Heissan kaikki äipät!!
Minkäikäisenä olette vieneet lapsenne hoitoon?Siis työpäivän ajaksi.Miltä on tuntunut jos on joutunut palaamaan heti äippälomalta töihin.Lapsihan on kovin pieni vielä silloin.
Itse jouduin laittamaan 4.lapsemme heti n.9kk hoitoon ja se särki hetkeksi mun sydämeni.Toki näin jälkikäteen olen huomannut ettei se mitään "traumoja" lapselle aiheuttanu. =o)
Nuorimmaisemme on nyt kohta 9kk ja aion olla ainakin loppuvuoden kotona,mutta näyttää siltä että tammikuussa työt kutsuvat...
Olisi kiva kuulla mielipiteitänne aiheesta!!!
Pliis...ei tappelua/arvostelua ja sillee.....=o)
Minkäikäisenä olette vieneet lapsenne hoitoon?Siis työpäivän ajaksi.Miltä on tuntunut jos on joutunut palaamaan heti äippälomalta töihin.Lapsihan on kovin pieni vielä silloin.
Itse jouduin laittamaan 4.lapsemme heti n.9kk hoitoon ja se särki hetkeksi mun sydämeni.Toki näin jälkikäteen olen huomannut ettei se mitään "traumoja" lapselle aiheuttanu. =o)
Nuorimmaisemme on nyt kohta 9kk ja aion olla ainakin loppuvuoden kotona,mutta näyttää siltä että tammikuussa työt kutsuvat...
Olisi kiva kuulla mielipiteitänne aiheesta!!!
Pliis...ei tappelua/arvostelua ja sillee.....=o)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jouduin myös viemään esikoisen hoitoon 10 kk vanhana. Hetken oli traumaattinen olo ja inhosin koko tilannetta, mutta huomasin ensimmäisten päivien jälkeen että tyttöhän nautti olostaan. Olen viemässä 1.5 vuotiasta hoitoon nyt syksyllä ja tuntuu pahalta myös...ja pahemmalta kuin tytön hoitoon vieminen. Uskon kuitenkin että hyvin se menee, äidillä vain on se vaikein hyväksyä muutos...
meillä lapset on hoidettu kotona joten yksi on mennyt hoitoon kun aloitti eskarin ja toinen kun oli reilusti yli kahden, muut ei hoidoss aole olleet. Niin ja minä taas sudin töihin heti kun äippäloma loppuu!
isompien kanssa kotona sen kolme vuotta ja niin aion tehdä tämän pikkuisenkin kanssa ; ) täytyy käyttää kaikki mahdollinen aika hyväksi minkä voi lapsen kanssa viettää. Sitten kun palaa töihin niin eipä sitä aikaa paljon ole vielä kun vuorotyötä tekee.
on sikäli onnekasta, että työn ja lapsenhoidon on pystynyt yhdistämään (sekä miesvainaa että minä olimme ja minä yhä olen, yrittäjä) - väliin toki vaatinut melkoista sumplimista ja nurkissa kipunoinut.
On monenlaisia malleja.
Lyhyitä ja pitkiä äitiyslomia.
Kotiäitejä, koti-isiä, työssäkäyviä vanhempia, perhepäivähoitopaikkoja, tarhoja, kerhoja, kotiin tulevia lapsenoitajia, apuun rientäviä isovnahempia ja vaikka mitä.
En minä osaa pitää niistä yhtäkään absoluuttisesti toista parempana vaan jokaisen perheen pitää löytää oma itselle sopiva mallinsa.
Tärkeintä kun kumminkin on sen nimenomaisen perheen hyvinvointi ja toimivuus.
Olen ollut kotiäitinä pitkään. Pienin lapseni, jonka joksikin aikaa olen hoitoon vienyt on ollut kaksi vuotias. Mielestäni luonteesta riippuen sen ikäisen voi jo hyvillä mielin viedä hoitoon (arkaa kaksi vuotiasta en veisi).
Olen ollut myös työssä lastenhoidossa ja voin kertoa, että yhdeksänkuinen on kyllä vähän reppana hoidossa. Ei kukaan rakasta toisen yhdeksänkuista ja vaikka syliä välillä saakin, ei sitä voi verrata omaisten rakkauteen. Pienet vauvat itkevät paljon hoidossa. Toisaalta, jos äidin hermot ovat riekaleina, voi olla parempi, että lapsi on edes neutraalissa ilmapiirissä. Itse kuitenkaan en veisi vauvaa hoitoon, mutta tiedän, että moni vie.
