Ajattelin nyt kirjotella tanne ekaa kertaa. Mulla
taitaa olla stressi menossa jo aika pitkalla. Oon
vahan lueskellu tosta stressista ja siina on
kuulemma erotettavissa kolme eri vaihetta. Ma en
ensin sita itelleni tiedostanu mutta kuulin
kaverin kaverilta etta silla on samanlaisia
juttuja kun mullakin mutta viela pahempana. Talla
hetkella mun pahin juttu on melkeen jatkuva
korkee sydamen syke. Ma urheilen yleensa 5-7
kertaa viikossa ja en juo oikeestaan ollenkaan
enka oo ikina polttanu. Valilla kun ajelen toihin
niin tuntuu etta on vahan sellasta
hengenahdistusta. Tyopaikalla hommat sujuu
jotenkuten mutta palkka on erittain huono ja
toimeentulo on siina rajamailla. Laina painaa
paalle myoskin ja muutama muukin asia jotka ma
nyt jatan tassa mainitsematta, ovat ihan selvia
stressin aiheuttajia kun oon alkanu asiaa
ajattelemaan. Ma luulin ensin etta ma oon jotenki
fyysisesti sairas, joku sydantauti tai vastaava.
Ma meninki laakariin, ne otti kaikenlaiset
verikokeet, sydankayrat, ultra-aanet sydamesta ja
ei loytyny yhtaan mitaan fyysista vikaa koko
aijasta. Eika laakari sen kummempaa sanonu mita
nyt tasta eteenpain, muutakun etta ota vaan
rauhassa. Ton neuvon ma kylla itekin tiesin. Ma
koitan joka paiva teha jotain liikuntaa kun tyo
on tietokoneen edessa istumista koko paivan.
Tosin taa homma vaikuttaa liikkumiseenki. Oon
ollu mielestani aina hyvassa fyysisessa vireessa,
harrastanu kilpaurheiluaki. Nyt jos vahankaan
koitan reenata kovempaa, niinkun aina ennen,
sydamen sykkeen palautumiseen siita menee
tunteja. Vaikka tuntuu etta rahkeissa ois varaa
puristaa niin en oikeen uskalla kun pelkaan etta
sydan pysahtyy. Ma koitan syoda tosi
terveellisesti, vaha punasta lihaa, paljo kanaa
ja kalaa. Mun kolesterolit oliki kokeissa tosi
hyvat. Eli fyysiset edellytykset ois viela
reenata kovaa. Mutta on kuulemma olemassa ns.
murehtija tyyppi joka murehtii kaikkia asioita
liikaa, taidan olla just sellanen ja kai taa koko
homma enimmakseen johtuu siita. Hyva esimerkki
tasta oli nyt toi juttu kun Ruotsissa paljastu se
Red Bullin ehka aiheuttamat nuorten kuolemat. Ma
oon joskus juonu sita urheilujuomaa ja heti kun
luin sen uutisen ni alko tuntumaan huonommalta
etta mullakin taa johtuu varmaan siita kun oon
joskus ko. juomaa maistanu. Kaikkein huvittavinta
tassa hommassa on se etta oon vasta 25 vuotias ja
pitas olla parhaassa iassa puristamaan elamassa
eteenpain ja jo nyt tuntuu etta kroppa on
hajoamassa kasiin. Ma valmistuin vasta vuosi
sitte IT-koulusta ja nyt pitas olla hyvat
mahikset paasta kunnon toihin. Mutta ehka mun
tavotteet on liian korkeella ja sekin aiheuttaa
stressia. Mutta oon huomannu senkin tassa viime
aikoina kun oon tata asiaa mietiskelly ja pohtinu
etta ei sekaan oo valttamatta hyvaks kun vaan
ajattelee etta otanpa nyt oikein rennosti ja
kylla taa tasta... Kaikki 'stressinaiheuttaja-
asiat' vaan hiipii mieleen. Pitas vissiin keksia
jotain ihan uutta tekemista ja koittaa siten
karkottaa noi negatiiviset asiat mielesta. Mulla
alkaa kahen viikon paasta eka loma noin 5
vuoteen. Pystyin irrottamaan jopa kaks viikkoa
toista. Mutta nyt vaan on sellanen olo etta
riittaakohan tuo kaks viikkoa mihinkaan... Ma
asun ulkomailla mutta oon tulossa Suomeen tuoks
kaheks viikoks. Jos joku on todellaki jaksanu
lukea tata mun sepostusta tanne saakka, niin vois
heittaa ajatuksia. Ihan minkalaisia tahansa. Jos
jollakin on ollu samanlaisia juttuja tai jos on
ideoita miten tasta paasis parhaiten eroon ja
mita mun kannattais lomalla teha, olkaa
ystavallisia ja kirjotelkaa... Kiitokset jo
etukateen ja hauskaa kesaa!!!
