Olen miettinyt ujoutta ja tullut tulokseen, että se on miehilläkin ihan helposti hyväksyttävä piirre. Voisin hyvinkin ihastua tai vaikka rakastua ujoon, mutta tietyt asiat mietityttävät.
Yleensä ujojen kanssa vähemmän ujo ottaa kontaktia, uskaltautuu ensin ilmaisemaan kiinnostuksensa, koettaa järjestää ensitreffejä jne. Noihin signaaleihin pitäisi vastata aika yksiselitteisen positiivisesti ja innokkaasti, että toinen ymmärtäisi kiinnostuksen olevan molemminpuolista, eikä vetäytyisi heti pois.
Ujo varmaan aluksi saattaa ihmetellä ja epäillä voiko olla oikeasti kiinnostava ja voiko joku haluta juuri hänen seuraansa. Siinä on varmasti ensimmäinen kompastuskivi, eli kiinnostus pitäisi uskaltaa näyttää tavallista yksiselitteisemmin ja suoremmin. Sanoa, että olet kiva ja kiinnostava, haluaisin tutustua paremmin. Riittäisikö tämä kuoren avaamiseen?
Jos mietin omaa näkökulmaani, niin harva nainen jaksaisi kovin montaa kertaa näyttää lämmintä kiinnostusta sellaista kohtaan, joka vastaa viileän korrektisti jos ollenkaan, vaikka ensin olisikin sellainen fiilis, että kiinnostus saattaisi sittenkin olla molemminpuolista, ja että toinen vain ujostelisi. On kai luonnollista tulla siihen johtopäätökseen, että toista ei kiinnosta.
Ujo ei tietenkään voi ujoudelleen mitään ja juuri tuollaisissa tilanteissa varmaan jännittääkin. Kuitenkin pitäisi pystyä voittamaan se jollain tavalla, jos on itse kiinnostunut. Kirjoittamalla kirje, tekstiviesti, sähköposti, muu viesti, näyttämällä käytännössä jotenkin ne asiat, joita ei pysty sanomaan ääneen... Olla olematta liian etäinen, panna itsensä peliin hieman enemmän kuin ujous-kuori antaa luvan.
Ujojen pitää varmaan käydä sama ajatusprosessi läpi kuin muidenkin, vain vielä tarkemmin pohtien. Siis jos jotain haluaa, jos haluaa pois yksinäisyydestä ja löytää itselleen vaikka kivan naisen, elämänkumppanin, niin on uskallettava ottaa riski haavoittumisesta. Sillä onhan niin, että mikään ei harmita niin kuin elämätön elämä ja hukkaan menneet mahdollisuudet. Ne harmittavat paljon enemmän kuin se, että otti riskin ja epäonnistui, otti toisenkin ja mokasi taas, vielä kerran yritti ja sai vihdoin mitä halusi ja löysin tavan olla onnellinen.
Yleensä ujojen kanssa vähemmän ujo ottaa kontaktia, uskaltautuu ensin ilmaisemaan kiinnostuksensa, koettaa järjestää ensitreffejä jne. Noihin signaaleihin pitäisi vastata aika yksiselitteisen positiivisesti ja innokkaasti, että toinen ymmärtäisi kiinnostuksen olevan molemminpuolista, eikä vetäytyisi heti pois.
Ujo varmaan aluksi saattaa ihmetellä ja epäillä voiko olla oikeasti kiinnostava ja voiko joku haluta juuri hänen seuraansa. Siinä on varmasti ensimmäinen kompastuskivi, eli kiinnostus pitäisi uskaltaa näyttää tavallista yksiselitteisemmin ja suoremmin. Sanoa, että olet kiva ja kiinnostava, haluaisin tutustua paremmin. Riittäisikö tämä kuoren avaamiseen?
Jos mietin omaa näkökulmaani, niin harva nainen jaksaisi kovin montaa kertaa näyttää lämmintä kiinnostusta sellaista kohtaan, joka vastaa viileän korrektisti jos ollenkaan, vaikka ensin olisikin sellainen fiilis, että kiinnostus saattaisi sittenkin olla molemminpuolista, ja että toinen vain ujostelisi. On kai luonnollista tulla siihen johtopäätökseen, että toista ei kiinnosta.
