Tein raskaustestin ja se näytti posittivista. Nyt pelottaa kamalasti! Rintani ovat kasvaneet, joten nyt mietin, että miten pitkällä mahdollisesti olen. Lasta en haluaisi pitää, mutta myös abortti pelottaa aivan hirveästi.Pelkään, että en voi enää tehdä aborttia ja että lapsi on kehitysvammainen tms, koska olen juonut aika runsaasti. En tiedä yhtään mitä teen.Aluksi olin sitä mieltä, että totta kai abortti, mutta nyt kun olen kerennyt asiaa hieman miettimään, niin en olekkaan varma. Auttakaa ja kertokaa mielipiteitänne. Täytän 18-vuotta kesäkuussa!
Apua olen raskaana!
pelottaa.
91737
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nyt ihan ensimmäiseksi yrität rauhottua. Sitten kaivat netistä paikkakuntasi neuvolan numeron ja soitat sinne. Siellä keskustelette vaihtoehdosta, niin raskaus kuin abortointi. Tiedän miltä sinusta tuntuu, olinhan itse samassa tilanteessa noin kaksi vuotta sitten.
Sinun kannattaa ottaa ottaa useita asioita huomioon, mikäli aiot pitää lapsen. Lapsen isä(se nyt joka tapauksessa vaikka abortoisitkin), raha, asunto, koulusi yms.
Mikäli aiot pitää lapsen uskon, että tulet pärjäämään, mutta se voi olla pienen lapsen kanssa rankkaa.
Voit lähettää mul sähköpostia, niin voidaan jutella rauhassa siellä, [email protected] on osoitteeni. Täältä löytyy kuitenkin välillä noita ihmeellisiä elämäänsä kyllästyneitä kalkattajia. :)
Lapsen pitämisen ja abortoinnin välillä on myös adoptioon antaminen. Oletkos sitä tullut ajatelleeksi? Jos tuntuu, ettet voi aborttia tehdä, niin tuo olisi yks mahdollisuus, ja saisit enemmän mietintä aikaakin, pitääkö vauva vai antaako pois.
Lapsi on kuitenkin aina lahja, jota kaikille ei edes anneta. Ymmärrän kuitenkin tilanteesi...
Sinun pitää kartoittaa nyt selvästi, mitä elämältäsi haluat, mistä olisit valmis luopumaan, mitä lapsi toisi elämään lisää..jne. Sun on mietittävä, mikä on todella tärkeää.
Tämä asia on mulle tosi vaikea.Toisaalta haluaisin pitää lapsen, mutta toisaalta taas en!
Ensin avokkini sanoi, että pitää tehdä abortti ja hän ei lasta halua. On aikasemminkin sanonut ettei halua. Puhuttiin nyt sitten siitä, että jos on raskaus jo pitkällä, niin en suostu aborttiin, koska "lapsi" alkaa jo muistuttaa ihmistä. Siihen mies sitten vastasi ettei tietenkään aborttia ja että hän on kyllä tukena. Itsekkin yllätyin tuosta, koska aikaisemmin oli niin negatiivinen.
Itseäni huolestuttaa lähinnä nuori ikäni, kun ei ole vielä ammattia eikä mitään.Töissä kyllä käyn!
Sain itse ensimmäisen lapseni reilu vuosi sitten kolmikymppisenä, ja on tosi hankalaa töiden kannalta, kun pitää viedä firmaa eteenpäin ja on kintussa kiinni innokas yksivuotias. Opiskeluaikana ja nuorempana olisi ollut paljon paremmin aikaa hoitaa pikkulasta, ja lisäksi ei olisi työpaikan hakemisessa stressiä niin paljon, kun "lapset olisi jo tehty". Vaikka onhan se ihanaa olla pikkuisen pojan äiti nytkin, kaiken kiireen keskellä.
Elämä ei aina mene suunnitellusti (jos koskaan...), ja sinulle on juuri tullut eteen mahdollisuus käydä kohti suurta seikkailua, mitä raskaus ja oma lapsi ovat. Varmasti saat myöhemminkin tämän tilaisuuden, mutta nyt on nyt ja tämä raskaus & lapsenalku eivät tule toiste. Mitä ikinä valitsetkin, tulet oppimaan siitä paljon. Abortti on lopullinen ratkaisu, mutta niin on äidiksi tuleminenkin. Kuulostaa dramaattiselta, mutta nämä ovatkin niitä elämän isoimpia kysymyksiä.
