Olen turhautunut appivanhempiini. Kaikki oli melkein hyvin ennen kuin lapsemme syntyi.Anoppi on ollut kova puuttumaan mieheni elämään ja siinä sivussa myös minun. Hän haluaa päättää kaikki mieheni asiat, jopa ostaessamme nykyisen talomme hän juoksi asuntoesittelyissä valitsemassa meille asuntoa sekä pitkin huonekaluliikkeitä valitsemassa meille uusia huonekaluja (mutta penniäkään häneltä ei niihin tullut) hän ois halunnut toisin sanoen sisustaa koko kämppämme ja muutenki päättää kaikista henk.koht. ratkaisuistamme,erittäin hallitsevaa tyyppiä ja tämä kaikki on vaikuttanut suurelta osin parisuhteessamme käytyihin riitoihin eli toisin sanoen kun mieheni ei uskalla sanoa vastaan vanhemmilleen...oravan pyörä pyörii...no siis asiaan: Tein myöhemmin selväksi että kiitos vain mutta sisustan kotini omaan tyyliini jne. Ja kun lapsemme syntyi tai olin synnyttämässä hän soitteli KOKOAJAN sairaalaan,tuli vierailulle ilmoittelematta mihin aikaan sattui. Ei tuonut kukkia,korttia tai mitään ensimmäiselle lapsenlapselleen!käyttäytyi kuin idiootti,lapsi hänelle ja hän vaihtaa vaipat ja antaa maidot (sai lisämaitoa sairaalassa) siitä lähtien oma suhteeni anoppiini on kuollut en pidä hänestä tippaakaan! hän ei kunnioita minua! Nyt tytön ollessa reilun vuoden he jatkuvasti haluavat päättää ja tivaavat koska lapsi tulee hänelle hoitoon ja tivaa sano nyt päivä. Tyttö on ollut vain ja ainoastaan omilla vanhemmillani muutaman kerran yökylässä, en voisi kuvitellakkaan jättäväni lastani anoppilaan, he eivät ole halunneet luoda minuun minkäänlaista suhdetta,pidän anoppiani myös hieman yksinkertaisena,hän ei tiedä annetaanko lapselle hedelmäsose kylmänä vai lämpöisenä???eikö terve järkikin sen kerro. Heillä myös koira ja tyttö allerginen siinä yksi syy lisää. Tostaiseksi he eivät ole ottaneet osaa mihinkään tytön juhliin,nimipäiville,synttäreille,jouluun,ristiäisiin,koska toinen osapuoli toimii jehovantodistajan seurakunnassa eikä näin ollen ota kumpikaan osaa mihinkään. Eräisiin juhliimme he olivat luvanneet ottaa osaa mut sit vain anoppini tuli juoman kahvit eikä tuonut edes päivänsankarille korttia saati mitään. Rahallisesti ovat kyllä tarjoutuneita auttamaan jos tarvetta on mikä on mielestäni sinällään hieno asia koska eivät muuten muista millään tavalla lastenlastaan. Tämä on minusta vain niin erikoista etten pysty ymmärtämään ja tämä uskonnollinen eriäväisyys hiertää mieltäni enkä tästäköään syystä ole halunnut lastani heille yöksi hoitoon antaa. Toinen syy että anoppi haluaisi hoitaa edes kaupassa käyntimme ajan...tämä toki sopii mutta jos ajan autolla ensin tytön kappareissun ajaksi anoppilaan tulee matkaa edestakas 120km (anopilla ei korttia eikä autoa)en näe mitään järkeä lähteä ajamaan tuollaista reissua jotta vain anoppi saisi hoitaa, Mielestäni hän jos tosissaan haluaisi hetken hoitaa tulisi itse bussilla luoksemme ja saisi varmasti hoitaa kaupoilla käynnin ajan. En vain luota anoppiini ja mielestäni hän on omalla käytöksellään suurimmalla osalla tähän vaikuttanut ja loukanneet minua monilla asioilla pyytämättä koskaan anteeksi...vaikea saada tunteita sanoiksi on niin monia tekoja...he saavat kuitenkin käydä niin usein kuin tahtovat katsomassa tyttöämme ja käymme myös heillä, mutta mielestäni anoppini ei voi määräillä milloin ja kuka tyttöämme hoitaa? miten saisin suhteeni heihin muuttumaan sillä he ei tehtyjä asioita tekemättömiksi saa ja ne kaikki asiat kalvavat mieltäni?=( Kiitos jos joku jaksoi lukea vuodatukseni ja kaipaisin asiallisia vastauksia =)
VÄSYNYT
mutta onnellinen äiti
111194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Asiallinen vastaus, tilaa pikaisesti aika itsellesi mielenterveystoimistoon. Kerro siellä nuo kaikki ajatuksesi.
