Hei. Olen sairastanut tätä paniikkia pian 10.vuotta, ala ja ylämäet on koettu.
Lääkärini on aina kehoittanut minua liikkumaan paljon, ja ulkoilemaan, hyvä neuvo, mutta nykyään aina kun nousen suurempaa mäkeä ylös, alan miettimään hengitystäni, oho, nyt hengästyttää, vasempaan olkapäähän sattuu, syke todella korkea ja muutenkin olen aivan vauhkona, kuuntelen siis ja kuvittelen, vaikka mitä aina kun liikun ja pelkään sydänkohtausta, hartiat ja lavat on aivan jumissa..
Onko muilla tälläisiä juttuja?
Lääkärini on aina kehoittanut minua liikkumaan paljon, ja ulkoilemaan, hyvä neuvo, mutta nykyään aina kun nousen suurempaa mäkeä ylös, alan miettimään hengitystäni, oho, nyt hengästyttää, vasempaan olkapäähän sattuu, syke todella korkea ja muutenkin olen aivan vauhkona, kuuntelen siis ja kuvittelen, vaikka mitä aina kun liikun ja pelkään sydänkohtausta, hartiat ja lavat on aivan jumissa..
Onko muilla tälläisiä juttuja?
Vastaukset 3
Vanhimmat
juu itse pari viikkoa kokeillut "terapiamuotona" liikkua, mennyt hölkkäämään ja mäkiä kiipeilee, olen kokoajan yltpäält hies, pää heiluu ku jollai puu-ukol ja en halua nähdä muita jotka näkis kun mä yritän..
olo rentoutuu kyllä sitten kun pääsee liikkeeseen ja ei ketään näy, jos joku tulee vastaan kun hölkkää niin ottaa tavoitteeksi että menee "normaalisti" ohi (vaik silmät heittelis miten, mihinkään kun ei voi katsoa kun ne vaan heiluu). Ja sit siinä "rentoutuu", antaa "virran videä vaan", (kunhan saa ajatukset jonnekin muualle kuin oman tilansa tarkisteluun) ..
Ahdistukseen liikuntaa harrastanut pitkän aikaa, alkaa olot olee huonot niin lähden fillarilla niin pitkälle kodistani kun suinkin jaksan, unohtuu olot kun hikoiluu (paniikkiolo menee myös ohi) ja takasinpäin tullessa hiljemmin että rauhoittuu.
Mulla on ihan sama asia kuin aloittajalla, heti kun liikun alan tutkailemaan miltä tuntuu kehossa ja mikä on syke joka on todella ahdistavaa.
Olen samassa tilanteessa ollut jo viimeiset 3vuotta,eikä ulospääsyä tunnu olevan.Haluaisin liikkua mutta pelkään sitä juuri sen vuoksi että alan heti tutkailla pakonomaisesti kehoni reaktioita:(jos syke kohoaa,niin tulee paha olo ja epätodellinen,sekä joskus alkaa pyörryttämäänkin.Mä olen jo niin kypsynyt tähän vaivaan ettei tosikaan!!!!lääkitys minulla on Cipralex ja pahimmat paniikit se on poistanut tämän 2v aikana,mutta olo on edelleen kurja ja väsynyt,eikä paniikit ole unohtuneet:(.En tiedä olisiko jokin muu lääkitys sopivampi kun aikas nopeita paranemisia pitäisi tapahtua niitä syömällä.Mutta reilu 2v olen näitä popsinut ja vielä olisi matkaa parantumiseen.On tosi inhottavaa että tällainen kirottu vaiva pitää ihmisellä olla ja rajottaa elämää todella paljon:(!Toivottavasti pääset yli tästä ja pystyt liikkumaan,kun hyväähän se kaikin puolin tekee muuten.