taitaa olla stressi menossa jo aika pitkalla. Oon
vahan lueskellu tosta stressista ja siina on
kuulemma erotettavissa kolme eri vaihetta. Ma en
ensin sita itelleni tiedostanu mutta kuulin
kaverin kaverilta etta silla on samanlaisia
juttuja kun mullakin mutta viela pahempana. Talla
hetkella mun pahin juttu on melkeen jatkuva
korkee sydamen syke. Ma urheilen yleensa 5-7
kertaa viikossa ja en juo oikeestaan ollenkaan
enka oo ikina polttanu. Valilla kun ajelen toihin
niin tuntuu etta on vahan sellasta
hengenahdistusta. Tyopaikalla hommat sujuu
jotenkuten mutta palkka on erittain huono ja
toimeentulo on siina rajamailla. Laina painaa
paalle myoskin ja muutama muukin asia jotka ma
nyt jatan tassa mainitsematta, ovat ihan selvia
stressin aiheuttajia kun oon alkanu asiaa
ajattelemaan. Ma luulin ensin etta ma oon jotenki
fyysisesti sairas, joku sydantauti tai vastaava.
Ma meninki laakariin, ne otti kaikenlaiset
verikokeet, sydankayrat, ultra-aanet sydamesta ja
ei loytyny yhtaan mitaan fyysista vikaa koko
aijasta. Eika laakari sen kummempaa sanonu mita
nyt tasta eteenpain, muutakun etta ota vaan
rauhassa. Ton neuvon ma kylla itekin tiesin. Ma
koitan joka paiva teha jotain liikuntaa kun tyo
on tietokoneen edessa istumista koko paivan.
Tosin taa homma vaikuttaa liikkumiseenki. Oon
ollu mielestani aina hyvassa fyysisessa vireessa,
harrastanu kilpaurheiluaki. Nyt jos vahankaan
koitan reenata kovempaa, niinkun aina ennen,
sydamen sykkeen palautumiseen siita menee
tunteja. Vaikka tuntuu etta rahkeissa ois varaa
puristaa niin en oikeen uskalla kun pelkaan etta
sydan pysahtyy. Ma koitan syoda tosi
terveellisesti, vaha punasta lihaa, paljo kanaa
ja kalaa. Mun kolesterolit oliki kokeissa tosi
hyvat. Eli fyysiset edellytykset ois viela
reenata kovaa. Mutta on kuulemma olemassa ns.