Ehkä puolitoista vuotias olisi mielestäni aikaisintaan hoitoonviemisiässä ellei sisaria kotona ole. Tämä on minun mielipiteeni 15 vuoden lastenhoitokokemuksella.
kuulla..olen ite miettinyt että mitä ihmettä teen, mies haluis että menen öihin mutta hemmetti minä en haluis viedä muksua hoitoon..tuossa taas sinä sanoit ettei noin pientä kannata viedä hoitoon.selvä..päätetty, EN VIE:) Kiitos:)
Jos tykkäät olla lapsesi kanssa kotona, eläkää vaikka ihan niukasti edes puoli vuotta eteenpäin. Me olemme eläneet jopa velaksi välillä ja nekin on jo kuitattu. Lapset ovat saaneet harrastaa ja sen mitä kavereilla, mutta etelänmatkoja ei olla tehty eikä ole hienoa autoa tai sitä taloa. Valintoja kaiketi.
Onnea ja Valoa elämäänne!
mitä traumoja lapset ovat saaneet ,tai sitten eivät ole saaneet ,varhaisesta hoitoon jättämisestä ...se näkyy ehkä sit aikuisiällä vasta !
on aika tunnekylmä. Häntä itseäkin se harmittaa ja sen tiedostaa. Äitinsä vei hoitoon kun mieheni oli 3 kk.
Kiitos tähänastisista kommenteistanne...=o)
Saneleeko teillä raha koska joudutte menemään töihin?
Käytän sanaa JOUTUA koska itse koen joutuvani töihin rahan takia,en haluaisi vielä tammikuussa.Toivottavasti anoppiki joutaa hätiin ettei pientä tarttis vielä laittaa päiväkotiin.;o)
että voin olla kotona lasten kanssa. Meillä esim. ei ole omaa taloa, jonka vielä aiomme hankkia. En tiedä olisiko parempi, että olisimme jo hankkineet talon ja olisin ollut töissä enemmän, mutta näin mentiin ja ainakin lapset ovat tasapainoisia ku ei olla hötkyilty:) Kukin tavallaan..
Meillä en siis halunnut jäädä kotiin kokonaan ja mies taas oli vapaaehtoinen kun sai työnsä sovitettua niin että teki kun ehti ja jouti. Samalla hänellä oli pieni sivutyö säännöllisesti niin että sen sai hoidettua helpolla siinä sivussa ja jopa lasten kanssa jos tuli paha tilanne.
Rahallisesti kokonaan kotiin ei olisi pystynyt meillä jäämään kumpikaan ilman että olisi pitänyt tinkiä meille todella tärkeistä asioista. Onneksi ratkaisu löytyi noin hienosti.
Meidän pelastushan oli vielä mummot jotka auttoivat, mutta molemmat olivat vielä työelämässä ja toinen vielä teki kolmivuoroa, joten ei ihan miten vain ja rajatta, mutta pieniä aikoja toisinaan.
Järjestelymme kyllä on ihmetyttänyt niitä jotka tinkaavat ja jäävät kotiin ja niitä joilel se ei ole mahdollista. Mehän tavallaan sekä säästimme että söimme kakun... Harvalla onnistuu noin tehdä. Ja jos kolme lasta hoidetaan kouluun asti kotona on sekin aika harvinaista nykyisin ellei kyse ole todella isosta perheestä tai hyväosaisista eikä tavallisesta duunariperheestä asuntolainoineen.
Rahahaan monella ratkaisee vaikka sitä ei sanota ääneen sillä harvassa kodissa käydään keskustelua kumpi jää kun sillä miehellä on yleensä parempi palkka.
Tuohon aikaan kotiin jäi muitakin miehiä kuka mistäkin syystä, mutta kaksi ihan kotihoidontuelle vakivirastaan esimerkin siivittämänä. Kyllä suvun vanhoilla juoruilla oli kälätettävää nykynaisten asenteesta!!
Ei meilläkään ole omaa taloa.Kaksi autoa (vanhoja) on,mutta mies ei pysty tekemään töitään ilman autoa ja mulla sen verran pitkä matka kylälle että autoa tarvitsen.Jo ihan kaupassa käyntiin ja etenkin isompien lasten harrastuksiin vientiä varten.Ja muutenkin tosta tinkimisestä...en ole yhtään varma että meidän koululaiset hyväksyisivät jos joutuisivat esim.lopettamaan harrastuksesnsa sen vuoksi että olen kotona.Mutta mekin ,näillä näkymin,pystymme hoitamaan lapsemme kotona joten sillä tavalla onnellinen tilanne.=o)