vetää turpaan kunnolla, ehkä silloin alkaisi muun liikenteen huomioon ottaminen ja säännöt selventyä....
pyöräilijöitä
täyttyisi
91429
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En ryhtyisi noin jyrkkiin tekoihin, mutta monet autoilijatkin tuntuvat unohtavat kaikki liikennesäännöt pyörän selkään noustessaan. Liikennesääntöjen mukaan polkupyörä on ajoneuvo siinä missä autokin!
Mutta miksi he eivät noudata yleensä mitään sääntöjä ja liikennevaloista mennään AINA valojen väristä välittämättä. Valoja käyttävä pyöräilijä on myös suuri harvinaisuus, vaikka luulisi, että edes oma henki on kallis.
mitään ryhmää josta ei löydy yhtään törttöilijää, eipä taida. Siis turpiin sais vetää lähes kaikkia, jos sille linjalle lähdettäis.
Liikennevaloista mennään punaisia päin siksi kun siitä kerkiää menemään haittaamatta muita kulkijoita mitenkään. Liikennevalot ovat ajastettu jalankulkijoita varten ja jalankulkijat kulkevat paljon hitaammin kuin pyöräilijät. Ja varsinkin tutuissa risteyksissä tiedetään tarkalleen missä järjestyksessä mistäkin suunnasta tullaan vihreillä. Ei ole kovin kivaa jäädä odottamaan vihreitä, jos tietää ettei risteykseen tule ketään juuri sillä hetkellä.
Yhtenä ongelmana ovat risteykset missä on nöyryytysnappi käytössä eli pitää painaa nappia ennenkuin valot vaihtuvat. Jos nappia painaa liian myöhään niin valot eivät vaihdu pyöräilijöille mutta samaan suuntaan meneville autoilijoille kylläkin. Pyöräilijä joutuu siis odottamaan seuraavaa vihreää samaan aikaan kun vieressä autot menevät menojaan ja toiset autot odottavat punaisissa valoissa. Pyöräilijä ei vaan voi mennä kun liikennevalo näyttää punaista vaikka kaikki muut käyttäytyvät juuri sillä tavalla kuin pyöräilijällä olisi vihreä valo.
Tampereella on liikennevalot, joista pääsee seuraavaan risteykseen valojen vaihtuessa punaisiin ollessasi edellisessä risteyksessä ennen kuin autot ovat suojatien kohdalla. Toisinsanoen pyörällä pääsee kulkemaan noin 200 metrin matkan valojen vaihduttua punaisiin ennen kuin autot ovat risteyksen kohdalla. Tämä tosin edellyttää sitä, että ajaa lujaa vauhtia mutta kuvastaa hyvin sitä, että liikennevaloja ei ole suunniteltu pyöräilijöitä varten vaan autoja ja jalankulkijoita varten.
Ja punaisia päin ei kannata mennä silloin kun lähettyvillä on esimerkiksi lapsia. He kun eivät osaa käyttäytyä samoin kuin aikuiset. Tosin osa pyöräilevistä aikuisistakin on ihan kuutamolla ja edelliset kirjoittajat tarkoittanevatkin näitä henkilöitä. Jotkut osaavat kuitenkin kulkea liikennesääntöjä noudattamattakin turvallisesti.
Kun autoilijoillekin tulevat nöyryytysnapit, voisin harkita niiden painelemista itse.
Talvella sellaiset jäävät aurauksen takia ulottumattomiin.
Liikennevaloja on aivan liikaa. Helsingissä Meripellontiellä on kolmet valot vaikka yksiäkään ei tarvittaisi. Herttoniemessä on oikea valorysä.
Useimmin tulee toki ajettua niin, että pahimmat liikennevalosotkuristeykset välttää. Sellaisiakin reittejä on ihan Helsingissä.
Minä en kaipaa holhousta. Jos ajan punaisilla läpi, olen vapaata riistaa, aja päälle jos huvittaa. Omasta mokasta maksan minä. Mutta sen sijaan jos autoilija ajaa päin punaista, seuraukset voivat olla vakavat.