murehtija tyyppi joka murehtii kaikkia asioita
liikaa, taidan olla just sellanen ja kai taa koko
homma enimmakseen johtuu siita. Hyva esimerkki
tasta oli nyt toi juttu kun Ruotsissa paljastu se
Red Bullin ehka aiheuttamat nuorten kuolemat. Ma
oon joskus juonu sita urheilujuomaa ja heti kun
luin sen uutisen ni alko tuntumaan huonommalta
etta mullakin taa johtuu varmaan siita kun oon
joskus ko. juomaa maistanu. Kaikkein huvittavinta
tassa hommassa on se etta oon vasta 25 vuotias ja
pitas olla parhaassa iassa puristamaan elamassa
eteenpain ja jo nyt tuntuu etta kroppa on
hajoamassa kasiin. Ma valmistuin vasta vuosi
sitte IT-koulusta ja nyt pitas olla hyvat
mahikset paasta kunnon toihin. Mutta ehka mun
tavotteet on liian korkeella ja sekin aiheuttaa
stressia. Mutta oon huomannu senkin tassa viime
aikoina kun oon tata asiaa mietiskelly ja pohtinu
etta ei sekaan oo valttamatta hyvaks kun vaan
ajattelee etta otanpa nyt oikein rennosti ja
kylla taa tasta... Kaikki 'stressinaiheuttaja-
asiat' vaan hiipii mieleen. Pitas vissiin keksia
jotain ihan uutta tekemista ja koittaa siten
karkottaa noi negatiiviset asiat mielesta. Mulla
alkaa kahen viikon paasta eka loma noin 5
vuoteen. Pystyin irrottamaan jopa kaks viikkoa
toista. Mutta nyt vaan on sellanen olo etta
riittaakohan tuo kaks viikkoa mihinkaan... Ma
asun ulkomailla mutta oon tulossa Suomeen tuoks
kaheks viikoks. Jos joku on todellaki jaksanu
lukea tata mun sepostusta tanne saakka, niin vois
heittaa ajatuksia. Ihan minkalaisia tahansa. Jos
jollakin on ollu samanlaisia juttuja tai jos on
ideoita miten tasta paasis parhaiten eroon ja
mita mun kannattais lomalla teha, olkaa
ystavallisia ja kirjotelkaa... Kiitokset jo
etukateen ja hauskaa kesaa!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lohduttaako yhtään jos sanon ettet ole ainut n.
25-vuotias jolla on samoja oireita? Toisaalta mua
ihmetyttää, ettei lääkärit yhtään yritä
lohdutella ett toi on tosi tyypillistä just sun
iässäs - miks, sitä mäkään en tiedä. Olin itse
samanikäinen kun jouduin meneen muutaman kerran
ensiapuun nopeen pulssin takia (130 - 150/min.)
ja tosi huonon olon, luulin että kuolisin!!
Tutkimuksissa ei myöskään mitään vikaa, mutta kun
menin kardiologille (sydänspesialisti) se sanoi
kuulevansa lievän sivuäänen ja antoi Verpamil-
nimisen lääkityksen. Sitä sitte söin n. 4 vuotta,
kunnes lopetin sen ittekseni vähitellen.
Jälkeenpäin tuntuu että se lähinnä oli vain
jonkinlaista paniikkihäiriötä koko vaiva. Mutta
kun tykyttää niin silloin on tosi kyseessä, sille
ei voi mitään että pelottaa ja kierre on valmis,
tykyttää siis vielä enemmän. Välttämättä stressiä
ei ehkä tarvi olla taustalla, mutta voi ollakin.
Nyt olen terve lähes nelikymppinen ja vaivat
taaksejäänyttä elämää, jos joskus muljahtelee
niin järki sanoo että se kuuluu asiaan! Oikein
hyvää kesää sinulle, toivottavasti saat apua!
Joo, kylla se lohduttaa. Kylla ne laakarit koko
ajan sanoo etta taa on yleista ja etta ei kannata
pelata, mutta kun sydan tuntuu menevan
ylikierroksilla niin sita pelkaa vaan etta kohta
se pysahtyy kokonaan...ja niinkun sanoit homma
menee vaan pahemmaks ja pahemmaks. Joo, mullakin
on se yks kaveri jonka syke nousi levossa jopa
190:een ja se meni ensiapuun, mutta ei siltakaan
mitaan vikaa loytyny mistaan. Se syo
parhaillaankin jotain laaketta, mika pitaa sen
pulssin alhaalla. Ei kuulemma saa harrastaa
liikuntaa tai mitaan vastaavaa mika nostais
pulssia??? Se ois kylla paha juttu mulle kun ma
oon aina rakastanu urheilua... Joo, makin olin
sellasella cardiologilla. Ne otti sydanfilmin ja
sitte ultra-aanikuvia sydamen verisuonista,
kammioista ja lapista eika siela mitaan erikoista
ollu. Eli taidanpa olla samanlainen tapaus kuin
sinakin olit. Kiitti tosi paljon, tuntuu paljo
paremmalle. Uskomatonta miten netin kautta
kirjottelukin voi helpottaa tallasissa
psyykkisissa hommissa. Hauskaa kesanjatkoo!