Ujo ei tietenkään voi ujoudelleen mitään ja juuri tuollaisissa tilanteissa varmaan jännittääkin. Kuitenkin pitäisi pystyä voittamaan se jollain tavalla, jos on itse kiinnostunut. Kirjoittamalla kirje, tekstiviesti, sähköposti, muu viesti, näyttämällä käytännössä jotenkin ne asiat, joita ei pysty sanomaan ääneen... Olla olematta liian etäinen, panna itsensä peliin hieman enemmän kuin ujous-kuori antaa luvan.
Ujojen pitää varmaan käydä sama ajatusprosessi läpi kuin muidenkin, vain vielä tarkemmin pohtien. Siis jos jotain haluaa, jos haluaa pois yksinäisyydestä ja löytää itselleen vaikka kivan naisen, elämänkumppanin, niin on uskallettava ottaa riski haavoittumisesta. Sillä onhan niin, että mikään ei harmita niin kuin elämätön elämä ja hukkaan menneet mahdollisuudet. Ne harmittavat paljon enemmän kuin se, että otti riskin ja epäonnistui, otti toisenkin ja mokasi taas, vielä kerran yritti ja sai vihdoin mitä halusi ja löysin tavan olla onnellinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kiinnostuksen osoitus on kohteliaisuus. On epäkohteliasta vastata kohteliaisuuteen hiljaisuudella tai sivuuttamalla asia. Ujous pitäisi pystyä pitämään sen verran hallinnassa, että ei loukkaa toista, joka haluaa sinulle hyvää.
Ujon kanssa seurustellessa voi olla muuten ihanaa, mutta entä avoimuus ja omista tunteista ja haluista puhuminen. Jos eletään pariskuntana seurustelusuhteessa, niin omalle kullalle pitäisi pystyä kertomaan mitä haluaa, myös negatiivisista tunteistaan, ujostuttavista ja intiimeistä asioistaan jne. Pystyykö ujo siihen, vai piilottaako hän aina osia itsestään eikä anna kaikkea suhteeseen? Entä seksuaalisuus? Kaikilla saa olla salaisuuksia, mutta seurustelusuhteessa avoimuus on kaiken edellytys.
Itseään ei tarvitse muuttaa toiseksi, eikä ujoutta tarvitse kätkeä, mutta täytyy oppia ottamaan myös muita huomioon. Rehellisyys on enemmän huomioon ottamista kuin lattea kohteliaisuus, joka ei perustu totuuteen vaan siihen mitä toinen ajattelee toisen haluavan kuulla. Se on itsekkyyttä ja halua päästä vähemmällä, halua tulla pidetyksi hinnalla millä hyvänsä.
..omallakohdallani ujous vaikuttaa ihmisiin tutustumisessa, vieraampien ihmisten kanssa, uusissa tilanteissa. Kun toiseen tutustuu paremmin ei tuota suurempia vaikeuksia puhua asioista, tunteista ja kaikesta.
Kohteliasuuksiin vastaaminen on vaikeampaa, etenkin yllättävältä taholta ovat hämmentäviä. Oikean sävyisen vastauksen miettiminenkään ei ole aina helppoa.
kuorestaan, niin ovat usein todella sosiaalisia. Ja kun kumppanin oppi tuntemaan niin ei siinä enää ujostella.
...sitten niin, että mieluummin et haluaisi kohteliaisuuksia ollenkaan, että et joutuisi hämmentävään tilanteeseen? Vai onko kohteliaisuuksien ilmaiseminen muutenkin turhaa? Vai onko niin, että jos mietit niin mielelläsi otat oikean ja sydämestä tulleen kohteliaisuuden vastaan, vaikka se tuntuisikin aluksi hämmentävältä? Mikä siinä hämmentää?
..saaminen on hämmentävää, muttei ehkä niinkään ikävällä tavalla. Sydämestä tulleet otan kyllä mielelläänkin vastaan. Mutta en oikeastaan tiedä miksi ovat hämmentäviä, ehkä ujo miettii liiaksi... Etenkin sopivaa reaktiota, vastausta. Ei niinkään ujot voivat olla tottuneempia niihin, ujolle kohteliaisuuden antaminen on ehkä vaikeampaa, sellaista ei anneta jollei sitä oikeasti tarkoita... Ehkä sekin vaikuttaa niiden vastaanottamiseen...
...että jos saat kohteliaisuuden henkilöltä jolle sinulla ei ole sydämestä tulevaa vastakohteliaisuutta tai et ole samaa mieltä hänestä niin on epämukava olo, kun et tiedä mitä sanoa ettet valehtelisi?