Mutta alkuperäiseen huoleesi: älä töiden vuoksi huoli iästäsi! Nuorena jaksaa hoitaa ja kasvattaa lapsia paljon paremmin kuin vanhempana. Ammatin ehdit hankkia myöhemminkin, muutaman vuoden miettimistauko voi olla ihan mukavakin ennen isompia päätöksiä. Vuoden mittaisella vankalla kokemuksella tiedän, että lapsenkin kanssa voi bilettää (ei ehkä ihan samalla tavoin kuin aiemmin) ja mennä miten haluaa. Tsemppiä valintoihisi!
ainakin iältäsi, ja varmaan niin myös olet toitottanut vanhemmillesi kun riitelette jostain lapsellisesta, että sä olet aikuinen ja osaat päättää elämästäs. Päätä nyt ihan itse mitä teet. Todista kypsyytesi, jota taatusti olet monille antanut ymmärtää, kuten moni muukin ikäisesi. Ja jos olet sen verran "aikuinen" kuitenkin ollut että olet juopottelemaan päässyt, niin eiköhän nyt olisi aika ottaa järki käteen ja olla vastuuntuntoinen ja pidä se lapsi. Kyllä tässä maassa pärjää aina jotenkin. Helppoa se ei tule olemaan, mutta elämä on....
Toki meneminen loppuu tai ainakin hidastuu, mutta siihenhän olet valmis, eikö niin, koska olet ollut valmis yhdyntäänkin josta taatusti olet ollut tietoinen että voi raskaaksi tulla. Ja muutenkin olet leikkinyt aikuista. Nyt se kypsyys punnitaan. Onnea elämääsi!!
Mun mielestä sun kannattaa miettiä sitä, että onko sulla tarpeeksi tukiverkkoja, siis läheisiä ihmisiä, jotka on valmiita auttamaan sua pienen lapsen kanssa, siis ihan joka päivä. Sitä lapsen isää nyt ei kannata siihen joukkoon lukea, se voi häipyä kuviosta, varsinkin jos on nuori kuten sinä. Lapsen hoitaminen tulee vaatimaan sulta paljon ja muuttaa kyllä sun elämää, ei välttämättä huonompaan suuntaan kylläkään. Mutta sinun täytyy olla valmis sitoutumaan siihen lapseen niin hyvinä kun pahoinakin päivinä ja se ei aina ole helppoa. Itse en olisi ollut valmis tuossa iässä äidiksi, mutta se on vain minun mielipide. Apua sinä varmasti saat, ota yhteyttä neuvolaan ensiksi. Ja nuorille äideille on varmasti olemassa muutenkin vertaistukea tarjolla. Ja mikä ratkaisusi onkin, se on sinun päätös ja ainoa oikea.
Käy ensiksi neuvolassa ja kerro olevasi raskaana. He lähettävät sinut ultraan, missä lääkäri tutkii, millä viikolla olet.
Siellä jos kerrot alkoholin käytöstä, he osaavat tarkemmin sanoa, onko peli jo menetetty tai ei.
Mutta hei, lopetta nyt siihan paikkaan se juominen ja tupakan polttaminen jos niin teet.
ajattele vähä, mitä aiheutat lapsellesi. mitä jos hän tosiaan tulee vammainen ja jouduu koko loppuelämän elämään sellaista elämää Sinun takiasi?
Mutta ei välttämättä lapsestasi tule vammainen, olen kuules nähnyt oikeillä jupoilla oikein fiksuja muksuja.
ja jos todella synnytät sen lapsen ja haluat antaa sen adoptoivaksi, niin minä olisin yksi joka ottais sen mielelläni.
Me mennään muuten justisa siihen koulutukseen, mitä vaatittaan adoptio-ja sijaisvanhemmilta.
Minua surettaa niin kamalasti, että lapset tulee heille, jotka sitä ei halua tai pystyy kasvattamaan. Ja toisaalta toinen haluaa eikä millään saa.
Toivottavasti kerrot, mitä Sinulle kuuluu ja mitä meinaat tehdä lapsen kanssa.
Sitäpaitsi mielesi voi muuttua siina raskauden aikana ja ehkä et haluaa siitä ollenkaan luopua.
Voimia Sinulle ja mieti nyt lapsen terveyttä!
siis että "ensin koulutus, omistusasunto..jne." päättää lapsesi elämästä. Itse sain esikoiseni 18-vuotiaana ja yksinhuoltajana. Minkäänvaltakunnanvaikeutta ei ole kohdalle sattunut siksi että sain lapsen just 18v. enkä vaikka 28v. Ehdithän sinä kouluja käymään vaikka kuinka vielä.
Hei!
Tulin raskaaksi kuusi vuotta sitten. Olin iältäni 16-vuotias. Päätin pitää lapseni, ja tein oikean ratkaisun, koska se ei ole todellakaan vaikeuttanut paljonkaan elämääni. Olen tosin joutunut tekemään valintoja elämässäni, mutta en kadu hetkeäkään, että minulla on vilkas, elämään iloa tuova, pieni poika rinnallani. Nykyjään voi tehdä lukion verkko-opiskeluna, kuten itse tein, ja nyt opiskelen yliopistossa, melkein saman ikäisten ystävieni kanssa. Myös muita opintoja voi tehdä verkko-opintoina. Suosittelen suuresti.Vauvankin kanssa voi sumplia asiat toimimaan.