Vuosia monentasoisia juoppoja seuratessa ja heidän kanssa keskustellessa,varsinikin yhden raitistuneen,olen tullut siihen tulokseen,että se olisiko mahdollista,että kun sä juot ja ei välttämättä edes iloon tai suruun,niin se aidon ilon kokemus ei saa edes mahdollisuutta?Että se kuningas mellastaa kaikissa elämänosioissa kukkona tunkiolla.Hei eihän se ole kauheen reilua tälle elämänlahjalle,että sille ei anneta mahdollisuutta?
Yksi läheiseni itki, kun lopetti juomisen,että kun menee elämästä viimeinen ilo!
Siis,rakkaat ihmiset, oliko se sitten iloa?
Yksi läheiseni itki, kun lopetti juomisen,että kun menee elämästä viimeinen ilo!
Siis,rakkaat ihmiset, oliko se sitten iloa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Omassa maailmassani tuo elämänlahjan oivaltaminen auttoi luopumaan päihteistä.
Meidän esivanhempamme ovat kieltäytyneet niin paljosta, taatakseen omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen paremman elämän.
Eli me, nykyihmiset olemme omasta elämästämme paljon velkaa juuri heille, omille esivanhemmillemme. Siksi tuntuu niin turhalta kun haaskaamme lahjaksi saadun elämämme kulkemalla sen läpi humalassa tai huumeissa. Osa jopa ennenaikaisesti sen lopettaen.
Alkoholismi on sairaus, joka vaatii hoitoa. Hoitamattomana se ensin invalidisoi ja lopulta tappaa.
Alkoholistin elämää ohjaa ja säätelee alkoholi.
Sen nauttiminen ei tuota enää hyvää oloa tai hauskuutta. Juominen muuttuu loppuvaiheessa pakonomaiseksi "itkuviinan" suuhun kaatamiseksi, eikä sellainen enää ole kivaa.
Silti kunnon alkoholisti kuvittelee viimeiseen asti menettävänsä jotain arvokasta, jos joutuisi luopumaan tästä kurjuudesta. Eikö olekin käsittämätöntä.
Juoppouran alkuvaiheissa viinan kanssa läträäminen on hauskaa, seuraa piisaa, ja lystiä on. Vain aikansa.
Sitten kun riippuvuus on tarpeeksi koukuttanut, niin juodaan huonoihin mielialoihin ja pakosta, kun hermosto sitä vaatii.
Tässä vaiheessa lysti on jo kaukana, ja viinan voimalla huonot mielialat ja lamaannus vain lisääntyvät. Kankkuset iän ja suurien viinamäärien myötä vain pahenevat.
Silti pitää juoda.
Syvenevästä syöksykierteestä ja elämänsä pilaamisesta itse maksaa rahaa...
Sitten onnekas on itsensä raitistanut konstilla tai toisella, ja on tippa linssissä ikäänkuin kaipaisi sitä helvetin esikartanoa.
Kyllä ihminen on tyhmä ja lyhytmuistinen.
Aivan totta, tuo pyrky uudestaan samaan maanpäälliseen helvettiin siinä kummastuttaa, vielä näin jälkeenpäinkin.
Vuosia sitten TV:ssä kerrottiin eräästä kokeesta, joka tehtiin kissalle.
Kissan sukuelimiin kiinnitettiin jotenkin sähköjohtimet ja johtimiin painonappi. Aina kun kissa astui tassullaan painonapin päälle, kissa sai orgasmin.
On helppo arvata kuinka kissan kävi.
Se asteli napin päälle niin usein ja tiheään, että se lopulta kuoli.
Mutta kun "viisas ihminen" toistuvasti syöksyy takaisin näihin helvetin esikartanoihin, joista on vastikään kärsien ja hikoillen päässyt pois. Sitä joutuu yhä vain ihmettelemään.
Poistui harmi. Iso harmi! Raitistuttuani olen vasta päässyt elämän OIKEISIIN iloihin kiinni!
Viinasta ei ollut loppupeleissä enää mitään iloa, pelkkää harmis vain...