..ehkä niinkin. Jos joku sanoo jotain kivasti, ja toisesta olisi vastakohteliaisuuksikin, niin ei ole niin helppoa miettiä miten ne ilmaisisi. Olisiko jokin ehkä sopimatonta sanoa, menisi liian pitkälle. Olisiki jokin liian "laimea" tilanteeseen. Kuulostaisiko jokin teennäiseltä ( vaikka sitä tarkoittaisikin )...
Itse luultavasti olisin sinun mielestäsi juuri tuollainen ujo mies. Oikeasti olen kuitenkin vain vakavasti masentunut ja nuoruudessa kokemani kiusaamisen ja muun paskan takia pelkään ihmisiä enkä pysty luottamaan kehenkään.
Luulen, että usein "ujous" johtuu jostain tämäntyyppisistä ongelmista. Harvalla se on mikään luonteenpiirre.
Minuunkin on joskus joku typerä nainen ihastunut kuvitellessaan näkevänsä minussa jotain salaperäistää tms. Sen takia olen heitä vältellyt, koska en halua paljastaa karua totuutta, se aiheuttaisi minulle vain lisää häpeää ja itsesääliä.
Tuo viestisi viimeinen kappale on pelkkää idiotismia. On meitä olemassa täysin elinkelvottomiakin yksilöitä, joille ei vain yksinkertaisesti ole mahdollista tuollainen "niskasta kiinni ottaminen". Siksi tuo tuntuu lähinnä syyllistämiseltä.
"Minuunkin on joskus joku typerä nainen ihastunut kuvitellessaan näkevänsä minussa jotain salaperäistää tms. Sen takia olen heitä vältellyt, koska en halua paljastaa karua totuutta, se aiheuttaisi minulle vain lisää häpeää ja itsesääliä."
Ehkä se nainen kuitenkaan ei ole nähnyt sinussa mitään tuollaista. Ehkä hän on nähnyt sinut ihan omana itsenäsi ja vain pitänyt näkemästään.
No ei se ujous kyllä läheskään aina johdu mistään koulukiusaamisesta tai muusta samanlaisesta. Itse olen aina ollut ujo eikä minua koskaan koulussa kiusattu ja omaan tavallisen perheen. Ehkä vähän liioiteltua sanoa, että suurimmalla osalla ujoista olisi jotain huonoja kokemuksia elämässä joka olisi ujouden aiheuttanut.
Hyviä pointteja ja menevät suoraan ytimeen.
Tässä se problematiikka on että ujot ovat usein hyviä ja kunnollisia ihmisiä, itseasiassa varmasti loistavia tyyppejä.
Jos sen antaa lipua koska haluaa asioiden etenevän nopeasti niin... noh. Onko sekään sitten järkevää?
Itse olen jokseenkin ujo etenkin mitä tulee suhdeasioihin. Sanoisin että on suuri riski että menettäisit hermoni minuun ennen kuin pääsisimme edes ensimmäisille treffeille vaikka en sinänsä mitään väärin tekisikään... :)
Minä olen tehnyt kaikkeni jo usean kuukauden ajan erään ujon suuntaan. Ja kaikkeni tekemisen ohella olen yrittänyt edetä rauhallisesti, varovaisesti ja kohdetyypin ujouden (kohteliaasti) huomioiden. Minusta tuntuu, että saan jatkuvasti pieniä vihreän valon pilkahduksia, mutta silti vaan on käsijarru päällä ja lujasti. Alan masentua tähän tilanteeseen ja olen jo miettinyt luovuttamista :(
Kysyn siis teiltä viisaat ujot; Ovatko ujot usein hitaita? Mitä minun pitäisi tehdä, jatkaa projektiani hermojen menetyksen kustannuksella vai keksiä jotain muuta tekemistä :( ?
Itse olen ainakin ujo, ja hidas. Miltä kaikenlainen suosion osoittaminen sitten tuntuu:
"Eeeh... kunhan pelleilee vaan"
"Mitä mussa nyt muka olis"
Ja ennen kaikkea se että oma mielenkiinto piyäisi tuoda esille, se on kaikken vaikeinta, jos jo pelkkä puhuminenkin on. En sitten osaa sanoa mikä olisi nopein tapa, luottamuksen luominen kuitenkin on tärkeintä. Ehkä itselläni toimisi jos joku ottaisi reiveleistä kiinni ja sanoisi "tykkään susta" näin kärjistetysti sanottuna.