroni.
isä siis tapailee lasta (sitoumuksetta) juuri silloin ja sitten kun sattuu huvittamaan (lapsen pyynnöstä viis). Koko tapailun periaatteena tuntuu toisinaan olevan minulle kostaminen (lapsen välikätenä olosta viis) ja tiedänpä senkin (yhteisiä tuttuja), että selittelee tuolla ympäriinsä syyn tähän olevan_minussa_. Milloin olen hankala (tähän en koskaan ole saanut vastausta itseltään kysyttäessä, jotta miten niin hankala) milloin muuten vaan v*********n akka (joskus haistattanut suoraan kun luvannut lapselle hakea eikä ole tullutkaan eikä tietenkään ilmoittanut peruuntumista, lapsi odotti portailla lähtövalmiina koko pvän).
Välillä toimii, useimmiten ei. Toivoisin hänelle sinun kaltaisesi nyxän jotta isä saisi tasapainoa ja järkeä elämisen tyyliinsä.
Kato siltikin peiliin. :)
että aikuinen ihminen leikkii lapsen kustannuksella..kirjaimellisesti leikkii. Oon yrittäny tälle miesystävälleni sanoa ja yrittäny saada ymmärtään että lapsen etu on se tärkein etu, vaan hyvin hankalasti menee jakeluun. Tuntuu vain että se tärkein on saada voitonriemua ku on saanu vähän jostakin entistä naisystävää napauttaa. Siis oikeasti tuntuu niin naurettavalta. Oon paljon ajatellut sitä kuinka ihanaa ois saada tutustua miesystävän lapseen oikein kunnolla ja antaa sille entisellekin vähän tilaa hengittää, jos ymmärrätte mitä tarkotan..Ja tätä meidän suhdetta kun olen paljon ajatellut, niin ehottomasti suurin ongelma mulle on se että mies käyttäytyy niin tyhmästi ja vielä kun oma lapsi on kyseessä. Jotkut varmaan ajattelee että mitä se mulle kuuluu, mutta yksinkertasesti en voi olla välittämättä asiasta koska se vaan munki sydäntä raastaapi. Kun isä on kerran olemassa, niin piru vie käyttäytykööt kuin isä..Tuommoset paskamaiset asiat ovat vain mun mielestä semmosia, jotka kostautuu vielä elämän aikana tavalla tai toisella. Ja jos samaa rataa jatkuu, se kostautuminen voi tarkottaa sitä, kun lapselle tulee ikää enempi, voi olla ettei enää isä kiinnostakaan paskan vertaakaan. Kyllähän tuommonen varmasti jättää lapseenki jälkensä. Toivottavasti tuo miesystäväni havahtuu itekin omiin typeryyksiinsä, ennen ku peli on menetetty.
vaikka sen voissa paistaisi. Tietyllä tyypillä siis.
Kun on kerran ottanut pahasti luonnolle, ei sitä unohdeta koskaan eikä anteeksianto ole kuin hetkittäistä. Ikävä kyllä, näin meillä ainakin.
Ei auta puheet (tai ehkä hetkeksi) eikä mitkään yrittämiset. Aina jossain vaiheessa ollaan samassa jamassa, lapsi maksajana, mitäpä sillä väliä, kunhan saa pidettyä ohjaksia ja tuntea jonkinsortin ylivoimaisuutta tilanteessa.
Ymmärrän kantasi tässä asiassa. Itseasiassa olen sanonutkin ex.lle, että millaisia idiootti naisia (äitejä siis) tapailee jotka "hyväksyvät" mieheltä sellaista toimintaa jota hän lapsen suhteen toteuttaa. Luulisi jokaisen naisen, jolla on itsekin lapsia, arvostavan miehissä sellaisia ominaisuuksia kuin vastuuntunto ja suoraselkäisyys, varsinkin mitä lapsien suhteen tulee.
Jatka vaan järjenpuhumista, hyvä että yrität. Ehkäpä se tuottaa jonain päivänä tulosta ja isä osaisi olla enemmän isä kuin loukkaantunut pikkupoika.