Ketkä Kreikkalaisista Jumalista vetoaa sinuun ja miksi?
Minusta Dionysos ja Apollo. Dionysos siksi, ettei kaikki ole niin "vakavaa" ja Apollo siksi, että oli tieteiden ja taiteiden Jumala.
Minusta Dionysos ja Apollo. Dionysos siksi, ettei kaikki ole niin "vakavaa" ja Apollo siksi, että oli tieteiden ja taiteiden Jumala.
Vastaukset 24
Vanhimmat
liikkunut niissä piireissä että en tullut koskaan heitä tunteneeksi lähemmin mutta Ukko, Ahti ja Tapio ovat tutumpia kavereita.
Hera, avioliiton ja syntymän jumalatar, joka oli Zeuksen vaimo. Uskoton Zeus aiheutti Heralle päänvaivaa aviottomilla lapsillaan. Hera kuvattiin usein kypsäksi ja älykkääksi naiseksi, joka rakasti Zeusta tämän tempuista huolimatta.
Ihailtava nainen siis....
että noi kaikki huonot tavat on lähtösin noista ulkomaan elävien jumalista, tossa taas nähtiin mikä horo oli toi Hera :)
Siis ihailet ja hyväksyt selittämäsi ominaisuudet myös nykynaisilta.
Vieraissakäynti, aviottomia lapsia...
Mitä helvetin ihailemista sellaisen hyväksyjässä, tässä tapauksessa Herassa, on. Ei mene jakeluun, ei sitten millään.
nainen, joka jaksoi rakastaa kaikesta huolimatta, hänen kärsivällisyyttään ja anteeksiantamisen kykyään minä ihailen. Joskus tuntuu, että meiltä nykyihmisiltä puuttuu juuri tuo kärsivällisyys.
En sanonut ihailevani Zeusta, joka oli siis mies ja avionrikkoja yms., eikä hän mielestäni olisi ansainnut noin hyvää puolisoa.
tänään Nemesis...
T.
Paloma
tässäpä Kreikkalaiset Jumalat jokaiselle tiedoksi ja valittavaksi :)
http://www.juplin.net/myytit/jumalatarustot/kreikka/
Orfeus ei ole varsinaisesti jumala, mutta hänen tarinansa ja rakastuminen Eyrydikeen, kohtalonsa on taruston yksi kiehtova osa.
elokuva on yksi unohtumattomia elokuvia joita olen nähnyt.
Uskon täysin täydelliseen rakkauteen ja siihen että jokaiselle on olemassa yksi parisielu, olenko joskus kadottanut oman parisieluni?
Jos tämän kirjoituksen lukee "poika" joka lyijykynällä teki kasvokuvan nukkuvasta "tytöstä" vuonna -67 pikajunassa Rovaniemeltä Helsinkiin.
En ole unohtanut sinua!!!
Se perustuu Kreikkalaisen mytologian Orfeuksen tarinaan, on vain viisikymmenluvulle sijoitettu ja Rion karnevaalien aikaan. Hyvä se minustakin todella on.
on yksi suosikkini.
Hänellä oli ihanat, kultaiset sandaalit, joiden avulla hänen oli lupa tervehtiä sekä eläviä, että kuolleita.
Hän oli ilkikurisen vitsikäs, ja hänen älynlahjojaan vain voin ihailla.
Hermes voi käydä manalassa niiden kultaisten sandaaliensa ansiosta. Sikäli yhteneväistä näillä meidän taruolennoilla, että Orfeus kävi myöskin manalassa noutamassa Eyrydikeen ja pääsi palaamaan, mutta ei voinut olla katsomatta unelmaisen kauniiseen Eyrydikeen ja menetti hänet jota suri koko lopun elämämänsä.
surumielisempää kohtaloa olla?
Oliko se hänen visionsa, jota täällä toisaalla kysytään?
Minun visioni on aina dynaaminen, joka taipuu tilanteen, olosuhteen ja ajan mukaan.
..kai se sitten mua kiehtookin tuo surullinen tarinan loppu. Mutta olihan siinä tarinassa muuta aivan ihmeellistä, iloista ja onnellistakin :) Sitä kai minäkin yritin sanoa että visioni on tilanteeseen soveltuva ja taipuisa. Aivan kuin sanoit, dynaaminen on varmaan oikea sana munkin visiosta.
maailman kaikkein kuuluisimpien rakkaustarinoiden on oltava surullisia?
Romeo ja Julia?
Orfeus ja Eyridike?
Niin useimmat, jotka ovat kaikista tunnetuimpia ja pidetyimpiä kertomuksia. Varmaan muistat sen amerikkalaisen seitkyt`luvun elokuvan "Love Story" jossa Ali MacRaw ja Ryan O`Neil näyttelivät. Oli se huikean miltä liikuttavan surullinen sen loppu siinä. Mutta jotenkin erityisen ihastuttava ja ihana suorastaan kuitenkin.
se olla vuosisadan rakkaustarina?
Ainakin leffoissa. Itku kurkussa sitä taitaa meistä moni katsoa.
koska se toistui sitten muutaman vuoden päästä omassa elämässäni,
mun love story oli vähintään yhtä riipaiseva ja erona elokuvaan, se oli todellinen.
t.
Paloma
Oletko ajatellut, miksi sitä joskus aivan kaipaa mielen liikutusta ja surullisuutta ja ehkäpä juuri tuollaisessa muodossa mitä nuo leffat ovat. Kaipaako onnellisuudentunne vahvan kontrastin noustakseen vallitsevaksi olo tilaksi vai kuinka. Koetko sinä tällaista vai onko tämä nyt vain mun herkistelyä.
Kyllähän sellainen konkretia panee väkisinkin vakavaksi ja osaaottavaksi! Useinhan noissa elokuvissakin on jonkun todellisuus käsikirjoituksen pohjana, jos ei nyt aivan sellaisenaan niin ainakin pieninä murusina ja hippusina. Elämässä se kuitenkin on kaikki tämä mahdollista ja jokaisen ulottuvilla niin sanotusti, mutta tulee kuitenkin vain jonkun kohdalle niin kuin sinulle.
oikein tunteisiin vetoava leffa tuo kyyneleet silmiin, joita sitten vuodattaa tilanteeseen sopivasti.
Jospa onnentunteemme vaatii silloin tällöin tragedian aikaansaaman, ikiaikaisen katharsiksen, joka puhdistaa ihmismielen?
Hyvin sanottu sinulta tuo. Varmaan leffan aikaansaama mielen sugestio on onnentunteeseen lopulta johtava ajatusten virta. Itse usein aivan halusta annan tunteille vallan tuollaisessa tilanteessa, salaillen tosin, mutta omassa yksinäisyydessäni. Ei kyyneleet ole pahasta ollenkaan, eikä niitä salatakaan tarvitse, mutta jostain syystä näin.
kun taruolennoista käytetään ilmaisua "ketkä jumalat". Eiköhän "mitkä jumalat" olisi oikeampi ilmaisu. Kielipoliisit, kommentoikaa.
Paavali kävi kreikkalaisille opettamassa, että on vain yksi Jumala. Eikä ne sen jälkeen ole pakanajumalia palvoneet. Ihmisten keksimiä.