Kysyinkin vaan muiden kokemuksia,olen ihan onnellinen äiti en tarvitse mielenterveystoimistoa ;) kysyin muilta mielipidettä millä tavalla saisin heihin jonkinlaista suhdetta luotua että he ymmärtäisivät myös minua että olen kokenut tulleeni loukatuksi?joten kaltaisesi viestit ei ole nyt kaipaamiani,kiitos.
Kerro tuntemuksesi ja ajatuksesi anopillesi. Ehkä anoppi toteuttaa asioita mistä hän ei itse saanut aikoinaan päättää. Ei he muuten välttämättä tajua jos et itse sano.Soseista ei välttämättä tiedä jos ei itse ole antanut eikä varmaan silloin kun miehesi on ollut pieni ole ollut niin in. Tuon perusteella yksinkertaiseksi leimaaminen on mielestäni typerää.
kiitos vastauksesta,niin tosiaan voihan olla et sillon ku mies oli pieni ei ollut tai annettu sosetta purkista,nykypäivänä vaan niin itsestään selvyys ;)
Anoppien haukkumispalstoja on täällä useita. Tämä palsta on kuitenkin otsikolla "Isovanhempien jutut".
Minkähän tähden ne muut haukkumispalstat ei riitä vaan tänne suolletaan esim. ap:n kirjoittama vuodatus, jota on kirjoitettu jossakin vihan vimmassa yhteen pötköön.
Koska kirjoittaja on joku miniä, en ole katsonut asiakseni edes lukea tekstiä.
Haluaisin keskusteluyhteyden toisiin isovanhempiin, mutta siihen ei ole täällä mahdollisuuksia.
Ehkä nämä miniät, jotka nyt yhteistuumin vellovat useilla palstoilla, osavat sitten aikanaan anoppeina lähestyä toisiaan oikealla tyylillä.
Mutta tämä miniä taitaa muutenkin olla vähän sekaisin velleistä ja puuroista, tekstistä päätellen.
Sekaisin on, kun ei pysy omilla palstoillaan.
eikä meille kirjoitella. Se, jonka vanhemmat ovat kysymyksessä, sanoo heille suorat sanat. Älkää antako anopin puuttua asioihinne. Ottakaa häneen etäisyyttä käskemällä hoitaa vain omat asiansa.
Minunkaan mummoni ei tiennyt miten hedelmäsose tarjoillaan ja syyksi luulen sen tottumattomuuden. Itsekin käytän pojallani purkkiruokia ja kertakäyttövaippoja mutta toivoisin vain ettet leimaisi tuon perusteella anoppiasi tyhmäksi.
Ap. on myöskin tyhmä. Hän on niin pikkumainen nipottaja joka asiassa ja siksi on anopin pakko kysyä koko ajan kaikki, kun koko ajan se hullu miniä kyttää "virheitä". Eihän sille kelpaa mikään!
Meillä on vanhempina nyt ensimmäinen ikäluokka, jonka sosiaalisensuhteet ovat: tietokone eli virtuaali-maailma.
Ainoa lapsi ja tai yksinhuoltaja, perheellä ei ole suhteita sukuun ja kolmatta sukupolvea ei tavattu itse lapsuudessa. Sosiaaliset suhteet ovat tietokone ja istuminen 45 min luokkahuoneessa näin ovat jääneet oppimatta ja ymmärtämättä ihmisten erilaisuus ja sosiaalisen kanssakäymisen perustaidot.
Ihmissuhteet koko lapsuutena ovat rajoittuneet omiin vanhempiin, päiväkotitätiin ja opettajaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmissuhde
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ystävyys
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pääministerin_morsian
Tämä tarjottiin sanalla ihmissuhde Tietosanakirjassa; ihan oikea esimerkki jo teini-ikäisten äidin ihmissuhteesta. Ei löytynyt Vanhanen-anoppia kaluttavaksi.
Tämä henkisesti heitteille jäänyt sukupolvi on nyt pääsyt vanhemmaksi tai tullut äidiksi/vanhemmaksi on löytymässä omaryhmä; Päähän potkitut miniät. Mistäpä muualta kuin virtuaalisesti, se ainoa suhde jossa on kasvettu. Vaahdotaan tässä uudessa “roolissa” niin Anoppi ja Appi kuin isovanhempien jutut palstoilla. Miksi?
Ei ole; tietoa, taitoa eikä käytännön kokemusta, sosiaalisesta kanssakäymisestä, tietokoneen virtuaalinen maailma ja peruskoulun luennot ovat kasvattaneet syrjäytyneen nuoren, iältään aikuisen, jolla ei kontakteja tai ihmissuhde verkostoa.
http://p2.foorumi.info/kkammari/
uusi palsta/foorumi, joka tarjoaa rauhallisen keskustelupaikan isovanhemmille.