Meitin reilu 1v tyttö aikas kova menijä,keittiön tavarat kiinnostaa,tv ja stereot,oikeestaan siis vähän kaikki :)Mut kun kiellän,ettei tavaroita saa laittaa suuhun(ainakaan pikkuesineitä)ei millään usko,kuuntelee ensin,kun kerron miksi näin ei saa tehdä...mut sit lähtee käppäileen ja taas on esine suussa,sit kun meen ottaan pois,lähtee nauraen karkuun!
Miten siis toimia!?
Sama juttu,kiipee sohvalle ja muille pikkutuoleille,sit seisoo siellä ja heittää kuperkeikkoja,ei usko,kun yritän toruen selittää,että putoo ja sattuu.
Miten teitillä muilla???
Tänäänkin,kun toruin ettei esinettä saanu laittaa suuhun ja monta kertaa jo otin esineen pois,lopulta oli pakko väkisin irrottaa esine tytöltä,joka huusi ja kiljui!Sit meni "peloissaan"tuolin taa piiloon!Teinkö siis väärin,kohta lapsi jo kai pelkää äippäänsä? :(
Miten siis toimia!?
Sama juttu,kiipee sohvalle ja muille pikkutuoleille,sit seisoo siellä ja heittää kuperkeikkoja,ei usko,kun yritän toruen selittää,että putoo ja sattuu.
Miten teitillä muilla???
Tänäänkin,kun toruin ettei esinettä saanu laittaa suuhun ja monta kertaa jo otin esineen pois,lopulta oli pakko väkisin irrottaa esine tytöltä,joka huusi ja kiljui!Sit meni "peloissaan"tuolin taa piiloon!Teinkö siis väärin,kohta lapsi jo kai pelkää äippäänsä? :(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pieni lapsi kuvittelee olevansa kaikkivoipa. Meilläkin nousee seisoon keinutuoliin heti kun silmä välttää, ei pidä mistään kii ja ku kiellät, yrittää viel hytkyä vauhtia. Ei pieni pää tajua, että vahinko siinä tulee.
Omaa tahtoa myös löytyy ja rajoja kokeillaan tietoisesti. Sit huutaa kurkku suorana, kun joutuu väkisin ottaan pois tai vaikka vain viemään potalle, kun ei omasta mielestään millään kerkeis.
Pettymyksiä, turhautumisia... niitä vain tulee tähän ikään ja lapselle pitää antaa lupa suuttua. Lapsi näkee kaiken mahdollisuutena leikkiä eikä itse tajua vaaroja. Vanhemman on asetettava rajat. Rajaton lapsi kasvaa ilman rakkautta ja turvaa. Ellet nyt aseta rajoja, on niitä myöhemmin vielä vaikeampi asettaa.
Meil on se linja, että ei on ei ja kun on kerran sanottu ei, se pitää. Ihan jo periaatteesta eli kerran kun on ei sanottu, niin huusi tai ei, niin periksi ei saa. Itkeä saa ja suuttua, mutta mikä on päätetty, niin se tehdään.
että monta kertaa otit esineen pois ja aina pani suuhun. Miten se sai sen suuhun, jos otit sen pois? Ota pois ja pistä niin korkealle, että ei ota enää. Huutaa aikansa ja sit loppuu. Niin meil tehään.
Hei! Kyllä kieltää pitää, vaikka eihän ne pienet tutkijat meinaa siitä huolimatta mitään uskoa. Meillä on 1,6v kaksoset ja vauhtia ja intoa tuntuu riittävän kaikkialle. Kielloista huolimatta kaikkea kokeillaan, joskus sattuukin, mut niiden myötä opitaan.. TOIVOTTAVASTI. Olen kyllä ottanut ihan reilusti lasten käsistä pois sellaiset esineet, joita ei ole tarkoitettu lapsille ja sanonut, miksi otan pois. Pieniä esineitä ei kannata pitääkkään lasten saatavilla. Rajat kasvattaa.
Lapsi ei ole tahallaan ilkeä, vaan ajattelee, että sitä miktä toinen ei nää, se ei oo kielletttyä. siis vaaralliset esineet piiloon ja kaapinovet lukkoon ja laatikoihin oksat eteen. ja videot yms kaappiin. Kaikki missä saattaa sattuu vahinko turvaan :kukat jne. ja parvekkeen ovi lukkoon ja avain omaan taskuun. ja tuuletusikkunoihin eteen säleet tai verkot.
Itellä tuo aika meni suht helposti. olimme paljon ulkona ja kerhoissa.
Lapselle ei aina tarvi niin perustella ja selittää. Äiti on pomo ja päättää tietyt asiat ja saa päättää tietyt asiat. Siis kaikkia asioita ei tarvi kieltää. Riittää kun suojelee lasta aina kun voi.
On aivan turhaa lähteä sille linjalle, et laittaa kaiken lapselta piiloon. Lapsi oppii asioiden ja esineiden kautta paljon, myöskin sitä, et kaikkeen ei saa aina koskea. Jokainen meistä ehkä tietää kodissaan ne vaara paikat ja osaa lastansa suojella niiltä.
Tuli vaan mieleen, että on tosi kätevää kun vetää sukkahoisun kukan päälle niin että multiin ei pääse käsiksi.
lukea,että muut kärsivät samoista ongelmista!
oon ihan helisemässä yksi vuotiaan pojan kanssa,kun kaikki pitäis saada ja jos et saa niin tulee hirmuinen huuto ja itku ja on esineitä joita en anna ja ole ikinä antanut ja nyt ne pitäisi saada,mutta en anna,vaikka pahamieli kyllä tulee,kun huuto on hirmuinen...
ja sitten vielä ihmettelen että mistä lapsi oppii kerjäämään ruokaa,vaikka ei ole "opetettu".
meillä on niin omatoiminen, että on itse päällään leipäkaapilla ja pakastimella. Ei tarvi kuin selkänsä hetkeksi kääntää, niin on kattilat ja vispilät kourassa, vaikkei kaapeille ole mitään asiaa. Ja kaiken kantaa roskiin tai pyykinpesukoneeseen, että ei muuta ku parsiin äidin hommia, kun ei ole tarpeeksi siistiä...
Tekee vain huonon ilmapiirin koko ajan tuon ikäistä kieltää. Tee mielummin ympäristöstä sellainen kotona, ettei koko ajan tarvii olla niskassa ja lapsi saa vapaasti toteuttaa tarpeitaan tutkimiseen.
Tarpeeksi niitä rajoja tulee kuitenkin, turha siitä on huolehtia. Ei yksivuotiaan arki saa olla pelkkää kieltämistä.
Meillä laitettiin kotia "uusiksi" sitä mukaa, kun lapsi kasvoi. Ei ole mitään järkeä olla koko ajan kieltämässä. Ja ei sitä jaksa itsekään! Keittiön kaapit tyhjennettiin - jätettiin vain sellaiset kattilat ja kauhat, mitkä olivat jotenkin edes turvallisia. Kirjahyllyjen lasiovet teipattiin kiinni - jätettiin vain alakaapit auki, missä on kirjoja tms. Käännän tuoleja nurin tarpeen mukaan. Välillä poika vetää itse tuolin keittiön työtason viereen, nousee seisomaan ja osallistuu tiskaamiseen mm. Silloin ok. Joskus heiluu siellä yksin mutta silloin olen samassa huoneessa. Muutamia paikkoja on, mistä kiellän ja se mielestäni riittää rajojen opetuksessa.