Mä murehdin aina hirveesti kaikkea mitä oon
mokaillu tai minkälainen oon ennen ollu. Aina
välillä mun mieleen tulee joku pari vuotta sitten
mokailtu juttu jota jään uudelleen murehtimaan.
Oonko ainoa, joka murehtii tällasia?
mokaillu tai minkälainen oon ennen ollu. Aina
välillä mun mieleen tulee joku pari vuotta sitten
mokailtu juttu jota jään uudelleen murehtimaan.
Oonko ainoa, joka murehtii tällasia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
No jos yhtään lohduttaa niin sitten meitä
murehtijoita on kaksi.
Kyllä lohduttaa... kiitti!
meitä on kolme!
Voi, kyllä. Tutulta kuulostaa. Oon tosin
huomannu, että jos kertoo ne asiat, joita
murehtii, jollekin muulle, niin ne eivät ehkä
enää vaivaa niin paljon. Huomaa, että ne eivät
niin suuria juttuja olleetkaan. Tai jos ei voi
kertoa kellekään, niin ainakin kuvittelee
kertovansa. Silloin saa vähän etäisyyttä
asioihin. Totuushan on, että omassa mielessä
mokat paisuvat usein liian suuriksi. Kokemusta on!
No mutta. Hyvää jatkoa sulle!
omaan napaan tuijottelua tuo tollanen
Kyllä tämäkin tuli heti mieleen, kun asiaa ensin
ajattelin. Helpostihan sitä käpertyy itseensä..
Mutta sitten on kyllä tilanteita, joita ei vain
saa selvitettyä - tulee vain jokin erimielisyys,
joka ei ratkea millään - ja ystävyys, vasta
oraalla ollut katkeaa alkuunsa. En tarkoita nyt
rakastumisasioita vaan ihan tavallisia
ihmissuhteita. Minulle tuli sanaharkka
harrastusasioista 'asiantuntijan' kanssa. Siitä
on nyt vuosi.. Ärtyneenä käytin rumaa kieltä.. Se
kaduttaa nyt kun asia tuli mieleen. Kuulin
sattumalta, että nämä ihmiset, joitten kanssa
puuhasin (koirajuttuja) pari vuotta, ovatkin
eronneet ja lopettaneet harrastuksen, jossa he
olivat oikeasti tosi hyviä.. Niin hauskaa kuin
meillä oli aikanaan! Miten innostuneita he
olivat.. Surettaa. Mitään en aavistanut ja sitten
yks kaks minäkin käänsin selkäni enkä antanut
kuulua edes 'koirajutuista'. Riita syntyi aivan
mitättömästä ja tahattomasta mielen
pahoittamisesta. Otin toisen huomautuksen hirveän
raskaasti (liittyi koirien pentuihin ja niitten
ulkonäköön). Pikkujuttu, kenties.. Mutta
sittenkin. Jotkin ristiriidat vain jäävät
silleen. Kyllä siinä on jotakin surullista.
Eivätkä nämä ihmiset saa koskaan tietää, etten
kantanut heille mitään kaunaa, olin vain niin
hämmentynyt. No, tämä nyt vain oli yksi tällainen
konkreettinen tapaus. Noin muuten olen aika arka
ihminen eikä ystäviä ole yhtään liikaa. Mutta
itseeni käpertynyt en kuitenkaan ole. Joskus
minua ihmetyttää, miksi niin usein kuulee
lauseen: Ei, en kadu mitään! En kieriskele
katumuksessa, mutta en silti olisi halunnut
aiheuttaa toisille mielipahaa.
Kyllä mokailu vaivaa meitä niin monta, jokainen
vain luulemme olevamme ainoita, jotka tekevät
mokia.
Me jotka koemme mokamme, lienemme usein
täydellisyyteen pyrkiviä ihmisiä, jotka eivät saa
tehdä väärin. Pelkäämme myös, että muut
muistelevat mokauksiamme.
Luulen, että usein tämä ilmiö vaivaa perheen
vanhimpia lapsia, joiden on täytynyt olla muiden
yläpuolella ja siksi "virheettömämpiä".
Älä pelkää ei se ole mikään sairaus se on vain
luonollinen " Identtiteetti kriisi " ja se menee
ohi noin 2 kuukaudesta - 2 vuoteen
Se on osa itsenäistymistä
Onneksi olkoon olette päässyt jo hyvin pitkälle
elämässänne !!!!!
Kaikki mokailee joskus..entä sitten? Mun mielestä
osa ihmisistä ajattelee ihan liikaa. Tarkotan
siis sellasia asioita, jotka koskevat esim.
parisuhteita ja vaikka omia mokiaan. Itsekkin
mokailen lähes joka päivä, mutta en murehdi
niistä liikoja. Asioista ei kannata tehdä liian
suuria juttuja, siinä hajoaa vaan oma pää.
Nauttikaa kesästä ja ottakaa rennosti!!!
Mäki välil mietin et mitä kaikkee mä oon oikee
tehny. Tulee yleensä mielee sellasii asioita jotka
sillon tuntu järkevilt, mut nyt ihan sairaan
nololt. Tietääkseni kaikki ajattelee mitä kaikkee
on ehtginy mokailla...
Ihanaa kun en ole ainoa... Sitä tulee sitten
välillä tekemään kaikkia asioita mitä ei pitäisi.
Kiitti kun vastasitte :)