Itse asiassa autoilijakin joutuu maksumieheksi, jos hän ajaa pyöräilijän yli, vaikka syy olisikin pyöräilijän. Lisäksi autoilija voi vaarantaa myös itsensä ja muut tienliikkujat yrittäessään väistää sinua. Että näin.
Vielä voisi lisätä että autoa tulee eteen ihan valon väristä riippumatta. Olenkin sanonut aina että punainen valo on turvallisin valo ylittää risteys, nimittäin silloin tietää mistä välistä voi mennä ja mistä ei. Vihreillä on ihan arpapeliä, joku sieltä vetää eteen kuitenkin jossain vaiheessa.
On muuten täällä Tampereella saatu yksi voitto jääräpäävirkamiehestäkin. Sammon valtatiellä Helsinkiin päin menevän moottoriten rampin alussa oli ne v**maiset valot jotka ei koskaan vaihtunut samaan jaksoon vihreiksi, vaikka samaan suuntaan oleva pyöreä vihreä paloi, vaan vasta seuraavaan. Virkamiehen selitykset vaihtelivat vanhasta ohjauskoneesta säätilaan ja kuun asentoon, ei vaan millään voinut ohjelmoida uudestaan. Nyttemmin ne palavat vihreinä aina siinä samassa jaksossa jossa ne muutenkin palavat.
Onhan sitä kaikenlaista kulkijaa pyöräilijöidenkin joukossa, mutta niin on myös autoilijoiden ja jalankulkijoiden joukossa. Autoilijoilla esimerkiksi tuntuu väistämissäännöt varsinkin kärkikolmiolla varustetuissa risteyksissä olevan aika pahasti hukassa, samoin kuin pihoilta tullessaan.
Jalankulkijat puolestaan ottavat muun liikenteen huomioon vielä pyöräilijöitäkin huonommin. Kevyenliikenteenväylillä osa kulkee oikeassa laidassa, osa vasemmassa ja osa keskellä. Välillä suunta muuttuu ja puolta vaihdetaan täysin yllättäen, ilman että ollenkaan vilkaistaisiin taaksepäin, tai millään tavalla ilmaistaan aikeet. Vielä kun usein kuljetaan kahta, kolmea tai jopa neljää rinnan, on leveälläkin kevyenliikenteenväylä ruuhka valmis nopeasti. Tuo kaikki on tietenkin jalankulkijoille täysin sallittua, ja onhan siellä joukossa myös lapsia, vanhuksia ja näkövammaisia, joiden ei voi olettakaan pystyvän huomiomaan kaikkea muuta liikennettä.
Liikenne kevyenliikenteenväylillä olisi kuitenkin paljon sujuvampaa, jos terveet ja hyväkuntoiset aikuiset viitsisivät kävellä oikeassa laidassa. Silloin jalankulkijoiden ei tarvitsisi väistellä toisiaan, jolloin poikittaissuuntaiset siirtymät kevyenliikenteenväylällä vähenisivät ja pyöräilijöidenkin olisi helpompi ennakoida jalankulkijoiden tulevia liikkeitä. Ei myöskään pitäisi olla liikaa vaadittu, että ryhmässä käveltäessä tien laitaan jätettäisiin sen verran vapaata tilaa, että siitä pyörällä/rullaluistellen/juosten mahtuu ohi.
Koululaiset, varsinkin 15-16 v. tytöt ajavat polkupyörällä miten sattuu. Kaksi kertaa on tapahtunut niin, että kevyenliikenteenväylällä tullut vastaan neljä pyöräilijää koko tien täyttäen. Yrittäessäni ajaa oikeata reunaa niinkuin pitääkin, oikean puolimmainen ei osannut jättäytyä jälkeen vaan oletti minun ohittavan ojan pohjan kautta. No tyttöhän kaatui itse ojaan, kun en väistänyt.
Ohjeistaminen aiheutti pelkkää haistattelua.
Tuntuu, että päiväkodeista lähtien lapsia opetetaan joka tilanteessa liikkumaan vain tien vasenta reunaa. Vastaantulijaa yritetään sitten väistää vasemmalta oli sitten kyseessä metsätie tai pyörätie.