Mullakin on samanlaisia oireita, pulssi on
korkealla ja sydän tykyttää tosi kovaa. En ole
vielä lääkäriin mennyt, mutta kuulostaa
samanlaiselta tapaukselta. Olen pian 25-vuotias,
mahtaako koko juttu olla vain 25-vuotiskriisi?!
Tuotanoin... ei multa ainakaan silloin kielletty
mitään liikuntaa tms. Tosin en todellakaan ollut
mikään urheilija, joten asiasta ei edes
keskusteltu. Mutta siitä en ole varma että
rajoittaako tietty lääkitys ja toisaalta
harjoittelun kovuus, että kannattaa kuunnella
sitä tohtoria! Mutta mielestäni ei asiaan
kannattaisi koko ajan tuijottaa, eli siis miettiä
että mitähän mä voin tehdä tai pystyn tekeen.
Tutkimuksissa kun sydän on todettu olevan
kunnossa, niin kannattaa elää normaalia elämää
vaan ja liikkua ja syödä terveellisesti! Mä
ainakin huomasin että mitä enemmän mä asiaa
mietin, sen hullummaksi menee, jotenkin ne
tykyttelyt saa melkeinpä provosoitua itselleen?!
Mutta helppohan se on jälkeenpäin sanoa, kun asia
on omalla kohdalla, ei oo kovin helppo relata!
Tsemppiä kaikille!
On tosi hyvä juttu että olet tulossa Suomeen
kahdeksi viikoksi. Monesti stressi laukee just
siten, että pääsee vanhoista & ahdistavista
kuvioista edes vähäksi aikaa irti. Paljon
helpompi relata ku kotosalla.
Mullakin oli lievähkö stressi ja ahdistus ennen
juhannusta, lomaa ei ole tiedossa ennen joulua ja
sekin veti mielen matalaks. Pelkäsin etten pärjää
töissä, etten jaksa, että ihmissuhteet kärsii
ajanpuutteen vuoksi, pelkäsin lihovani ja
lössähtäväni kun ei ehdi reenata kuten ennen...
Hikisen 3 päivän juhannustauon aikana ehdin
rentoutua kunnolla, kun lähdin käymään
vanhempieni kotona ja mökillä, enkä pillittänyt
ja hermoillut yksin kotona. Tuli reipas ja
positiivinen olo, sellanen "kaikki järjestyy"-
fiilis. Paikanvaihdos auttaa.
Kiitokset kaikille viesteista. Joo, ma oon
huomannu sen kylla etta itellensa pystyy kylla
ajattelemalla aiheuttamaan kaikenlaisia
psykologisia tiloja jotka sitte muuttuu fyysiseksi
jossain vaiheessa, tassa tapauksessa sydamen
tykyttelyksi. Kummallista, mutta ihminenhan on
aika monimutkainen laitos... Ma oon saanu asioita
vahasen hoidettua taallapaassa, jotka luulisin
etta olivat pahimmat stressin aiheuttajat ja
kummasti olo on parantunu. Viime viikonloppuna
tein jotain ihan muuta kun normaalisti teen
viikonloppuisin, toisin sanoen uusi harrastus
astui kuvaan...ja eilen aamulla heti huomasin etta
olo on ihan eri kuin normaalisti
maanantaiaamuisin. Vaihtelu virkistaa. Joskus
'negatiiviset asiat' tietysti hiipii mieleen
vaikka kuinka koittais keksia jotain vaihtelua
elamaansa, sille ei vaan voi mitaan. Mutta kun on
jotain uutta ajateltavaa niin sita ei kerkia
miettimaan syntyja syvia koko aikaa ja kummasti
mieli virkoaa. Kai se on vahan niinkun aivoille
lomaa arkisista ajatuksista. Joten sanoisin samaa
tassa kokemuksen syvalla rinta-aanella etta jos
tuntuu samanlaisia oireita kun mulla niin
koittakaa keksia jotain vaihtelua, uutta ja
virkistavaa tekemista. Se voi olla ihan
yksinkertanen juttu mutta tuntuu toimivan (taytyy
nyt koputtaa puuta ettei tuu huomena taas
takapakkia ja sydan veda aamulla kahtasataa :) ).
Mutta talla hetkella fiilis on korkeella ja
luottamus parempaan tulevaisuuteen takaisin.
Tsemppia kaikille!!!